Onnistuin polttamaan uunista tuoreeltaan nostetulla kinkkulaatikolla (ja sen tulitulikuumalla rasvalla) suun limakalvon aika isolta alueelta. Siitä on nyt viikko ja vieläkin se on kipakasti kipeä. En voi suositella kuumia ruokia edes innokkaimmille maistajille.
Kevään perinteinen laihdutustavoite saa siis mitä mainioimman alun. Kun ilkeä hammas estää toisella puolen suuta syömisen ja tämä kivulias palovamma toisella puolella, joulun aikana kertynyt ylimääräinen on kohta muisto vain. Molemmat itse aiheutettuja. Ahneen syömisen vuoksi.
Melkein pahempaa kuin laihtuminen ja kivut ovat ongelmat, joita vammat aiheuttavat puheelle. Luonnon sanelemat varotoimenpiteet kuin refleksit aiheuttavat ilmiselvästi sössötystä ja sammaltamista. Sen vuoksi kipuja tuntuu mitä kummallisimmissa suun sopukoissa, joita on useampia kuin olin tiennytkään.
Kurkkukireän perusäänen ympärillä eetteriin virittyvä aaltomaailma ei ole kaikkein mukavin soundimaailma. Kehtaako tässä kohta edes palkkaa pyytää puhumisesta?
Tunnettu tosiasia on näin todistettu. Yksi ongelma tuo helposti tusinan uusia.
Tätä se Buddha tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti