maanantaina, joulukuuta 06, 2004

Suurin suomalainen: Hanna Pakarinen

YLE on sitten julkistanut äänestystuloksensa Suurista suomalaisista:

1. C.G.E. Mannerheim 104 244 (28.66%)
2. Risto Ryti 80 790 (22.21%)
3. Urho Kekkonen 57 456 (15.8%)
4. Adolf Ehrnrooth 27 477 (7.55%)
5. Tarja Halonen 26 536 (7.3%)
6. Arvo Ylppö 22 136 (6.09%)
7. Mikael Agricola 15 974 (4.39%)
8. Jean Sibelius 15 397 (4.23%)
9. Aleksis Kivi 7 622 (2.1%)
10. Elias Lönnrot 6 099 (1.68%)

Perusteluja ja ihmisiä on monenlaisia, mutta en minä voi kuin ihmetellä sitä, että kaikista presidenteistä Risto Ryti yltää kakkoseksi. Ryti! Miehen suurin saavutus on Amerikan -lainan hankkiminen (osin itse aiheutetun) sodan jälkeen Suomen pankin pääjohtajana (josta hänet pakotettiin luopumaan poliittisista syistä).

Ne reilut 27000, jotka äänestivät Ehrnroothia ovat varmasti jonkin sortin militaristeja. Kysymys kuuluukin: Mitä semmoista Mannerheimissä on, mikä ei heille käynyt, vaan piti äänestää Ehrnroothia. Pessimistisyys?

Presidenttejä on siis kaikkiaan neljä kymmenen joukossa. Heistä Tarja Halonen, jolla on ollut idolisoijansa, sai yllättävän vähän ääniä. Ja missä on presidentti K. J. Ståhlberg, jo hylätyn perustuslain, mutta ehdottomasti kansanvaltaisen Suomen luoja?

Kulttuurin todellista - vähäistä - painoarvoa suomalaisuuden omakuvassa osoittaa Lönnrotin, Kiven, Sibeliuksen ja miksei Agricolankin vähäinen äänimäärä.

Kaiken kaikkiaan kisa on suuri floppi. Osallistujia vähän, tuloksetkin surkeita, "televisiodokumentit" päähenkilöistä (jotka oli vähän liian selvästi etukäteen valittu) juosten "litsit auki" tehty.

Niin, moniko äänesti Idols-kilpailussa? Finaalissa annettiin 713 000 ääntä. Hanna sai äänistä 60 prosenttia eli 431 000 kappaletta eli yli neljä kertaa enemmän kuin Mannerheim tässä kisassa.

Siksi ehdotankin kisan tulosten peruuttamista, ja Hanna Pakarisen valintaa suurimmaksi suomalaiseksi 431000 äänellä.

6 kommenttia:

Marjut kirjoitti...

Hear, hear!

Sivustaseuraaja kirjoitti...

Roskakulttuuri kylläkin jyllää; ajattelepa vaikka 100 suurimman suomalaisen listaa...

Anonyymi kirjoitti...

Kaikista paras biisi, paras levy, paras elokuva, paras se ja se kilpailuista, joissa kilpailijoita on pitkältä aikajänteeltä pitäisi kieltää kaikki osanottajat, jotka ovat muihin kilpailijoihin uusia. Esim. tästä kilpailusta olisi pitänyt sulkea ulos Halonen koska on melko köyhää kuvitella, että hän oikeasti olisi niin paljon parempi kuin kaksi edellistä presidenttiä, joita ei top-10:ssä näy. Jos kisa olisi järjestetty viisi vuotta sitten, Halosesta ei tietenkään olisi tietoakaan vaan Ahtisaari saattaisi hyvinkin olla kärkisijoilla.

Uusien ja vanhojen asioiden yhteismitallistaminen on tietysti todella vaikeaa varsinkin kun aiheena on noinkin laaja. Varsinkaan suurelta massalta ei pitäisi pyytää vastauksia noin haastavaan tehtävään.

Halonen muka suurempi suomalainen kuin Agricola tai Lönnrot, loukkaavaa.

t. Soopa

Anonyymi kirjoitti...

Rytin äänimäärä ihmetyttää. Keksiikö Sedis historioitsijana (tai ohjelman katselleena) jotain analyyttista selitystä?

Hyvärinen J. kirjoitti...

Rytin osalta veikkaan seuraavia seikkoja, ei missään tärkeysjärjestyksessä:
1. sota-ajan presidentti (sota-aika on yleensä ottaen nyt pinnalla ja moni sen ajan ilmiö nähdään merkittävänä)
2. kollektiivinen huono omatunto presidentin kohtelusta sotasyyllisyyskysymyksessä; media populaareine historian uudelleentulkintoineen on saanut nykyiset keski-ikäiset ja erityisesti sitä nuoremmat näkemään itsensä osasyyllisiksi presidentin "maineettomuuteen" sodan jälkeisinä vuosikymmeninä (sijaiskärsijä-ilmiö)
3. perinteinen jatkosodan historian historian tulkinta presidentistä torjuntavoiton takuumiehenä ja Saksan aseavun turvaajana
4. seikkojen 2 ja 3 yhteisvaikutuksesta nouseva maineen palautuksen tarve
5. lähes jokainen sukupolvi haluaa kirjoittaa (tai nykyään vaikkapa äänestää) historian, erityisesti poliittisen sellaisen, uudelleen

Mutta ei Ryti missään tapauksessa merkityksetön presidentti ollut. Kaikki äänestäjät eivät vain tainneet tulla ajatelleeksi, että Suomen historiassa on ollut muitakin merkittäviä toimijoita kuin valtionpäämiehiä ja sotilasjohtajia.

Itse veikkaan, että Ehrnroothia äänestivät paljon sellaiset 1900-luvun sotahistoriaa omassa historianäkemyksessään painottavat, joille Mannerheim oli liian kivettynyt ikoni, keulakuva tai jotka näkivät hänessä sisällissodan aikaisia rasitteita. Veikkaan, että monenkin Ehrnroothin äänestäjän tiedostetuissa tai tiedostamattomissa mielikuvissa neljännellä palkintopallilla seisovat Ehrnroothin rinnalla Laguksen ja Siilasvuon kaltaiset rintamakomentajat.

Jari Sedergren kirjoitti...

Eipä tuohon Juuson kantaan ole mitään lisättävää. Kelpoisa analyysi allekirjoitettavaksi.