Lomalla

Korkealentoisten kirjoitusten jälkeen on pakko palata naturalismiin edes hetkeksi. Perjantaina alkoi loma ja edessä on kaksi viikkoa lähes suunnittelematonta elämää. Perjantaina jätin melkein kaikki pikkujoulut väliin, kävin vain elokuvatarkastamon glögeillä - koska kirjoitan lafkan historiaa, se kuuluu asiaan. Ja sitäpaitsi siellä kuulee aina hyviä juttuja. Niin nytkin.

Illaksi menin karaokeen, niin kuin perjantaina aina, jos mahdollista. Alkuillasta oli hauskaa, laulattikin, mutta sitten ikäni alkoi painaa joidenkin muiden mieltä. He eivät ilmeisesti kestä minua keski-ikäisen hyväntuulisena, niin harvinaista kuin se nykyään onkin (heidän seurassaan). Ikäni tuottamien fyysisten esteiden luetteleminen julkisesti riipaisee kuitenkin aina vähän, ja minulle kelpaisi ihan hyvin, että niistä puhuttaisiin vain selkäni takana ja saisin sitten vain vaivihkaa kuulla näistä uusista nolaamis- ja perusloukkausrepertuaareista. Mutta perjantaisin tilanne - käytän sanaa ikäni mukaisesti vanhakantaisessa merkityksessä - korjaantuu helposti atomifyysikon taktiikalla: pitää ottaa hiukkanen. Riiteleminen, ärrimurrius, hernenenäisyys ja kohtuuttomuus ei ole selvästikään iästä kiinni. Sen oppii jo myöhäisteininä - myöhäispissiksenä? [Kuva ei liity tapahtumiin, se on sattumalta löytynyttä aihekuvitusta]. Näemmä. Toisaalta olen minäkin ne jo oppinut ja nokkeluus on aina ollut vahva puoleni.

Niinpä seura vaihtui - vaikka pientä tuloa ja menoa asiassa oli myöhemminkin - ja loppuillasta vähän turhankin kovaa meininkiä riitti, mutta jälleen kerran karkasin loppupeleistä kotiin ennen mutteriveneen käynnistymistä, mistä ei voi jälkeen päin olla muuta kuin tyytyväinen. Talviset lähiöt voivat olla aamuyöllä äärimmäisen ankeita. Levähdyksellä nakkikioskilla tilasin kasvishampurilaisen. Se, jos mikä, on täydellisen kontrollin merkki. Eikös muka?

Saldona siis: suuttuneita ihmisiä saman verran kuin tavallisesti, olen viime aikoina yrittänyt pysytellä linjalla yksi/ilta. Se on varmaan sitä yksilöllistymistä ja sillä lailla siltoja riittää poltettavaksi edes jonkin aikaa. Pettymyssaldot ovat kuitenkin kaiken kaikkiaan sitä luokkaa, että täytyisi varmaan ryhtyä poliittisesti korrektiksi, jotta saisi edes jotakin aikaan tälläkin saralla. Riipii, mutta ei ahdista. Ehkä tämä loma voittaa kaikki ahdistuksenalkeetkin.

Siitä tuleekin mieleeni, että kännykän voi varmaan jo nyt ladata. Elämä "alhaisen akun" kanssa rauhoittaa.

Huomenna ei ole hoppu, joten tänään voisi pistäytyä vaihteeksi karaokessa. Jääkiekko-ottelun voisi katsoa jossakin - ilmeisesti siinä välissä.

Mutta nyt makeaa soijaista possun sisäfilettä valkoviinikastikkeessa tuoksuu jo. Valkoviini ei ole kummoista, mutta sitä sentään on. Sitten suihkuun ja menoksi, onhan sentään jo puolipäivä. Lomalla.