Googlettaminen on kivaa. Uskomattomin löytö oli Romanian sotilasaikakauslehden juttu, jossa jo eläköitynyt kenraalimajuri Mihai Floca kertoo suomalaisista sotaelokuvista.
Muistan kyllä tavanneeni kenraalin heti sen jälkeen, kun olin pitänyt esitykseni, jolla avattiin suomalaisen sotaelokuvan päivät Bukarestissa jokunen vuosi sitten. Hän sanoi tekevänsä juttua ja pyysi tarkentamaan pari asiaa. Taisin antaa hänelle koko kirjallisen tuotteeni.
Nyt kun sitten saisi tietää, mitä minä olen sanonut.
"Dupa cum sublinia Jari Sedergren, specialist la Arhiva Finlandeza de Filme, este "un exemplu de film de razboi traditional, dar care beneficiaza de noile posibilitati ale artei cinematografice. Pelicula este admirabila in design-ul si perspectiva sa autentica si arata cum 2.000 de recruti finlandezi pot «fi schimbati» in soldati rusi care coboara pantele in fuga spre pozitiile finlandeze. Imaginile realiste si chiar documentare au fost scopul regizorului acestui spectacol". Un spectacol cutremurator al mortii, completam noi, pentru ca timp de 105 zile, cat a durat "razboiul de iarna", mica oaste finlandeza a tocat sistematic masiva forta invadatoare.
Spectatorul avizat percepe cu usurinta superioritatea calitativa a micii puteri, realizand cum a fost posibila aceasta performanta, care a uluit lumea.
*Trupele de acoperire si armata de campanie si-au ocupat dispozitivele de aparare la timp si in ordine. "Se putea aproape pretinde ca noi castigasem prima mansa – avea sa scrie maresalul Mannerheim – deoarece vreme de patru-sase saptamani, fusesem capabili sa completam formarea si echiparea trupelor si sa le familiarizam cu terenul, extinzand lucrarile de fortificatii, pregatind distrugerile si stabilind campurile minate".
*Indrazneala in conceptie si vointa comandantilor, rezistenta si spiritul de sacrificiu ale luptatorilor constituie factorii decisivi prin care finlandezii au contracarat superioritatea zdrobitoare a adversarului. De la soldat la comandant, eroii filmului lupta pana la limita extrema a rezistentei umane.
*Pentru a reduce eficienta aviatiei sovietice, care domina spatiul aerian, tot traficul rutier si feroviar, ca si schimbarile de dispozitive se efectuau noaptea."
Toinen löytö oli Ilkka Ruohosen artikkeli Surrealist Sensibility in Ethnographic Documentaries
(Visual Anthropology Review Spring 2007, Vol. 23, No. 1, pp. 64-68), jossa on ilmeisesti viitattu johonkin tekstiini, koskapa nimihakuni siihen linkkasi. Ilman googletusta en olisi varmaankaan älynnyt tuota artikkelia lukea: pdf maksaisi 12 dollaria, joten matkaa kirjastoon se tietää.
9 kommenttia:
Romania on tosiaan romaaninen kieli... näyttää niin lähes ymmärrettävältä, että siteeraamaasi pätkään sisältyvän sitaatin verran on pakko yrittää. Onneksi verkossa on edes huonoja sanakirjoja.
un exemplu de film de razboi traditional, dar care beneficiaza de noile posibilitati ale artei cinematografice.
esimerkki perinteisestä sotaelokuvasta, joka silti hyödyntää elokuvataiteemme kykyjä.
Pelicula este admirabila in design-ul si perspectiva sa autentica si arata cum 2.000 de recruti finlandezi pot «fi schimbati» in soldati rusi care coboara pantele in fuga spre pozitiile finlandeze.
Filmi on ihailtava (design-uliltaan?) ja näkymältään, joka on autenttinen ja jossa näkyy 2000 suomalaista rekrytoitua "muutettuna" venäläisiksi sotilaiksi, jotka laskeutuvat alamäkeen karaten kohti suomalaisten asemia.
Imaginile realiste si chiar documentare au fost scopul regizorului acestui spectacol
Realistinen kuvasto ja osuva dokumentti menneestä tämän spektaakkelin (regizorului!?) päämäärä.
Just... jotain tuonne päin ehkä. Erittäin ehkä.
Muutama kuukausi sitten teksti olisi kääntynyt hetkessä; silloin oli vielä elossa yksi harvoista suomalaisista romanian taitajista, Seppo Sirén. Jos nyt oikein muistan Seppo oli toinen niistä kahdesta nuorisoliittolaisesta (SDNL, Suomen demokraattinen nuorisoliitto) jotka lähetettiin ennen vuoden 1962 nuorisofestivaaleja kieltä oppimaan Bukarestiin. Meitä oli kaikkiaan nelisenkymmentä nuorta, jotka pikakoulutettiin sosmaissa 6- 8 kk:n intensiivikursseilla tulkki- ja opastehtäviin festivaalia varten. Yritän palauttaa mieleeni, kuka oli se toinen romaniaa opetellut. Seppo jatkoi syksyllä 1962 opiskelua Romaniassa pitkällä SKP:n kautta saamallaan stipendillä ja toimi sitten usein valtiovierailuilla ykköstulkkina
Tylsinä Bukarestin iltoina luin viitisenkymmentä sivua Romanian elokuvahistoriaa. Jotenkin siihen tekstiin upposi niin, että kirjan tarina tuntui aivan ymmärrettävältä. Asiat olivat tietysti tuttuja monen muun maan elokuvahistoriasta.
Siitä muistankin, että minullahan on kuin onkin romania-englanti - sanakirja: regizorolui on varmaankin ohjaus, koska regizor on ohjaaja.
Eli "Imaginile realiste si chiar documentare au fost scopul regizorului acestui spectacol"
Eli suurin piirtein Realistiset ja dokumentaristiset kuvat menneistä tapahtumista ovat tämän spektaakkelin ohjauksen ydin.
Romania pysyi kom.-liikkeellekin aika vieraana, kun turismiakaan ei vielä silloin saatu kasvamaan ja Ceausescu rakensi omaa omituista järjestelmäänsä.
Omituinenhan oligarkia ja nepotismin täyttämä maa se on vieläkin.
Ei Sedis asiat ihan noin menneet.
Turismi toimi ainakin 1960- ja 1970-luvuilla jopa erinomaisesti. Mamaia oli kaikkialla Euroopassa tunnettu rantakohde. Tuhannet suomalaiset viettivät joko Aurinkomatkojen tai Lomamatkan kautta lomansa siellä.
Ja ennen korruptoitumiskauttaan Ceacescua arvostettiin sekä eurokommunistisessa leirissä että myös jossakin määrin läntisessä mediassa rohkeudestaan vastustaa Kremlin troikkaa. Kun Prahan seinät olivat elokuussa 1968 täynnä miehittäjien vastaisia kirjoituksia, riippui niiden keskellä viikkokausia iso "Eläköön Tshekkoslovakian ja Romanian ystävyys"-banderolli.
Suomalaisen ns. edistyksellisen kulttuuriväen myönteinen kiinnostus Romaniaan säilyi vielä ainakin pari vuotta senkin jälkeen kuten pätkä muisteluistani muutaman vuoden takaa Lehtiset-lehdessä kertoo:
"pääsiäinen 1970
Järjestimme Tapio Lipposen kanssa kulttuurimatkan stalinismiin ja Neuvostoliittoon kriittisesti suhtautuneen Nicolae Ceausescun Romaniaan. Kuten Prahaan myös Bukarestiin lensimme edullisesti kohdemaan lentoyhtiöillä, kokonainen kone oli helppo kerätä täyteen lähtijöitä. Sosialististen maiden byrokratian kanssa kun oltiin tekemisissä, ilmoitimme ohjelman järjestämiseksi perillä matkojen muodolliseksi järjestäjäksi Eino-Leinon-seuran, Kiilan tai jonkin ystävyysseuran; toki niiden suosiollisella suostumuksella".
Lipposen Tapu oli 60-luvun loppupuolella järjestänyt lähinnä ystäväpiirilleen ,muistaakseni kahtena pääsiäisenä bussimatkan Neuvostoliittoon. 1969 teimme yhdessä ensimmäisen pääsiäiskeikkamme: Tilasimme reteesti CSA-lentoyhtiöltä Tupolev-koneen, ja niin meitä oli 105 henkeä Prahassa tarkastamassa miten pitkälle normalisoituminen oli edennyt. Olisikohan ollut muuten Pentti Saarikosken viimeinen Prahan-matka?
Jatkossa tilailimme Tapun - niin tulihan siihen mukaan myös Esko Seppänen, Tapun lankomies - pääsiäisiksi chartereita melkein yhtä kevytmielisesti kuin ravintolasta takseja. Kovin tungos oli 1972, kun menimme ensin neljällä bussilla Leningradiin ja sieltä kahdella Aeroflotin charterilla Kaukasukselle, Esko Seppänen 80 hengen ryhmän kanssa Armeniaan ja minä samankokoisen joukon kanssa Gruusiaan. Yöjunilla vaihdoimme sitten kahden vuorokauden kuluttua tasavaltoja.
Romania muuten tuli tutuksi monelle suomalaiselle jo kesällä 1953 eli siis muutama kuukausi Stalinin kuoleman jälkeen, kun 2000 (!) suomalaisnuorta - ellen erehdy niin mukana olivat mm. Tarmo Manni ja Ritva Arvelo - vietti siellä kymmenisen päivää nuorisofestivaalilla. Itse olin siellä seuraavana kesänä 14-vuotiaana pioneerileirillä. Tyttäreni on saanut nimensä ensimmäisen suuren rakkauteni, romanialaisen pioneeriohjaajan, Auran mukaan.
Stalinin kuolema ei vielä näkynyt eikä kaiketi tuntunut Bukarestin festivaalilla. Ei myöskään leirillämme, joka oli pystytetty Orasul Stalin-nimisen kaupungin liepeille. Matkan varrelta muistan, että kävimme shoppailemassa Stalin-alleella Itä-Berliinissä, siis kesällä 1954.
Vaimon täti Brita taisi olla Leo-miehensä kanssa Bukarestissa 1953.
Hieno tarina, Reijo.
Pääsiäismatkoihin pieni täsmennys. Löysin Lehtisetiin kirjoittamani:
"Pääsiäinen 1969
Järjestimme Tapio Lipposen kanssa matkan Prahaan. 105 eri alojen kulttuuri-ihmistä ihasteli tshekkien tekoja mm. juuri poltettua Aeroflotin toimistoa Vaclavske Namnestilla. Tapu oli sitä ennen järjestänyt kolmena pääsiäisenä hieman pienemmässä kokoonpanossa kaksi matkaa Leningradiin ja yhden Moskovaan."
Ja heti tämän perässä pienenpieni detalji komisario Palmu-juttuihin:
"toukokuu 1969
Tuurasin Juhani Lindströmiä Matti Kassilan elokuvassa Votkaa, komisario Palmu. Puheroolissani jouduin Smolnassa näyttelemään suomalaista tulkkia Suomen ja Neuvostoliiton välisen kauppasopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Jännitin sekä kuvauspaikkaa että elokuvan tähtiä niin, että ääneni vavahteli. En kuitenkaan staaplaillut.
Myöhemmin samana vuonna tuurasin taas Lindströmiä: kirjoitin arvokkaan näköiseen Otavan Euroopan parhaat ravintolat-kirjaan Itä-Euroopan osuuden. Moskovan ja Prahan ravintolamaailman sentään jotenkuten tunsin, mutta esim. puolalaisten parhaiden ravintoloiden tuntemus oli heikompaa, kun en ollut silloin vielä käynyt koskaan Puolassa".
Laina tarjous 2% korolla
Jos tarvitset taloudellista apua, älä epäröi ottaa yhteyttä. Voit saada lainaa on välillä 2.000 € ja 10.000.000 € erittäin suotuisin ehdoin laillisesti ja luotettavuutta. Jos haluat lisätietoja rahoitusjärjestelyistä, ota yhteyttä sähköpostitse. E-mail: marxinro@gmail.com
Lähetä kommentti