Karmivaa buranaa blogiloissa

Ennen muinoin kukoistivat opinnot, ja nyt ne kyllästyttävät; ennen oli selvää, että tietäminen kukoisti, nyt suositaan pelaamista.
Nykyään poikaset maistelevat viekkautta ennen aikojaan ja hylkäävät pahantahtoisuudessaan viisauden. Eikä se ole jäänyt yksin poikasten kapoisille harteille, sillä sukupuolia on jo ainakin kaksi, muita edes laskematta.
Katsokaamme noihin taakse jääneisiin toimeliaisiin vuosisatoihin, jolloin opiskelijat eivät säästelleet itseään. Vasta yhdeksännelle kymmenelle päästyään he jättivät opintonsa.
Mutta nyt! Kymmenvuotiaat poikaset vapauttavat itsensä opin ikeestä ja kehuskelevat olevansa maistereita. Sokeat johtavat sokeita ja höyhenettömät linnut lentävät. Aasit tapailevat sointuja, härät tanssivat baarissa ja kyntömiehet julistavat sanaa ja unionia.
Nyt minunkin syrjäisessä kantakapakassani väittelee maineeton Gregorius ja kun silmä siirtyy toisaalle, ankara Hieronymos käräjöi pikku kolikoiden antamisesta. Sinne ovat tulleet vilja-aitasta Augustinus ja viinikellarista Benedictus, jotka kohta kiirehtivät salaiseen kokoukseen karaokebaariin.
Ajoista on tullut sellaisia, että istunto pöydässäni pitkästyttää Mariaa eikä Marttaa miellytä toiminta. Nyt Lean kohtu on maho ja Raakel nyyhkii itkuisin silmin. Enkä tämän jälkeen ylläty siitäkään, että naapuripöydässä tiukka Cato on ryhtynyt ryyppäämään ja Lucretia palvelemaan irstautta.
Mitä ennen halveksittiin, loistaa nyt lavealti. Nyt kuuma vaihtuu kylmäksi, kosteus kuivuudeksi, hyve muuttuu paheeksi, työ pelkäksi joutilaisuudeksi. Nyt kaikki ansiot eksyvät oikealta polulta.
Sinä viisas mies, harkitse tätä kaikkea huolella, puhdista ja kevennä sydämesi, jotta sinun ei tarvitse turhaan huutaa Herraa Viimeisellä tuomiolla. Jonka Tuomari silloin tuomitsee, hän ei voi enää anoa armoa.

[Via Carmina Burana n:o 6 (Florebat olim stadium), modernisointi tuli jotenkin itsestään...]