Retkellä

Pilvitys on jo hellittänyt, mutta viileä tuuli coolaa varpaat edelleen. Uutta lämpöaaltoa odotellessa voi matkustella virtuaalisesti.

Hukkajukka on asettunut Sambiaan, ja käynyt juuri Mosi-o-Tunya -putouksilla, jotka me kaikki tunnemme, sillä se tarkoittaa savua, joka pitää meteliä. Erittäin opettavainen viihdeblogi virtuaalimatkailijalle. Tai viihteellinen opettava blogi. Miten kuten vain enemmän miellyttää. Mutta jotenkin tuntuu, että tätä lukemalla Sambian oppii tuntemaan paremmin kuin jonkun vieraan maan, sanotaanpa vaikka Ruotsin.

Jura Jukola välttelee jalkapallon maailmanmestaruuskisoja Roomassa, Laziossa, joka on siis Italiassa, mutta ei onnistu. Jura on enemmän taiteen perään, mutta kuvaa mieluusti jalkapallointoilijoitakin.

Italialainen jalkapallo on ollut rakkauden aiheena monellekin, viimeksi sille Kiinan television kuuluttajalle, joka joutuu nyt lehtitietojen mukaan pyytelemään anteeksi loukattuaan Euroopassa olevista siirtotyöläisistä koottua Australian joukkuetta. Kiinan Bubi pantiin kuriin, vaikka kaikki tietävät, ettei Bubi loukkaisi ketään. Politiikka on muuten Suomen selostuksista pysynyt kaukana, vaikka Iranin vastaisiin mielenosoituksiin toki viitattiin. Ja Saksan uusnatsitkin ovat raaskineet olla mukiloimatta enempiä turisteja, eivätkä ilmeisesti ole uskaltaneet brittihuligaanejakaan vastaan enemmän törmäillä.

Omituisin jalkapallonvälttelijä on saksalaiseksi kouluttautuva, mutta todennäköisesti ulkomaalaisten tyttösten vuoksi aivan toiseen suuntaan kehittyvä Pää Aueaux, joka kävi katsomassa entistä emämaata ja teki treffit lukijoidensa kanssa tod. näk. tapaamisajankohdan jälkeen, mistä synkistyneenä fanilauma lienee seurannut jalkapalloa entistä tiiviimmin. Pienen myönnytyksen uussaksalaisuudelleen hän tekee, tosin senkin näennäisesti neutraalilla tavalla: "Niin, enkä minä osaa ajatella kielteisesti Zidanestakaan. Huomenna olen jälleen toisaalla." Zidane ei taida tällä kertaa päästä upottamaan Saksaa kotitantereilla, sillä Brasilia, tuo monien saksalaisten pakopaikka, tekee Ranskasta selvää sitä ennen. Sen sijaan Deutschelinnalla jalkapalloa riittää, jos ottaa suurennuslasin ja vääntää fonttia isommalle. Ainakaan minulla kontrollinäppäin ja hiiren ylärulla ei fonttia suurentanut aivan lukukelpoiseksi. Kauan eläköön tarkkanäköisyyys.

Mr Bones on aikataulustaan jäljessä Arawanissa päin. Siis aavikolla. Tai oikeastaan sen keskellä. Jossakin Sahelin autiomaassa. Keskustelu tuaregien kanssa voi olla antoisaa (seuraa pitkä, mutta nopeasti luettava sitaatti):
"- Met-al-ee-khah
- Met-al-ee-khah
- Kuinka voitte? Oy ik?
- Alkher ghas.
- Kuinka teidän isänne ja äitinne voivat?
- Alkher ghas.
- Kuinka lapsenne voivat?
- Alkher ghas.
- Entä teidän kotinne, serkkunne, sukunne, terveytenne, karjanne...
- Alkher ghas.
- Kuinka työnne sujuu? Mani echeghel?
- Alkher ghas. No "mani", njet njet. Ei ne ole vihaisia eikä meillä ole mitään hätää, vähän juhlimme kaukaisen maan yötöntä yötä.. ja elämä on helppoo...aauuuh
- Täällä heilutettiin jotain rättiä?
- Noh, sellainen pohjoisten ihmisten kansantanssirekvisiitta, ei kummempaa. Kaikki kunnossa. Kiitos vaan... .. ja elämä on helppoo.. päivästä päivään... aauuhh"

Elämä on Malissa helppoo. Päivästä päivään. Toivottavasti matka ei johda aivovaurioon, sillä hiekkaerämaat ovat kuoppaisia tukevillekin jeepeille.

Lukuisa joukko ulkosuomalaisia - monet kotirouvia - bloggaavat meidän iloksemme. Ehkä niitä kannattaisi bongata useammin. Mutta yllättävän monet näistä blogeista ovat jättäneet eksotiikan ja reagoivat ympäristöönsä aika vähän. Kaikista ei edes huomaa mistä päin maailmaa bloggausvirta tulee. Se voi johtua sisäisestä ristiriidastakin: Esimerkiksi Italiaan muuttavalle Marille kävi kehnosti, sillä hän sai johtajuustestissä tuloksekseen Adolf Hitlerin eikä Mussolinia.

Täytynee hankkia Max Jakobssonin teos Finland - A Lone Wolf. Osaapahan asetella sanansa niin, ettei vain sitä muistuttaisi.