Harvinainen viikonloppu. Perjantaina lapsen koulujuhlissa, lauantaina en päässyt todistuksenjakotilaisuuteen. Sain tietää iltapäivällä lapsen todistuksen numerot: 9, 10, 9, 10, 9, 9, Kiitettävä, Kiitettävä, Hyvä, Kiitettävä. Se hyvä on käsityöstä. Isäänsä tullut siinä.
Kympit olivat äidinkielestä ja kirjallisuudesta sekä matematiikasta. Isäänsä on tullut siinäkin, vaikka en minä tuosta äidinkielestä tainnut ysiä kummempaa koskaan saada. Eikä ollut aihettakaan. Lapsi sai vonkumansa tietokonepelin, koska todistus oli hyvä. Rehellinen palkkio toiveen mukaan rehellisestä työstä.
En todistanut todistusten jakoa, koska kävin väitöstilaisuudessa. Vanhan ystävän ja nuoren tutkijan väitös oli viihdyttävä ja asiallinen. Siinä käsiteltiin olennaisia asioita ja tunnelma oli hyvä. Sama reipas meininki jatkui nyt illalla karonkassakin. Puhuimme ja nauroimme paljon, mikä on hyvä merkki. Karonkkapuheetkin olivat hienoja. Palasimme vaimon kanssa kotiin puolen yön tienoilla, mikä ei ole vanhuuden vaan järjen käytön merkki. Pelastimme siten itsellemme sunnuntain.
1 kommentti:
"...vaikka en minä tuosta äidinkielestä tainnut ysiä kummempaa koskaan saada."
- eh, kummempaa.
Aikoinaan nukkumaan on selkeästi järjen voitto lihasta!
Lähetä kommentti