Reykjavik II

Oma esitys konferenssissa on ohi. Aiheesta on tekeillä kirja, johon nyt sitten minultakin halutaan artikkeli. Eli reissu kannatti jo siksi. Lisäksi akateemisia yhteyksiä rakennettiin myös Tanskanmaalle.

Tanskaa en ymmärrä vieläkään, eikä näemmä moni muukaan. Pohjoismaisissa konferensseissa on puolensa. Moni juttu meni kielen vuoksi ohi. Suomalaiset liputtavat yleisesti englannin puolesta, ja siihen on varmaan suunta menossa.

Aurinkoakin jo näkee, joten se siitä aiheesta. Sää ei ole asia, jolla Islanti voi kehuskella.

Eilen kaupunki oli täynnä. Gay Pride -festivaali oli tuonut kaupunkiin paljon aktivisteja - hämmästyttävän monella oli lastenvaunut mukanaan. Ihmettelinkin pari päivää aiemmin esimerkiksi transvestiittien suurta määrää näin pienessä kaupungissa.

Paraati oli sen mukaisesti verrattoman eloisa. Laitan siitä sitten kuvia kun palaan. Konsertissa oli ainakin 20 000 kuuntelijaa. Kansanjuhla siis.

En ole käynyt kansallisnäkymiä katselemassa, joten tähän maahan on joskus palattava. Reykjavikia on kyllä menty pitkin ja poikin. Yksi päivä meni tutustuessa Islannin elokuva-arkistoon. Arkiston johtaja Thorari pikkasi minut kaupungilta ja 10 km kaupungista sijaitseva arkisto kierrettiin kellarista katolle. Tutun näköistä meininkiä.

Karaokepaikkojakin löytyi kaupungin keskustasta kaksi. Sportbaarissa miksaus oli hyvä, väkeä vain niukasti. Thaipaikassa väkeä oli enemmän, mutta vetäjä hieman turhan aktiivinen. Ensimmäisestä kahdeksasta laulusta hän lauloi itse viisi! Konserttitunnelma siis.

Reykjavik ja Islanti ovat saaneet muutamat norjalaiset onnelliseksi. Jossakin voi olla vielä Norjaakin kalliimpi maa. Ei siihen näemmä edes totu. Ruoka ja olutlasi kiinalaisessa maksoi eilen 35 euroa.

Täytyy lähteä valmistautumaan päätösillalliselle. Pukujuhla. Islantilaiset tykkäävät hyvin pukeutuvista.

Talven kokemusten jälkeen minulla on mukana kaksi numeroa liian suuret housut ja kaksi numeroa liian pieni takki. Yhdistelmäpukeutumista, siis.