"Koskaan ei edistysaskel ole vienyt pidemmälle taaksepäin. Koskaan emme kulttuurin historian aikana ole saaneet katsella sellaista näytelmää kuin on filmitaiteen mieletön vimma tuhota itsensä. Vain taidetta tuhoavan tekniikan aikakautena saattoi tapahtua, että niin lyhyessä ajassa voitiin melkein lopullisesti ja toivottamasti teollistuttaa niin rikas ja lupaava ja (huolimatta varjonäytelmän ja pantomiimin antamista esikuvista) uusi taidemuoto. Viimeisen kuuden vuoden aikana on filmitaide sokealla raivolla tehnyt itselleen harakirin".
Vuosi on 1935, mutta kuka tämän sanoi?
14 kommenttia:
Lonkalta hutiloiden, kun en ajan nimiä monta tunne: Erland Kumlander eli Erkki Karu.
Heittolaukauksena samaten: Nyrki Tapiovaara?
Nytpä ei ollut kotimainen...
Karu olisi nippa ehtinyt sanoa tuon, koskapa kuoli joulukuussa 1935, mutta hän oli kyllä todellisuudessa juuri se, joka aktiivisesti varusti teatterit ja elokuvat äänellä tässä maassa.
Varsinaiset ääniasiantuntijat olivat tietysti erikseen: ks. http://sedis.blogspot.com/2007/02/nielokuvan-tulo-suomeen.html
Tapiovaaralla ei ollut äänielokuvaa vastaa mitään - ylipäänsä Suomessa vastaavia kantoja esitettiin lähinnä nimettömänä. Kyllä niitä alan lehdissä toki oli: näissä erityisesti oltiin huolissaan (elokuva)taiteesta, jonka uskottiin olevan mykkäelokuvassa parhaimmillaan. Siis aivan samoin, kuin sitaattihenkilömme.
Jaaha, siis ulkomainen joka osaa suomea? Sanan harakiri perusteella ehkä japanilainen?
Ei vais, mykkäfilmin puolustajista tulee ensiksi mieleen Charles Chaplin.
Edelleen villejä arvauksia, toisena päähän vilahti Erich von Stroheim.
Vaan ehkäpä tuossa onkin joku jenka, että lausuja on kuitenkin menestynyt taidetta tuhonneen tekniikan aikana.
Chaplin on oikein!
Taputuksia takavasemmalle!
Mykkäelokuvan tähtiä ei tarvitse suomentaa: otin sitaatin tietysti välitekstistä.
Chaplinia veikkaisin minäkin. Nykyajan kynnyksellä mestari koetti vielä harata uutta ja uljasta teknologiaa vastaan.
Höh ja perkele. Vastaus tullut sillä välin kun itse sorvasin viestiä!
Jihuu! Tarpeeksi monta kertaa yrittää, niin osuu kai sitä lopulta, vaikka lotossa.
Minkä elokuvan väliteksti mahtoi olla lähteenä?
Se oli vitsi. Taisi olla Kinolehti vuodelta 1935. Kuutosnumero?
Näin käy joskus kuin Henrylle. Oikeassa, mutta hieman väärään aikaan...
Olisikin aika hurjaa ajatella taustalle pianonkilkutus, kun planssiin lävähtäisi noin jyrkkä kannanotto. Voisi rikkoa vaikkapa Nykyajan tunnelmaa.
Kinolehti voisi olla jännää luettavaa, kuten ovat nämä 50-luvun pastellisävyjäkin käyttäneet tähtijulkaisut. Elokuva-aittoja olen tainnut joskus silmäillä ja kaikenlaista muutakin alalta olisi ollut Treen Yliopiston lehtikokoelmissa, mutta huoltomiehen töiltä ei piisannut aikaa penkoa.
Veli selvitti muuten taannoin, että setämme (isän lanko) osallistui elokuvien esittämiseen Pohjanmaalla 30-luvulla. Automiehenä taisi kuskailla koneita ja keloja nuorisotalolta toiselle, mutta saattoi käyttää projektoreitakin. Paljon jäi kuulematta hänenkin muisteluksiaan, joita on kai tallennettu nyt arkistoonne.
MP:n muisteluksia?
Tuota, eivät ne mitään merkittävää lie, Antti vain perhepiiristä teki haastattelua ja sattui saamaan talteen tietoa keinoista, millä elokuvia on levinnyt Pohjanmaalla ennen sitä isompaa sotaa.
Olisiko peräti ollut niin, että sedän yhteys asiaan paljastui alkujaan puolivahingossa.
Lähetä kommentti