Jaha. Työni on huomattu. Mistähän johtuu, että ihmiset käyttävät historiateoksista niin usein nimitystä historiikki. Ammattilaisen korvaan se kuulostaa amatöörityöltä, sivuhommina pusketulta. Historiikkinen. Kirjan kannessahan lukee, että valtiollisen elokuvatarkastuksen historia. Ehkä minä olen vain liian mimosa tänään.
Täytynee käydä kirjakaupassa. Mihinkähän se tällä kertaa on piilotettu. Viimeksi hirvitti eräässäkin kirjakaupassa, kun viidenkymmenen kappaleen pino oli istutettu taideosastolle valtavien kuvateosten keskelle. Siis piiloon. Elokuvahyllystä ja historiaosastolta sitä oli turha hakea. Ehkä minä olen vain liian mimosa tänään.
Takaisin pimeään koppiin. Ehkä minä olen liian mimosa tänään.
5 kommenttia:
Kuinka ne Ylöjärviset laulaakaan? "...oppii rakastaan sitä tulevaakin koppia."
Noiden mainittujen lisäksi tuli mieleen semmoinenkin, ehkä yllättävä vaihtoehto, että olet vain liian mimosa tänään. :)
Onnea Mimosalle!
Oli se niin roheeta aamutuimaan Hesarista lukea juttua opuksesta, jonka synnyttelystä on blogisi kautta ollut tietoinen (siis liki sisäpiiriläinen!)
Blogit ovat ajan hermolla... Siksipä on mentävä Kaupunginmuseon uuden näyttelyn avajaisiin. Jos vaikka saisi Kunnon kansalainen t-paida...
Ehkä toimittajilta ei pidä edellyttää nyanssien tuntemista. Minustakin näytti kyllä pahalta sanan käyttö hesarissa kirjasi yhteydessä. Ehkä historiikki-sanaan joskus turtuu?
Lähetä kommentti