torstaina, marraskuuta 10, 2005

Praha III


Prahassa oli sumuista mutta mukavaa. Paluu Suomeen on tapahtunut ja kumma kyllä keli on aivan samanlainen. 9 astetta, sumua ja kosteata, vaikka ei sadakaan.

Viikko Prahassa on mainio annos tuota kaupunkia. Kulttuurihistoriaa riittää ja sen voi annostella muodossa, joka sopii historiaa pelkäävällekin. Kaupungissahan on valittavaa historiaa noin tuhannen vuoden verran.

Paikallinen taidehistorian professori Zdenek kuljetti meitä vielä yhden illan: kohteena olivat Prahan naisfiguurit. Božena Němcován (1820-1862) patsas jäi saaren kärkeen kököttämään, emmekä sinne asti tällä kertaa päässeet, mutta ajattelimme korvata sen lukemalla hänen romaaninsa Isoäiti, joka on käännetty yli sadalle kielelle. Siitä huolimatta hän kuoli rutiköyhänä.

Sen sijaan bongasimme Elisa Krasnóhorskán Kaarlen aukion puistossa, jossa oli hänelle tärkeän esikuvan Karolina Svetlan patsas.

Eniten meitä elähdytti Libussan tarina. Prahan kaupungin syntymyyttiin liittyy ennustaja tai naistietäjä Libussa, jolle valta oli uskottu tuhat vuotta sitten.

Libussan maine perustuu tuotteliaan tsekkiläisen kirjailijab Alois Jirásekin kuuluun teokseen Vanhat tsekkiläiset legendat (1894): sen tarinat ovat iskostuneet koulussa jokaisen tsekin kalloon ja siitä on otettu kymmeniä painoksia. Vain sotamies Švejkin tarina on ollut suositumpi.

Bedřich Smetanan (1824 - 1884) ooppera Libuše oli ilmestynyt kolmetoista vuotta aiemmin (1881), joten tarina nuoresta ennaltanäkemisen lahjalla valitusta naisesta, jonka heimon vanhimmat valitsevat johtajakseen, oli tuttu.

Ongelmia tuli vasta kun nuori johtaja sai ratkaistavakseen naapurusten rajakiistan: kun Libussa päätti nuoren miehen olevan oikeassa, vanhempi naapuruksista esitti kuuluisan naisia halveksivan kommentin: "pitkä tukka, lyhyt järki" ja että olisi parempi kuolla kuin kärsiä naisen vallan alla, kun semmoista ei ollut millään muullakaan heimolla.

Libussa selvisi tilanteesta hienosti vastaamalla, että hän oli nainen ja todellakin käyttäytyi naisen tavoin, eikä siis käyttänyt oikeuden jakamisen tukena rautapiiska mutta kylläkin intohimoa ja varoitti siitä, että mieshallitsija vaatisi palveluksia ja palkitsemista.

Yhtä kaikki, Libussa päätti hankkia jumalten avulla itselleen miehen, ja hän lähetti magiikan saattelemana lähettiläitä, joita johti hänen valkea hevosensa: ja kas, läheisen pikkujoen varrelta löytyi hänelle kyntöpuuhista mies Přemysl, josta tuli tsekkien johtaja ja ensimmäinen kuningas. Se ei ole ensimmäinen kerta historiassa, kun ongelmia ratkomaan haetaan miestä kyntöpuuhista. Suomessakin yliopistomies Linkomies kuvattiin vaalimainoksessa 1943 kyntämässä suoraa vakoa pellolla, tosin traktorin selässä ja valkoinen puvunpaita kravatteineen yllä. Rooman historian spesialistille sekin sopi,

Libussa siis nai Přemyslin (= viisaasti, terävästi ajatteleva), joka aloitti miehisen johtamistavan. Mutta erään kerran Vltava-joen kallioisella rannalla Libussa seurassaan tsekkiheimon vanhemmat ja miehensä loihe lausumaan ratkaisevat sanat. Joen äärellä, metsien ympäröimänä hän nousi henkiseen tilaan ja lausui: "Näen suuren kaupungin jonka maine koskettaa tähtiä." Siihen paikkaan haettiin miestä, joka osaisi rakentaa linnoituksen. Mies löytyi joen töyräältä (töyräs, kynnys = prah)leikkaamassa heinää. Ja siihen linnoitus rakennettiin, kivisen kukkulan päälle, jossa kunnioitus kaupungin ja johtajuuden välillä oli aukoton: "Aina kun prinssit ja armeijan komentajat laskevat päänsä kunnioittavasti, kun he saapuvat huoneeseeni, he samalla laskevat päänsä minun kaupungilleni", Libussa sanoi. "Sitä tullaan ylistämään, pitämään jalona ja kunnioittamaan kaikkialla maailmassa."

Libussalle kävi huonosti, mutta se on toinen tarina. Yhden päivän me kävimme läpi Libussa-kuvia tsekkiläisessä myyteissä, legendoissa, taiteessa, kirjallisuudessa ja kuvanveistossa.

2 kommenttia:

Tiina Kaarela kirjoitti...

Tervetuloa kotikaupunkiin ja terveisiä myös Ihmissuhteelta, oli tässä jo vähän ikäväkin!

Sedis kirjoitti...

Eihän tuossa mennyt kuin vain kymmenkunta tilaajaa. Ja kävijämäärät blogilistan kautta lähes lakkasivat olemasta. Jokohan täällä viikko riittää unohdukseen.