Jos kenen luullen ei ole tietoa, eipä hän tiedä
tietoko mahdoton on, olevansa kun tuon tietoa vailla
tunnustaa. Minä en hänen kanssaan kiistele väittein,
koska on jäljilleen asettautunut itse hän päälleen.
Vaikka myöntäisin tämän tietävän, niin kysyn tuota:
maailmassa kun koskaan ei ole totta hän nähnyt,
mistä hän tietää voi, mikä tieto ja tiedon on puute,
luonut myös mikä on toden tuntemuksen sekä väärän,
tai erotuksen sen, mikä on epävarma ja varma?
Näin tulet huomaamaan: alun alkain aistimet luoneet
on toden tuntemuksen, ei aisteja torjua saata.
Luoton suuremman näet ansaitsee, joka aina
voi omin neuvoineen toden etsien oikoa väärän.
T. Lucretius Carus, teoksesta Maailmankaikkeudesta (WSOY 1965). Suom. Paavo Numminen.
1 kommentti:
Meillä on "suora pääsy" havaintoon ja kokemukseen, mutta emme koskaan pääse sieltä samaa reittiä "takaisin".
Kas siinä pulma asettama on skeptikon.
RR
Lähetä kommentti