Hyppäsin pois oravanpyörästä yhdeksi päiväksi. Olen katsellut urheilua. Töllöstä näkee hiihtoa, ampumahiihtoa ja nyt mäkihyppyä. Suuria kansallisia tunteita, välillä surullisia muistoja. Mutta nyt pitäisi lukaista Joseph Conradin kirja Pimeyden sydän (Heart of Darkness, 1902).
Elokuvan (Apocalypse Now!, 1979) ja kirjan inspiroimana kirjoitin aikoinaan lyhyen niitä vertailevan jutun. Tuo kirjoitus oli nyt sattunut Yleisradion kulttuuritoimituksen toimittajan silmiin ja hän kutsui minut juttelemaan radioon Conradin kirjasta.
Nauhoitus on maanantaina. Ajattelin ennen sitä lukaista suomenkielisen käännöksen, koska viisi vuotta sitten luin sen englanniksi hukattuani käännöksen. Suomentaja Kristiina Kivivuori on huipputasoa, niin kuin niin monet kääntäjät, jotka ovat tuoneet maailmankirjallisuuden luettavaksemme. Yhdessä kirjastojen annin kanssa ei voi kuin iloita siitä, että talviset illat ja yöt ovat niin pitkiä. Silloin kelpaa romaaneja lueskella.
4 kommenttia:
Sama kirja "Heart of Darkness" lepää edessäni odottaen huomiotani. Luulin kirjaa paksummaksi, kun ajattelin että kaikki maailmankirjallisuuden merkkiteokset ovat järkäleitä. Tämä on juuri yli 100 sivuinen.
Eversti Walter Kurtzin tapaamista odotellessa,
# mab
140 sivua. Juuri sen pituinen kuin romaanin pitää olla.
Nykyiset romaanit ovat liian paksuja. Aiemmin tuollainen 100-150 sivua oli tavallinen romaanin pituus. Ihan hyviä ovat. Ja ne saattoi hyvinkin lukea yhdessä illassa.
En tiedä, mistä villitys paksuihin kirjoihin, vaikka niitä, tiilisikiviä, nuoruudessani ahmin.
Ehdotan paluuta 100-150 sivuisiin. Niitä voisi ehkä muutaman itsekin kirjoittaa.
... niinpä niin. Te varmaan saisitte ilmaistua Tolstoin Sodan ja rauhan 24 sivulla...
Sota JA rauha. Mutta jos tekisi toisen sodasta ja toisen rahasta. Ja ehkä kolmannen siitä JA-sanasta. Siten saisi 450 sivua. Loput selittynee sillä, että se on venäjää, joka on suomea pidempi kieli. Noin niinku paperilla.
Ai niin. Ketkä muut kuin Tolstoi on tehnyt sodan ja rauhan? Anonyymin Sota ja rauha?
Lähetä kommentti