Menneisyydenhallintaongelmia

Mediablogi ihmetteli sitä, kuinka erilaisia maailmoja tuottavat viranomaiset ja verkossa kirjoittavat silminnäkijät (ja kokijat) samasta tapahtumasta, tässä tapauksessa Kiasman edustan mielenosoituksista.

Historiassa tätä kutsutaan menneisyydenhallintaongelmaksi. Kansalla on eri käsitys tapahtumista ja tapahtuneesta kuin mitä historiankirjoittaja (tai virallinen taho) asiasta tuottaa.

Tällaistenkin tutkiminen on historiantutkimuksen tehtävä. Jürgen Habermas on tästä puhunut: hänen mukaansa historiapoliittinen tutkimus pureutuu julkisiin historiadebatteihin ja on kiinnostunut kaikesta siitä, miten “menneisyyden kanssa koetetaan tulla toimeen”. Näin poliittisen historian professori Seppo Hentilä käänsi virkaanastujaispuheessaan termin Vergangenheitsbewältigung.

Menneisyyden hallinnan ongelma syntyy kun se hallinta oikein onnistu. Yleensä syynä on tuo erimielisyys kokijan, tuntijan ja tekijän käsityksissä suhteessa historiankirjoittajaan.

Hentilä lainasi puheessaan myös Juice Leskistä:

“Historia alkaa huomisesta, se luetaan lopusta alkuun.
Kun kansakunta tekee inventaariota menneisyytensä holveissa,
varastokirjanpito ei koskaan täsmää,
on tilattu sitä ja saatu tätä,
saatu enemmän kuin tilattu,
on tilattu eikä ole saatu.

On pyydetty ikuista kesää ja saatu loputon syksy,
eikä yksikään sielu tiedä mihin sumussa suunnistaa.”

Poliisi on tilannut sitä mitä meidän on helppo arvata ja mielenosoittajat saivat tietysti nykyajan mallin mukaan enemmän kuin tilattu.

Suunnista siinä sitten. On kiintoisaa, että juuri resurssipulasta kärsivä poliisi järjestää mielenosoituksista väistämättä väkivaltaisia kohtaamisia.