Antaa mennä kun on alamäki

Kari Haakana kirjoitti taannoin: "Päivälehtien aikakauslehtimuotoiset liitteet ovat aivan erityisesti ottaneet takkiinsa. Merkittävää pudotusta on HS Kuukausiliitteellä, Nyt-liitteellä, IS:n Plus-liitteellä ja IL:n Viikonvaihde-liitteellä. Kaikki ovat menettäneet lähemmäs 100 000 lukijaa, IS jopa 161 000."

Tämän tosiasian inspiroimana luin yhden alamäkeä laskevan lehdykän perjantai-aamun ratoksi. Ja koska olen bloggari, kiinnitän huomiota blogeista kirjoitettuun.

NYT-liitteen Leena Maria Aula oli tutustunut amerikkalaiseen sivustoon, joka valaisee Nelosella pyörivän televisiosarjan Greyn anatomian ympärille rakennettuja blogeja. [Jutussa ei tietenkään mainita, että Nelonen kuuluu samaan konserniin kuin NYT-liite eli kyse on puhtaasti mainonnasta. Mahdollinen journalismihan liikkuu tällöin tavallisesti lähinnä ryhmäristisiteen tasolla.]

Nykyisiin toimittajiin sisäänrakennettu ylimielisyys - käytän tätä termiä hyvin harvoin koska se yleensä ei pidä paikkaansa - näkyy jälleen kerran pienistä vivahteista, joita nämä rentojen ranteiden teknikot osaavat juttuunsa sirotella. [Tätäkin kirjoitusta luonnehdittaisiin varmaankin "vihaiseksi", "äkäiseksi", "purkaukseksi" jne...]

Toimittajalle oleellista on kertoa, kuinka mitätöntä puuhaa blogien kirjoittaminen on, vaikka päinvastaisesta todistavat tosiasiat ovat mitä ovat.

"Televisiokanava ABC:llä kuiskutellaankin jo että blogien pito alkaa olla haastavampaa kuin itse sarjojen käsikirjoittaminen." , sanchopanzamme rakentaa ilmeisen ironisella tarkoituksella, kuitenkaan itse asiaa pohtimatta ja harhautuukin asiasta sättimään blogikirjoittamista. "Sitä ei tosin ulkopuolien huomaa. Tv-blogien lukeminen on yhtä tuskallista kuin blogien yleensä. [ - -] Ja siten se syntyi: yksi lause kässäriä ja sata sivua blogijaarittelua. [- -] Tv-blogeja lueskellessa ei voi kuin kiittää luojaa, etteivät kirjailijat ole tätä vielä keksineet."

Tämä kaikki sen jälkeen, kun kirjoittaja on todennut, että tv-sarjan blogeja suunnitellaan tuotantopalavereissa ja niiden ylläpito on yksi tekijätiimin tärkeimmistä tehtävistä. Miksi meidän pitäisi aamukahvilla lukea siitä, että toimittajalla on tylsää lukiessaan blogeja? Kuinka blogimaista kirjoittelua! Sanoisi suoraan, että hänellä on tylsää tehdessään puffia journalismin sijaan.

Toimittaja saa tietysti henkilökohtaisen sananvapautensa nimissä kirjoitella kaikenlaista, ja niin he tekevätkin.

Mutta jos ja kun blogit ovat näin kuolettavan tylsiä, miksi ihmeessä tässäkin NYT-liitteessä (38/2007) on peräti kaksi muuta juttua, joiden aiheena ovat nämä ikuisesti toimittajan sielua jäytävät blogit.

Sivulla kymmenen kerrotaan Inka Simolan jutussa blogilistan suosituimpiin nousseesta lottovoittoblogista Nyt se tärähti. Ja kohta (s. 45) ylistetään Mia Ylösen jutussa leivontablogeja. "Leivontablogini myötä sain idean perustaa marsipaanikoristeita valmistavan nettiyrityksen", kertoo haastateltava leipurikondiittori Merja Sirviö jutussa.

Netti on muutenkin lehdessä esillä. Vailla alentavia painotuksia kirjoitetaan blogiviritelmiä monellakin tapaa muistuttavasta leikinomaisesta ja addiktoivaksi luonnehditusta Facebookista, jolle lehti omistaa kokonaisen sivun (s. 5). "Se on maailman kuudenneksi selatuin sivusto", Otto Talvio kirjoittaa.

Katselin lehden läpi ja mietin varsinkin sen lyhyitä juttuja. Monet olisivat blogimuodossa parempia, kun niitä ei tarvitsisi raskauttaa niitä "sanoo-se-ja-se -journalismilla".

Lehden pääjuttu oli taas sitä, miksi lukijoita on aina vaan vähemmän. Pokeri on suosittua, mutta myös torjuttua. Kolme puoli sivua ja Playstation-mainos on aivan liikaa.