Loppu lähenee, tilitys samenee

Uusittu klo 20.30

Sain Sedis Blogin laskumittarin asennetuksi 13.5. 2004: sen jälkeen vempaimessa on ollut pari käyttökatkosta, joissa on muutama sivunselaus menetetty, mutta nyt saldo näyttää 33244 hivautusta eli käytännössä hittejä on ollut noin 4500 kuukaudessa --> eli n. 150 päivässä. Lähettämiäni viestejä on tuon vajaan kahdeksan kuukauden aikana 443, melkein kaksi päivässä. Matkojen valokuvat sitä keskiarvoa vähän nostavat, kun kuvia on parhaimmillaan ollut kymmenenkin yhdeltä reissulta. [Suhteellisuuden vuoksi: kävijämäärät vastaavat sitä, että ryhtyisi kirjoittamaan ei-poliittisia kolumneja alle kymmenen tuhannen hengen pitäjän paikallislehteen. Blogistan on vieläkin tässä mielessä marginaali-ilmiö.]

Mutta aika säännöllinen olen tämän vajaan vuoden mittaan ollut, mikä on pieni yllätys ja tyytyväisyyden aihe itselleni. Ilmeisesti tämä on mukavampaa kuin sittenkään aloittaessani odotin. Kirjoittaminen, kommentoiminen ja osallistuminenkin on parhaimmillaan nautinnollista. Suorituspaineita en ole usein tuntenut ja teksti on yleensä tullut varsin helposti. Ehkä tämä korvaa myös joitakin aiempia osallistuvia aktiviteetteja, jotka ovat jääneet pois elämäntilanteen muuttuessa.

Bloggaaminen on iso juttu ihmiskunnalle - viisi miljoonaa joku laskee blogien lukumääräksi maailmassa, vaikka niiden päivittyminen on sitten eri juttu. Paljonko lukijoita on? Varmasti moninkertainen määrä päivittäin. Blogien menestyminen on kiinni siitä, miten nuo lukijat tavoitetaan interaktiivisiksi toimijoiksi. Kommenttiosastot ja sähköpostit ovat parhaat keinot, itse saan varsinaista sähköpostia hyvin harvoin, kommenttipuoli on kyllä aktivoitunut kiitettävästi aika ajoin.

Kun ajattelen tuota lähetettämieni viestien määrää, on tietysti muistettava, että minulla on toinenkin blogi, Sediksen elokuvablogi, jonka menestys tai oikeastaan menestymättömyys on minua askarruttanut. Olin odottanut sen saavan helposti ainakin 60 tilaajaa, sillä sen verran elokuvaesittelyjeni printatulla versiolla on keskimäärin lukijoita ja täällä potentiaalinen kenttä on suurempi. Ehkä se ei vastaa odotuksia tai sitten vieläkin on niin, että monet ehkä jopa niistä kiinnostuneet eivät sitä ole kuitenkaan löytäneet blogipaljoudesta. Sehän on elokuvan yleisblogi, perustuu työssä tehtyyn kirjalliseen toimintaan, eikä surffaa ajankohtaisuuksilla. Google ei sitä ehkä juuri viittausten vähäisen määrän vuoksi helposti löydä, vaikka sitä kautta se saa puolet lukijoistansa.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että mitään ihmeellistä ryntäystä ei siis ole tapahtunut ja viimeiset kuukaudet meno on ollut todella tasaista, ja oikeastaan se on riippunut täysin lähetettyjen viestien määrästä.

Pamauksella mitaten tilaajamäärä oli syyskuun loppuun asti kasvussa, sen jälkeen enemmänkin riippuvainen uusien tilaajien aktiivisuudesta. Usein suosittujen blogien vetoapu nosti sijoitusta nopeasti, hyppäyksenomaisesti. Nopean nousun elementti on vuonna 2004 ollut selvästi huumori: sillä Moroskooppi ja Lehti karauttivat etusivun yläosaan, ja varmasti osin myös Turisti ja Sedis Blogikin ja viimeksi Karu Selli, tuo entisen listaykkösen inkarnaatio ja naulanreikä kämmenessä. [Lisäsin tähän myöhemmin pois unohtuneen Tumppu von Tumpun, jossa tragiikka ja huumori yhtyivät - ainakin aluksi].

Päinvastoin kuin monet ovat valmiita todistamaan, ajattelen kyllä etusivun sijoituksen takaavan jonkin verran myös laatua, vaikka kyllähän minä esimerkiksi Maalaisen ja Käymälän tai Juuso Hyvärisen blogin tilaajamäärien vähäisyyttä jatkuvasti näin puoliboldilla ihmettelen.

Ilahtunut olen myös siitä, että tilastojen hirmuisuuden äärellä taittunut Marleena teki paluun kehiin - ilman suorituspaineita vielä. Poliittisista blogeista nostaisin esiin Haltian vaaliyön, joka on onnistunut räväyttämään paljon enemmän blogissaan kuin häntä politiikassa pidemmälle ehtineet ja tunnettuudellaan menestyneemmät blogistit.

Ihmissuhdeblogit saavat aina menestyjänsä, niin myös monet naisasialinjaukset ymmärrettävästi, mutta mielenkiintoista on seurata teemaa railakkaasti laajentaneiden anonyymikirjoittajien Avionrikkojan ja Rajatapauksen menestystä ja keskinäistä suhdetta [blogisuosiolla mitaten] jatkossa. [Lisäys myöhemmin: Rajatapaus näyttää kadonneen blogimaailmasta jo toisen kerran. Odotamme uutta paluuta, Pipsa!]

Ei Sinutella on siirtynyt entistä selvemmin ihmissuhdeblogiksi, mutta omalla lakonisella, kirjallisella ja osuvalla tyylillään, jonka jatkuttua ei kärkipään sijoitusta listalla ihmettele. Ehkä menopaussia - vaikka hänkin on joskus mielestäni vähän liiankin salaperäinen ja sen myötä niukka - mukaan laskematta muita siellä kärkikymmenikössä koko ajan kiikkuneita voi sitten vähän ihmetelläkin, vaikka etusivun blogejahan ne jopa keskimääräisellä onnistumisellaankin toki minunkin mielestäni ovat. Pinseri tietysti kerää lähes kaikki tulijat ansiokkaan apuohjelmansa saattelemana - siihenhän tässä itsekin koko ajan viittaan. Mutta kansan karttuisa käsi tässä tietysti ratkaisee. Älkääkä ottako nokkiinne - tämä on kannustusta vielä parempaan uuteen vuoteen! [Lisäys myöhemmin: Makuni on tunnetusti rajallisempi kuin vastaanottokykyni, jossa siinäkin on puutteensa!]

Monet kirjalliset tai muuten taiteeseen ja kulttuuriin suuntautuneet blogit ovat jättäneet minut - Käymälää siis lukuunottamatta - yllättävän kylmiksi ja oikeastaan satunnaiseksi kävijäksi silloin kun on lukemisen tarve oikein suuri. Top-200:n joukossa on verrattomia kielenkäyttäjiä paljon, ja on oikeastaan tästä näkökulmasta vaikeaa tehdä eroa top-100:n ja top-200:n välille.

Huiman moni Sedis Blogin tilaaja ei jää Pamauksen aktiiviseksi käyttäjäksi (viikon aikana käyttäneeksi, siis), joillakin toisilla näyttää olevan parempi onni ja niin tälläkin hetkellä aktiivitilaajia on alle 100. Se ei ole mielestäni paljon, reilut kymmenen prosenttia Pamauksen aktiivikäyttäjistä, kun listaykkönen saa vastaavalla tavalla bloginsa ääreen reilut kolmekymmentä prosenttia. Todellisuudessa prosenttiluku on suurempi, sillä moni käy, vaikka ei tilaa. Syitä en käy arvailemaan.

Toivotan kaikille lukijoilleni tasapuolisesti oikein Hyvää Uutta Vuotta!

Jos se on parempi kuin tämä vuosi, niin nauttikaamme täysin rinnoin. Jos huonompi, kestäkäämme murheet ja surut. Bloggaaminen on kelpo harrastus molemmissa tapauksissa.