Horkka pitää lämpimänä

Palattuani elokuvanäytännöstä kotiin tiesin miten minulle on käynyt.

Molemmat neidot, joiden puolesta monet ovat valmiit vaikka sotaan, mutta joista mainittakoon nyt vain Tiina, polttivat kämmenensä hivellessään tulikuumaa otsaani. Otsansisäinen vulkaaninen toiminta yhdistettynä etelämaalaiseen tempperamenttiini voi olla vaarallista, mutta nyt tiedän keränneeni vain säälipisteitä. Surkea olemukseni kompiloitui siihen jättiläismäiseen nahkatuoliin, johon uppouduin niin, että vain nenän puna pilkotti kanssaeläville. Omasta puolestani olin valmis kuolemaan, sillä olo oli - anteeksi alatyylinen ilmaukseni - kuin Janne Ahosen persiellä.

Minulla oli flunssa. Lapset ja eläimet, nuo yhteiskunnan vaarallisimmat oliot, olivat onnistuneet tartuttamispuuhissaan. Koskapa päässäni ei soi "titityy", kyse ei ole lintuinfluenssasta, vaan siitä samasta, joka on runnellut lapseni terveyden viimeisenä viitenä päivänä.

Samalla saatoin sanoa hyvästit pääsiäislomalle. Se muuttuu nyt itkuksi ja hammastenkiristykseksi.

Paras alan termi on tietysti Pentti Saarikoskella, joka James Joycea kääntäessään noin sivulla 52 mainitsee adjektiivin "kivespussiakiristävä". Noin sukupuolittavia adjektiiveja ei tarvitse käyttää tässä säryssä, joka lääkärikirjaa selattuani vertautuu lähinnä synnytyskipuihin. Joku oli nimittäin unohtanut päälleni maansiirtokoneen.

Illalla palasin kotiin hellän ja rakastavan vaimoni luo, joka oli muistutukseksi tulevan viikonlopun tapaamisesta hänen sisarensa kanssa valmistanut siskonmakkarakeittoa. Sairas mies litki sitä kiitollisena.

Sitten oli aika mennä pehkuihin. Oleskeluhuoneeni lattialle oli asetettu puhtaat oljet - ettette saisi liian pyhimysmäistä kuvaa vaimostani sanottakoon sekin että - ensimmäistä kertaa joulun jälkeen. Käperryin oljille ja päälleni vieritettiin heinäpusseja. Olin pukeutunut lämpimästi t-paitaa, villaneuleeseen ja verryttelyhousuihin - siis vain lenkkimakkara puuttui suomalaisen miehen perusasusteesta - ja päälleni vieritettiin kolme peittoa. Ja mitä minä tein?

Vapisin kuin horkassa. Kylmyys oli samanlaista kuin joskus menee vähissä vaatteissa parvekkeelle 20 asteen pakkasessa vetämään henkoset. Mutta että villaa ja täkkejä yllä.

Veljet, minä olin sairas. Yöllä klo 2.30 heräsin hikeen ja muihin eritteisiin, kuolan määrä vastasi juuri niitä painajaisia, joita paksut peitot minusta irti puristivat. Tiedättehän millaista on istua goottilaisen kirkon katolla ja seurustella paholaispatsaiden kanssa. Puuttui vain luuta ja turkkilaisten vääräuskoisten kahvipannu luudan perästä.