Eilen ajankohtaisohjelman lopussa toimittaja antoi kollegalleen Yhdysvaltojen tuhoalueelle harvinaisen kehotuksen: olkaa varovaisia matkallanne sinne. Sarvaranta aikoi matkustaa New Orleansiin.
Miksi siellä pitäisi olla varovainen? Kaupunkihan on tyhjä.
Ei ole tyhjä, vain suurimmaksi osaksi evakuoitu. Nyt siellä on koittanut vapauden valtakunta. Holhoava pakkovalta on poissa, ihmiset saavat tehdä mitä haluavat. Todellinen Amerikka nostaa päätään.
America Today otsikoi tapahtumia New Orleansissa näin: "New Orleans in anarchy with looting, fights, rapes" eli suomeksi "New Orleans anarkian tilassa. Ryöstelyä, taisteluita, raiskauksia".
"Me olemme täällä kuin pelkät eläimet", toteaa lehden haastattelema pastori Issac Clarc. Hän on muiden evakuoitavien kanssa odottanut päivätolkulla busseja "saastan ja kuolleiden keskellä", kuten lehti heidän ympäristöään luonnehtii.
Bussipaikoista pois kaupungista on käyty myös aseellisia taisteluita. Monet ovat tyytyneet ruokakauppohin, joista viedään limsaa, leipää ja säilykkeitä, mutta toiset ovat suunnanneet jalokivikauppoihin - ja myös asekauppoihin.
Amerikkalainen sivistys osoittaa jälleen kerran sen, että sitä ei kannata raaputtaa.
28 kommenttia:
Ai jaa? Saman tien olisit voinut tehdä muitakin pöyristyttäviä yleistyksiä. Mikä saa sinut päättelemään, että kyseessä on nimen omaan amerikkalainen piirre ihmisessä? Oma johtopäätökseni: sedergrenilainen humanismi ja kyky myötäelää toisen kärsimystä osoitti yllättäen, että sitä ei kannata raaputtaa. Häpeäisit edes.
Karri. Provosoit enemmän kuin minä. Johtopäätöksesi on tietysti perseestä. Anteeksi vain. Sinä minulta mitään häpeämisiä ole oikeutettu vaatimaan. Mene itseesi.
Amerikkalainen sivistys on noussut tilanteesta, jossa erämaa ja aseet ovat saaneet ratkaista asiat. Pitkä kehitystyö on valunut hukkaan: systeemiä pitävät yllä vain armeija ja poliisi, eivätkä nekään kovin hyvin.
Myötäeläminen ei kuulu amerikkalaisen yhteiskunnan parhaisiin puoliin, mikä näkyy mm. pelastustöiden hitaudessa. Kohta siitä puhutaan paljon.
Amerikkalaiset enemmistöt myötäelävät vain omien lahkojensa puolesta. Ei siinä Sedergrenillä ole paljon sanomista.
Ja myötäelämisen puutteen näki äskettäin myös Bushin ilmeestä, kun hän aivan päivänselvästi pitkin hampain myönsi 14 miljardia dollaria hätäapua alueelle. Nekin rahat olisi tarvittu Irakissa, missä käytävään turhaan sotaan jengi alkaa kyllästyä. Sotaa julistaessaan Bush oli paljon vakuuttavampi. Miksi Bush ei ole jo katastrofipaikalla myötäelämässä?
Bipona ehti poistaa - Karrinko kommenttien vuoksi - lauselmansa siitä, että että paikalle uppoavaan kaupunkiin joutuivat jäämään yhteiskunnan vähäosaiset, joilla ei ole omaa autoa tai paljoa muutakaan. Nyt tuhannet heistä ovat kuolleet - eikä ruumiita viitsi kukaan onkia vesilammikoista: tuhatvuotinenkin sivistys on ehtinyt jo kuolla.
Niin paitsi paljon juuri tuota holhousta sen vuoksi, että menestyvät saisivat omaisuuksineen olla rauhassa.
Se koski myös Helsingin Sanomien Jyri Raiviota. Hänen pääsynsä kaupunkiin esti amerikkalaispoliisi, joka nimitti suomalaistoimittajaa "vitun jugoslavialaiseksi toimittajaksi." Viite Serbiaan ja viholliseen oli enemmän kuin selvä.
Korjaan summan: tuhoalueelle on myönnetty 10,5 miljardia dollaria eli reilut 8 miljardia euroa.
Apropos! Edellisen kommentin toiseksi viimeinen sanariekaleiden kappale jäi editoidessa vahingossa mukaan.
Kehotan katselemaan kansainvälisiä uutisia tapahtumista. Pelastustoimet ovat surkeasti organisoidut, jengi näkee nälkää ja janoa, edes naisia ja lapsia ei ole evakuoitu - kymmeniä tuhansia ihmisiä odottaa sitä vielä neljäntenä päivänä. Edes busseja ei saada paikalle, ruoka- ja juomahuollosta puhumattakaan.
Rahankeräyksen kärjessä eivät ole amerikkalaiset hyvinvoivat piirit: sen sijaan esiin ovat nousseet raptaiteilijat.
Ehkä sekin kertoo, missä myötäelämistä on vielä löydettävissä.
Tuore Sky News Gallup: Kysymys, toimiko Bush tarpeeksi nopeasti avustustoiminnan aloittamisessa. 80 prosenttia vastasi ei, 20 prosenttia kyllä.
Kyllä tässä enemmistöjä mobilisoidaan.
Tuli JS:n juttua lukiessa ensin aivan sama fiilis kuin Karrilla, mutta sen verran "fantasioin" Jaria myötäillen, että tuskin Suomessa tapahtuisi samaa kuin New Orleansissa, jos vastaava hurrikaani iskisi.
Infrastruktuuri (etenkin sosiaalipoliittinen) noin yleisesti ottaen on hoidettu meillä paljon fiksummin kuin tuolla "menestyjien" ja Yrjö II:n oligarkiassa.
Mitä sitten tulee amerikkalaiseen "moraaliperinteeseen", niin "nopeimmin vetävää" on siellä "arvostettu" eniten - tai ainakin hän on jäänyt henkiin. Käytännön sosiobiologiaa?
New Orleans paljastaa tämän - "yleispätevän?" eettisen imperatiivin lopputuleman - jälleen kerran.
Kyse on järjestelmän joustokyvystä ja resursseista. (Perimmältään kuitenkin yhteiskuntapoliittisista arvoista.)
Hyvin organisoituna nämä tekijät saattavat estää meitä ajautumasta siihen paljon puhumaani Humen pelastusveneeseen, jossa oman eloonjäämisen ehto on toisen kuolema - kuten nyt tuolla jazzin, bluesin, laizzes-fairen, puoliorjuuden ja rasismin ghetossa.
Jep. Fiiliksiään kannattaa hieman tutkiskella ennen kuin ryhtyy kasvattamaan sammakoita suussaan.
Luulen, eli pelkään, että Yhdysvaltain ja Suomen välinen ero suhteellisesti vastaavan kokoisessa katastrofissa ei loppujen lopuksi olisi kovin suuri Suomen eduksi.
Suomen maantieteellisesti pienempi koko ja yhteiskunnan suurempi (arvo)yhdenmukaisuus voivat täällä olla helpottavia tekijöitä, mutta toisaalta taas resurssien vähäisyys on heikentävä seikka.
Meillä voi olla Yhdysvaltoihin verrattuna enemmän hyvää tahtoa kanssaihmisiämme kohtaan, ja ainakin paljon hyvää ja kaunista on kirjattu lainsäädäntöön, mutta lihaa ja rautaa on kuitenkin vähän lain kirjainta toteuttamaan. Suomessa käytännössä kaikki valmius ison mittakaavan suuronnettomuuksien (luonnonkatastrofit jne, ei siis esim. yksittäisen liikennevälineen tuhoutuminen) varalta lepää osaamistasoltaan ja osin jopa organisaatioltaan heterogeenisten vapaaehtoisvoimien varassa. Sellaiseksi laskettakoon tässä myös Puolustusvoimien toistaiseksi mittava reservi.
Viranomaisten resurssit loppuvat nopeasti Estonian tai korttelipalon kaltaisiin tapauksiin. Tämä kaikki tietysti hiukan kärjistäen sanottuna.
Ihan varma en ole suomalaisen kansanluonteenkaan jaloudesta tänä päivänä. Vaikka 1940-50-luvuilla, vielä 70-luvullakin, hommia tehtiin paljon talkoohengessä, ainakin omien (tosin välitöntä lähipiiriä paljon laajempien) viiteryhmien hyväksi, voisi ainakin kuvitella, että viime aikojen kulttuurillinen yksilökeskeisyys on vienyt toiset suuntaan, joka poikkeusoloissa aiheuttaisi ennalta-arvaamattomia reaktioita uusien uhkien tai mahdollisuuksien ilmestyessä näköpiiriin. Pitihän suomalaisen olla vuonna 1917:kin kiltti ja rauhallinen, ainakin norsunluutornista katsottuna, mutta miten kävikään maatalouslakkojen aikana, saati vähän myöhemmin.
Takaisin suuriin sfääreihin. Koska pelastusoperaatio on tökkinyt, mahtaako syy langeta liittovaltiolle (oli syytä tai ei), ja konfederatistinen ajattelu nostaa jälleen päätään? Jos niin kävisi, ensimmäisiin seurauksiin kuuluisi varmasti istuvan presidentin kannatuksen heikkeneminen myös "omien joukossa" ja siten ehkä nykyistä vähemmän aggressiivinen globaali frontier-politiikka. Mahdollisilla konkreettisilla vaikutuksilla liittovaltion eheyteen olisi tietysti vielä paljon suuremmat seuraukset.
Oma ceteris paribus -veikkaukseni on, että mitä heikommaksi Yhdysvallat tulee - oli syynä sitten luonnonkatastrofit, kulutussota Keski-Aasiassa, huono kansantaloudenhoito tai mikä tahansa - sitä voimakkaammin Eurooppa pukeutuu panssariin ja haluaa sitä näyttää. Tähän saakka Yhdysvallat on ollut EU:n ja muun läntisen Euroopan nihti ja huovi.
Tuskinpa täällä pelastushelikoptereita ammuttaisiin...
"Tuskinpa täällä pelastushelikoptereita ammuttaisiin..."
Totta, ja onneksi, koska poikkeusolojen lentopelastustoimintaan soveltuvia ilma-aluksia ei Suomessa ole yhtään liikaa, ja sekin keski-iältään tukevasti kolmikymppistä. (Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhdessä toteuttaman Lentopelastuspalvelun rauhoittavalta kalskahtava noin 70 ilma-aluksen rekisteri koostuu suurelta osaltaan yksityisistä, aivan muuhun käyttöön tarkoitetuista aluksista; sinänsä tarpeettomana kuriositeettina mainittakoon, että Copterlinenkin kopterit ovat tai ainakin olivat Lentopelastuspalvelun rekisterissä).
Leningradin piiristä saamme sitten lisää koptereita!
Siis Jari on ihan oikeassa. Miettikääpä minkälaista valokuvaa uutistoimistot levittivät ennen myrskyn tuloa: moottoritiet täynnä yksityisten kansalaisten autoja. Kaupunginjohtaja käski niiden lähteä jotka siihen pystyivät. Ilmeisesi kukaan julkisen vallan toimija ei tehnyt mitään niiden evakuoimiseksi joilla ei ole kulkuvälineitä. Ts. köyhät jätettiin ja jätetään selviytymään jos voivat...
Vapaa markkinatalous eli semmoinen mihin valtio ei saa puuttua näkyy siis parhaimillaan New Orleansissa (ja toinen ilmeinen esimerkki on tietysti Mogadishu Somaliassa)... Väännetäänkö rautalangasta millä järjestys sellaisessa tilassa syntyy: aseen piipusta.
USA..ssa noudatetaan hyvinvointipolitiikassa edelleen samaa linjaa kuin Ranskassa ja Britanniassa ennen ekaa maailmansotaa: siellä esikunnat laskivat että jos Euroopan laajuinen konflikti syntyy niin kodittomat ja kulkurit laitetaan ensimmäiseksi rintamalle. Ja niinhän siinä kävi.
Samaa logiikkaa noudattaa amerikkalainen systeemi...
Joten kyllä paljon vastattavaa on amerikkalisilla päättäjillä. Ei vain Bushilla vaan myös esim myös New Orleansin kaupunginjohtajalla... Ei minkään näköistä evakuointisuunnitelmaa... muuta kuin että keskiluokka pääsee autoillaan pois...
/jt
Hyvä Jari,
Tarkoitukseni ei ollut provosoida, moittia kylläkin. Mielestäni osoitit tunteettomuutta tämän katastrofin uhreja kohtaan sanoessasi, että todellinen Amerikka nostaa päätään niiden ihmisten keskuudessa, jotka syystä tai toisesta joutuivat jäämään tuhoutuvaan kaupunkiin. Se, että he nyt noudattavat siellä viidakon lakia on raakalaismaista ja alhaista, mutta se ei ole yksinomaan amerikkalainen piirre. Sen sijaan olen samaa mieltä siinä, että liittovaltion kyvyttömyys tai haluttomuus auttaa pääasiassa köyhiä ja mustia kansalaisiaan on pöyristyttävää ja -- käyttääkseni sinun ilmaisuasi -- niin sanotusti perseestä. Nyt olisikin varmaan syytä miettiä, kuinka voisimme täältä käsin parhaiten auttaa miljoonan ihmisen katastrofaalista tilannetta sen sijaan, että tyydymme sen kaikkein helpoimman maalin (toki ansaittuun) mollaamiseen.
Rakentavasti,
Karri
On sinulla vielä tyylilajeissa opettelemista, Karri. Ja ilmeisesti Amerikassakin.
Olen pahoillani, hra tri.
Blues ja jazz syntyivät siellä, missä laizzes-faire-saalistamisen periaatteella toimivat "käytännön sosiobiologit" toteuttivat orjuuteen ja rasismiiin perustuvaa politiikkaansa - edesmenneessä New Orleansissa.
(On sitten toinen juttu, miksi kunnioitamme maailmanhistoriallisesti ehkä loistavimman kulttuurin - antiikin kreikkalaisten saavutuksia, jotka infrastruktuuriltaan nekin perustuivat orjuuteen ja rasismiin.
Mutta - tässä täytyy olla joku ero Bushin USAn:n ja Perikleen Ateenan välillä! Mikähän se on ?)
Edellisen erottelun kautta "ah" ymmärtänet, mitä tarkoitin (?)
Hyvärinen: "Luulen, eli pelkään, että Yhdysvaltain ja Suomen välinen ero suhteellisesti vastaavan kokoisessa katastrofissa ei loppujen lopuksi olisi kovin suuri Suomen eduksi."
Itse pelkään samaa. En kyllä suomalaisena tunne minkäänlaista sivistyksellistä ylemmyydentuntoa amarikkalaisuuteen verrattuna. Todellinen sydämen sivistys on meillä ylipyyhitty, poisdissattu ja rasistisesti alistettu pienten maanalaisten marginaalien asia kuin amerikassa ikään.
Yhdenkään ulkomaalaisvähemmistön tilanne ei ole niin toivoton kuin sydämen sivistyksen.
Äsken livenä televisioidussa tilaisuudessa puhuneet Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja kongressin jäsenet viittasivat monta kertaa sivistykseen omissa puheissaan: he korostivat, kuinka sivistyneen valtion on hoidettava tällaiset asiat paremmin.
Puheissa viitattiin lisäksi suorin sanoin New Orleansin ja muidenkin alueiden köyhien ja vieläpä ihmisten (erityisesti mainittiin termi "people of color")alistettuun asemaan, olosuhteita Superdomessa kuvattiin sanalla "slave like", ja jopa CNN:n juontaja viittasi ihonväriin.
Kysymys köyhyydestä ja rodusta ja niiden yhdistelmästä on tuotu esiin: niiden hoitaminen on valtioon kohdistuva sivistyksellinen kysymys. Hätätilanteen hoitaminen on sivistysvaltiollinen kysymys.
Kyllä tämä pitäisi täälläkin ilman erityisiä korostuksia ymmärtää. Tilanteeseen yhdistyy raakaa politiikkaa, hallinnointia, järjestelmän toimimattomuutta ja haluttomuutta toimia.
Siinä eivät myötäeläminen ja tunteilu riitä, sydämensivistyksestä nyt puhumattakaan, vaikka se henkilökohtaista lohtua toisikin ja olisi sellaisenaan (tunteilevan) yksilön hyvinvoinnin perusta koskettavan traagisen tapahtumasarjan edetessä.
Minun on kysyttävä tämä ääneen...
Sven - oletko sinä todellakin - ihmisen sisäisiin voimavaroihin "tuntosi ja luottamuksesi asettava" - irrationaalinen taantumus-hörhö?
Please - tell me if you have eine Ahnung of your self who are you?
you are
are you
Miten olisi Rauno jos ihan kotimaisella yrittäisit pärjäillä?
"Tuskinpa täällä pelastushelikoptereita ammuttaisiin..."
- niin - täällä vain heitellään ambulansseja polttopulloilla ja työnnetään niitä mereen ja uhkaillaan hoitohenkilökuntaa teräaseilla kun hirvikivääri jäi kotiin.
-v
ai millä kotimaisella...
bipona...mitä tästä seuraa?
Bipona. Tämä on turvallinen kommentointialue. Lempeä ja sivistynyt tyrannia suojaa kommenttejasi! Tämä koskee erityisesti kriittisiä kommentteja, kylläkin puoleen ja toiseen.
Kiitos Sedis. Rauno kysyi minulta mitä tästä seuraa. Hmmh, en ole kovin kouluja käynyt ihminen ( 9 vuotta ja töihin), mutta veikkaisin historian toistuvan tavalla tai toisella. Jonkinlainen torpparimalli käy hömpässä mielessäni. Yhteiskuntaerot palvelevat kulutusyhteiskuntaa, joten niiden lieveilmiöiden hoitamista ei koeta haittana. Esim. yrityksiin kohdistuvat varkaudet ovat jo nousseet yksityiseen kohdistuvien varkauksien edelle käsittelyn tärkeysjärjestyksessä.
Nyt tämä rönsyilee pahasti, johtuen varmaan siitä, että en osaa vastata kliinisen hienosti, mielessäni on vain suuri huoli tilanteen kehityksestä, varsinkin läheisteni kohdalla. Elämänsä työtä tehnyt vanha, minimieläkettä nauttiva, äitini ja oman koulutuksensa työllään kustantava lapseni. Montako ovea heidän edestään vielä tullaan sulkemaan ?
Toisaalta, kehitämme muutoksen tapahtuessa selviämistaitojamme, se turvallisuuteen tuudittava maailma, johon itse synnyin, on jo jäänyt taakse. Ja sitä edeltävä, äitini sukupolvi, eli monella tavalla saman tapaista elämää, köyhät tekivät palvelustöitä tai hikoilivat tehtaanomistajille rahaa, lapset seurasivat usein vanhempien jäljissä peruskoulusta töihin, koulut olivat kalliita minunkin lapsuudessani.
Jos jokin on muuttunut, niin tuo kulutukseen tähtäävä elämä. Sieltä niitä burn outeja ja muuta masentavaa lentelee ulos, kuin lastuja vain. Eli siis ihmisten henkinen kunto on varmasti laskenut tämän oravanpyöräjakson aikana merkittävästi, koko läntisessä maailmassa. Eikä asiaa yhtään paranna, että yhteiskunta jättää raa'asti tuottamattomia jäseniä avun ulkopuolelle. Silloin oravanpyörässä vielä roikkuvat saavat selvän viestin, roiku, roiku tai.....
Mitähän minä nyt sitten mahdoin sanoa ?
Lähetä kommentti