"Kiihtyvässä kansainvälisessä uutiskilpailussa on seurattava aikaansa ja jyrmyin askelin näytettävä tietä kilpailun paineissa", Sedis Zedis selosti pieneksi reivatulle valtameriyhtiöhallitukselle, jonka tehtävänä on ohjata purtta globaalissa talousmeressä tuulen ja tuiskun aikana.
"Me olemme satsanneet jo pitkään BuzzFlash.comin riippu- ja roikkumattomiin uutisvälähdyksiin, jossa yhdistyvät liberaali, kriittinen ja katse", Sedis Zedis jatkoi. "Mutta se ei riitä. Me haluamme enemmän. Me haluamme enemmän heti. Me haluamme kaiken."
"Siksi", Sedis Zedis nosti päätänsä. "Siksi olemme tänään tilallisesti sulautuneet kymmenprosenttisesti oman sataprosenttisen panoksemme lisäksi myös New York Timesiin. Me olemme New York Times ja New York Times on me."
Hallitus näytti pohtivan Titanicin seireenilaulua, sillä toden totta, viininpunaisten verhojen takaa kuului selvästikin laivaorkesterin ääni - viimeinen laulu.
"Mitä on uhka Karu Sellin taholta? Mitä on uhka muiden uusien tulokkaiden taholta, kun meillä on takanamme maailman vahvin armeija ja kansa. New York Times on selvinnyt ensimmäisestä maailmansodasta voittajana. Ja se on selvinnyt toisestakin. Sen kurkku ei ole liian syvä. Se jaksaa kritikoida maailman vahvinta armeijaa ja kansaa, kun siihen on aihetta. Me olemme yhtä näiden tavoitteiden kanssa. Me uskomme asiaamme. Sen näette blogin oikealta sivustalta. Joka päivä. Aamusta iltaan. Väsymättä uusiutuvana. Uusimmat elokuvat ovat meidän ansiostamme esillä - yksinoikeudella!"
"Ugh! Olen puhunut", Sedis Zedis sanoi ja viittasi orkesterin lyömään lautasia lujempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti