keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Päiväkirjailua

Tilastoista huomaan, että tämä blogi tavoitetaan yhä useammin myös Agricolan arvovaltaisesta rss-hakemistosta. Tervetuloa sieltäkin tasapuolisesti.

Viime aikoina jumitelleen Blogilistan kautta tänne tulee noin 10-15 prosenttia kävijöistä, useimpina päivinä ei sitäkään. Se väylä on selvästi hiljentynyt. Syitä siihen keksin pari: tuoreita-listan nopea kierto jonotilanteissa ja etusivun nyt luetaan -listaukseen liittyvä väistämätön yksipuolisuus, joka heijastuu sekä sinänsä demokraattiselle top-listalle että luetuimpien listalle.

Vähintään viikottain blogissa käyviä Blogilista-tilaajia näyttää olevan tänä aamuna 227. Määrä on noussut tänä vuonna kymmeneksellä, mikä on positiivista, sillä luettavaksihan tämä on tarkoitettu, mutta aika vähän, kun ottaa huomioon listalle rekisteröityneiden määrän kasvun.

Tuolta blogin otsikon alta Blogilistalle rekisteröityneet eli tunnuksen omaavat ja sisään kirjautuneet voivat sen kätevästi lisätä omalle suosikkilistalleen.

Tavoite on entinen, 100000 lukijaa päivässä. Siihen asti on syytä petrata. (Tavoite voisi olla huomattavasti korkeampikin. En tiedä yhtään syytä, miksi tätä ja blogitovereitteni blogeja lukisi harvempi kuin esimerkiksi Helsingin Sanomia. Tänään minä en lue edes HS:ää, sillä lehteä ei ole tänä aamuna tullut. Maksettu se kyllä on. Vai onko?)

Viimeisistä kahdeksasta tuhannesta rekisteröityneestä Blogilistalla vain muutama näyttää tarttuneen tilaajaksi. Tai mistä minä tiedän. Voihan olla, että kaikki lukijat vaihtuvat aina muutaman viikon välein. Kommenttien kirjo ei hirvittävän montaa lukijaa ole tehnyt tutuksi, mutta onpahan joitakin - hei vaan! - ja samalla minusta on tullut usein kommentoijien blogin lukijoita.

Facebookin välityksellä tuli ihan aluksi enemmänkin väkeä, mutta ei enää parina viime viikkona. En tiedä kuinka hyväksi jakelukanavaksi sen voi kehittää.

Muitakin ulos meneviä syötevirtoja olen silloin tällöin pystynyt bongaamaan, hämmentävää kyllä myös maan rajojen ulkopuolella. Kerran olin jollakin Ruotsin toplistalla nro 35. En tiedä miten se oli mahdollista. Jaiku-jälkiä ei paljon näe, Technoratia samoin varsin harvoin ja FeedBurner sekä vastaavat syöteautomaatit eivät jätä käsittääkseni jälkiä tilastoihin, jotka ovat muutenkin varsin epäluotettavia.

Tällaiselle monisanaiselle googlettaminen tuo valtaisan määrän kävijöitä - iso osa käy varmaankin kääntämässä kantapäänsä porstuassa, varsinkin jos hakukone tuo blogin kuukausihakemistoon eikä suoran päivittäisen litanian ääreen.

Alussa mainitussa historiablogien rss-syötehakemistossa on mukana myös Kemppinen, joka taannoin tuota umpeen avautuvaa solmua mainostaessaan kirjaili: "Harmi että osa jengistä kirjoittaa päiväkirjaa. Blogina julkaistu päiväkirja ei kuitenkaan ole rehellinen eikä kattava. Tai ainakaan minun silmääni ei ole sattunut sellaista."

Tämä sai minut tietysti heti päiväkirjailemaan, sillä mikäs sen parempi dokumentti, kuin kirjaimiksi muunnettu palanen elävästä elämästä. Tuhat ja yksi sanaa kertoo enemmän kuin syntymäpäivävalokuva.

Eikä Vantaanjoki ehtinyt virrata hiljaksijaan pitkääkään, kun tänään Don Kemppinen itse loihe turinoimaan uudesta tyylikkyytensä lähteestä, kadonneesta kaulahuivista, kertoo lukevansa satuja ja tunnustaa harkinneensa pitsinnypläystä ja ostaneensa kudontapuikkoja Los Angelesista. Dekkareita, satuja ja nypläystä. Populismin vaara, populismin vaara!

Erityisen tärkeää päiväkirjaileminen on historian emeritusprofessori Matti Klingelle, joka on niitä yhteenkerättynä julkaissut kohta hyllymetrin.

Jossakin viimeisimmän julkaisun arvostelussa viitattiin jo edesmenneeseen valtakunnan päiväkirjailija Matti Kurjensaareen. En tiedä sykähdyttikö vertailu emerituksemme sydäntä.

Kurjensaarea ei tunneta siitä, että hän keksi ilmaisut "ensimmäinen tasavalta" ja "toinen tasavalta". Niistä on siitä huolimatta ollut paljon harmia historianymmärrykselle tässä maassa.

Muta se on selvää, että päiväkirja on ihan cool eli ihqu. Ajattelin suuntautua samoin sen jälkeen, kun parin vuoden päästä täytän 50 vuotta.

Klinge odotti eläkkeelle asti, enkä tiedä olisiko se minun kohdallani hyväksi. Minulle tosin tapahtuu paljon vähemmän kuin menevälle emeritukselle.

Klingen yhdessä yhtiössä julkaistujen päiväkirjojen lista on vakuuttava ja osoittaa, että hän kuuluu niiin, joille koko ajan tapahtuu jotakin. [Merkkaan ne tähän kannustaakseni itseäni lukemaan niitä. Vai joko kannustaminen on politisoitunut niin, että se tarkoittaa yksinomaan jotakin negatiivista. Se on vähän kuin tarkistus. Viimeksi tarkistivat vuokraa, perskutarallaa. Kiroileminenkin on pop. Johtajien aateli käyttää sitä, kertoo alan viimeisin tutkimus.]

Päiväkirjastani (Otava 1999)
Eurooppaa (Otava 2000)
Luen ja matkustan (Otava 2001)
Humanistin iltapäivä (Otava 2002)
Kirjoitan muistiin (Otava 2003)
Teetä ja suurmiehiä (Otava 2004)
Rooma, Moskova, Sesenheim (Otava 2005)
Miksi? (Otava 2006)
Savo, rajat, papukaija (Otava 2007)

Miksi kirjoitin tällaisia päiväkirjajuttuja tänään?

Jotta panisin paremmaksi. Tässä tallentamisen arvoinen ruokaohje:

Mtabbal (munakoisotahna)

1 kg munakoisoa
2 dl bulgarianjogurttia
1/2 tl suolaa
1 1/2 sitruunan mehu
1/2 lasillista tahinaa
3 valkosipulinkynttä
3-4 rkl oliiviöljyä
persiljaa

1. Laita munakoisot sellaisinaan uuniin 250 asteeseen noin tunniksi.
2. Jäähdytä munakoisot ja kuori sekä hienonna.
3. Valuta liika neste jogurtista (laita siivilään talouspaperia ja jogurtti sen päälle valumaan).
4. Lisää jogurtti munakoisohakkelukseen.
5. Lisää seokseen puristettu valkosipuli, suola ja sitruunan mehu.
6. Laita joukkoon tahina ja sekoita.

Levitä seos lautaselle ja koristele hienonnetulla persiljalla. Lorauta päälle myös vähän oliiviöljyä.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Merkkaan ne tähän kannustaakseni itseäni lukemaan niitä

Itseään voi kaiketi kannustaa sonnustautumalla kannuksellisiin jalkineisiin ja kyykistymällä.

Klingen päiväkirjat tulevat aina parin vuoden viiveellä alennuskirjakauppoihin, josta kyllä poimin uusimman (siis ale-kauppaan ilmaantuneen) mukaani aina kun kykenen. Loistavaa junalukemista. Klinge nettiin!

Anonyymi kirjoitti...

Minä en noista lukijaseurantajutuista mitään tajua, mutta itse luen blogeja Bloglinesin kautta. Siellä blogillasi näkyy olevan 13 tilaajaa.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä on tahina?
Entä kuinka hienonnetaan munakoiso?

En ole Klingen päiväkirjoihin tutustunutkaan, jotenkin ajatus pätemishaluisesta humanistista häiritsee.

- P

Jari Sedergren kirjoitti...

Sinäkin saat päteä, anonyymi, kun ensin teet tämän verran:

Kansalaismielen synty (väitöskirja, Otava 1967)
Ylioppilaskunnan historia I-IV (WSOY 1967-1968)
Mannerheim. Kuvaelämäkerta. (Otava 1968)
Ylioppilastalo (HYY 1970)
Vihan veljistä valtiososisalismiin (WSOY 1972)
Bernadotten ja Leninin välissä (WSOY 1975)
Blick på Finlands historia (suom. Otava 1977)
Ylioppilaskunnan historia I-IV, laajennettu versio (HYY ja Gaudeamus 1978)
Suomen sinivalkoiset värit (Otava 1981)
Kaksi Suomea (Otava 1982)
Runebergs två fosterland (Söderström 1983)
Muinaisuutemme merivallat (Otava 1983)
Ylioppilaslehti (Maunu Harmon kanssa, Gaudeamus 1983)
Östersjövärden (suom. Itämeren maailma, Otava 1984)
Professoreita (Otava 1984)
Otavan suuri maailmanhistoria XIV: Porvariston nousu (Otava 1985)
Kulttuurista. Kansalaispuheenvuoroja. (Gaudeamus 1986)
Senaatintorin sanoma (Otava 1986)
Maisemia Suomesta (Aimo Reitalan kanssa, Otava 1987)
Från lojalism till rysshat (suom. Lojalismista ryssänvihaan, Söderström 1987)
Helsingin yliopisto 1640-1990, osa I: Kuninkaallinen Turun akatemia 1640-1808 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Otava 1987)
Finlands blåvita färger (suom. Suomen sinivalkoiset värit, Schildts 1988)
Helsingin yliopisto 1640-1990, osa II: Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto 1808-1917 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Valtion painatuskeskus 1989)
Mikä mies Porthan oli? (SKS 1989)
Helsingin yliopisto 1640-1990, osa III: Helsingin yliopisto 1917-1990 (Rainer Knapasin, Anto Leikolan ja John Strömbergin kanssa, Otava 1990)
Let us be Finns (Otava 1990)
Kuningatar Kristiina - aikansa eurooppalainen (Päivi Setälän, Maria-Liisa Nevalan ja Laura Kolben kanssa, Otava 1990)
Romanus sum. Kirjoituksia Euroopasta. (Otava 1991)
Suomen ylioppilas (Laura Kolben kanssa, Otava 1991)
Euroopassa, Pietarissa (Otava 1993)
The Finnish Tradition (SKS 1993)
Mesimarja, myytti, Mannerheim (Otava 1994)
Kävelyllä Pariisissa (Otava 1995)
Kejsartiden (suom. Keisarin Suomi, Schildts 1996)
Krig, kvinnor, konst (suom. Kaukana ja kotona, Schildts 1997)
Idylli ja uhka. Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. (WSOY 1998)
Helsinki - Itämeren tytär (Laura Kolben kanssa, WSOY 1999)
Poliittinen Runeberg (WSOY 2004)
Iisalmen ruhtinaskunta (SKS 2006)

Tunnustuksia
Filosofian kunniatohtori, Greifswaldin yliopisto, 2006
Filosofian kunniatohtori, Upsalan yliopisto, 1989
Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja
Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja
Ranskan Kunnialegioonan ritari
Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto, 2007
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajiston merkki purppuranauhassa, 2001
Helsingin kaupungin tiedepalkinto 2000
Tieto-Finlandian kunniamaininta 1991
Lauri Jäntin säätiön palkinto 1988
Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston palkinto 1986
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1976

Jari Sedergren kirjoitti...

Aah. Tahina se on monella kielellä, mutta suomeksi tietysti tahini:(arab. ‏طحينة‎, tahinia) on murskatuista seesaminsiemenistä tehtyä tahnaa. Se on tärkeä raaka-aine hummuksessa, halvassa ja muissa Lähi-idän ruoissa.

Tahinia on kahdentyyppistä: toinen valmistetaan kuorituista seesaminsiemenistä, toinen kuorimattomista. Kuorimattomista siemenistä valmistettu on rakenteeltaan rakeisempaa, maultaan karvaampaa ja siinä on enemmän ravintoaineita. Tahini myydään yleensä lasi- tai muovipurkeissa.

Seesaminsiementahnaa käytetään myös japanilaisessa keittiössä. Japaniksi sen nimi on neri-goma.

Jari Sedergren kirjoitti...

Munakoiso hienonnetaan terävällä veitsellä erinomaisen ohuiksi, pieniksi kuutioiksi tai tangoiksi. Ei sitä oikein viipaloinniksikaan voi sanoa.

Ruonlaitto on soveltamista, ei määrittelyjen täsmentämistä.

Jari Sedergren kirjoitti...

Eihän se anonyymi ollutkaan, vaan
-P. No, asia ei siitä muutu.

Jari Sedergren kirjoitti...

Hienontamisesta vielä. Asettamani tehtävä muuttuu vielä vaikeammaksi, kun ohjeen kohta nro 1 on toteutettu.

Jari Sedergren kirjoitti...

Tärkeintä siis on, että siitä tulee tahnaa. [Jeesus tätä miestä parantaessaan teki maan tomusta tahnaa, jota hän siveli miehen silmiin? (Joh 9:6)].

Ripsa kirjoitti...

Mutta miks sen pitää olla tahnaa?

Miksei vain reilusti kuutioitua munakoisoa, ja oheissörsselit oliviiöljyn kanssa paistinpannuun ja pari minuuttia odottelua ja siinä on koko päivän sapuska?

En kyllä panisi sitruunaa tähän, mutta tahina kuulostaa mielenkiintoiselta. Tuskin sitä täältä provinssista löytyy, ellei maahanmuuttajakaupasta.Jossa sitä halvaakin on isoissa purkeissa.

Halva on kielletty ruoka jos on korkeahko sokeri% ja huonot hampaat. Huokaus.

Jari Sedergren kirjoitti...

Mikä se sellainen "maahanmuuttajakauppa" on?

Ai niin. Onhan meilläkin semmoinen! Stockmann.

Tahini-tahnaa tehdään näin:

Tarvitset 125 ml sesamsiemeniä, joko kuorittuja tai kuorellisia ja seesamöljyä. Paahda sesamsiemenet kevyesti noin 5-10 minuuttia noin 150 asteen uunissa. Hämmennä välillä, etteivät ne ruskistu.

Anna jäähtyä n. 20 min. ennenkuin hienonnat jauhoksi yleiskoneessa. Lisää öljyä (voit käyttää mitä öljyä tahansa oman maun mukaan) kunnes tahna on koostumukseltaan maapähkinävoin kaltaista.

Tahnaa säilytetään jääkaapissa. Säilynee n. kolme kuukautta.

Ripsa kirjoitti...

Maahanmuuttajakauppa sijaitsee palokujalla toisella puolen kuin Alko. Sen nimi on Niilin poika.

Meillä syödään yleensä suht. välimerellisesti ja Niilin pojan mausteissa ja sooseissa on kyllä aika lailla väkevyyttä, että vähemmän sitä on käytetty. Meillä on miehen kanssa aiheesta lievää erimielisyyttä. Oletan että hän on nuorna miesnä Ameriikassa tottunut Red Hot Chili Pepperseihin.

Siis meksikolaiseen sapuskaan.

Niilin poikaa käytetään kyllä enemmän kuin Alkoa.