torstaina, joulukuuta 02, 2004

Minä ja Aatos

Näkymä rannalla khilautteli kaverin lompakkoa ministeri Enestamin ja erinäisten suosikkikolumnistien jalanjäljillä:

"Eivätkö kaikki verot ole ideologisia? Ideologiana se, että sivistysvaltiossa hyvinvoinnista annetaan kaverille kans, vaikkakin ohjatusti."

Ei vero ole ideologinen, se on vain valtion tapa ja ollut jo pitkään. Valtiot perivät veroja. Veroja perittiin jo ennen valtioita, yhteiskuntamuodostumien aikana.

Mutta veron perustelu on jo ideologista. Otetaan nyt vaikka tämä varallisuusvero.

Tottahan Aatos on iloinen, kun saa 1 548 000 euroa enemmän käteen vuonna 2006 vain tämän uudistuksen vuoksi. Sen verran hän maksoi varallisuusveroja vuoden 2003 tuloistaan eikä siitä valittanut. Hän ei ole vielä kertonut innokkaille tutkiville journalisteille, mihin aikoo tämän yllätyslahjan valtiolta laittaa. Ehkä hän ostaa sillä sarjakuvalehden tai jonkun pienen konsernin uusista EU-maista.

Minullekin verosuunnittelijoilla oli uutisia. Käteen jäävä tulo pienenee minun verouudistuksessani jo ensi vuonna noin 2 euroa/kuukausi.

Vertaillaanpa vähän. Otetaan pariksi Aatos ja minä. Vaikka Aatos painaa hieman enemmän kuin minä, olemme suurinpiirtein samaa kaliiberia ja yhtä vaatimattomiakin vielä.

Eikä sillä 60-70 miljoonalla eurolla, jonka vero vuosittain tuotti, olisi saatu mitään aikaiseksi. Ennen vuotta 2006 se olisi siis tehnyt max. 140 miljoonaa, edellyttäen, että rikkaat eivät rikastuisi. Pikkuraha. Ideologiajuttuja. Näin vakuuttivat vastuussa olevat ministerit, joiden nimiä en nyt jaksa muistaa.

Mutta mieltäni kaivaa pieni epäilys, että minä ja pari muuta olisimme voineet säästyä niiltä uudistuksilta, jotka minulta veivät ja Aatokselle toivat. Yli 53-vuotiailta viedään jo sitten parikymmentä euroa kuukaudessa.

Entisenä matematiikan pääaineopiskelijana en jaksa laskea, montako vuotta minun pitäisi maksaa, että tuo Aatoksen saama lisä tulisi tasatuksi minun taskustani. Mullan alla taidamme olla silloin molemmat ja muistoissa vain toinen. Mutta noin periaatteessa se menee näin, sillä nykyäänhän kaikille menoille pitää olla tulolähdekin tiedossa. Nyt se näyttäisi olevan minun farkkujeni oikea etutasku.

Mutta on siinä valtion tavassa verottaa ehkä sittenkin jotakin ideologista. Nyt ovat rikkaat hyvällä tuulella. Ei siksi, että tulevat rikkaammiksi, vaan siksi, että nyt he tuntevat edes hetken saavansa jotakin yhteiskunnalta ja isänmaalta, jota he - varsinkin hädän hetkellä - enemmän kuin muut ihan oikein ideologisesti rakastavat.

Valtio ja Yhteiskunta on Yrityksiä ja Rikkaita Yhteiskunnan Edustajia Varten. Ei toisin päin. Mutta on meilläkin siinä tehtävämme. Farkkujen oikeassa etutaskussa.

Ei kommentteja: