keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006

Dokumentin ytimessä 33: Tähtikaruselli 1950–1960

Tänään Orionissa klo 17.00. Vapaa pääsy.

Elävän kuvan musiikkiraita:
Dokumentin ytimessä 33: Tähtikaruselli 1950–1960

Oy Suomen Filmiteollisuus takoi kotimaisen viihteen kärkilukuja 1950-vaihteessa ja vielä seuraavan vuosikymmenen alussa. Tämän jälkeen SF-lopputunnus alkoi olla jo rasite, josta muotoutui Suomen Hollywoodin surkastumisen symboli. Kilpailevan Suomi-Filmin liukuhihnat pyörivät pitkään tasaisemmin. Ne kuljettivat yhtiön teattereihin näytelmäelokuvien tueksi veronalennukseen oikeuttavia lyhytkukuvia.

Vuodesta 1948 lähtien seuraan liittyivät myös Finlandia-Kuvan alkupalat ja omien mainosfilmien paljous.Vuodesta 1958 lähtien Filmitalo oli Suomi-Filmin rahasampo mainoksilla, jotka hehkuivat uuden laboratorion loihtimissa väreissä.

Felix Forsman oli tehnyt hammond-uruilla taustoituja värimainoksia Fazerille jo vuosina 1951-52. Belgiassa valmistetut Gevaert-kopiot kalpenivat kuitenkin uudistuvan väri-iloittelun edessä, ja pakottivat Forsmanin siirtymään Fennada-Filmin mainostuottajaksi.

Forsman elvytti sitä ennen Felix-Filminsä mainosbisnestä kansallisbaletin tanssijoilla mainosfilmissä Kanabaletti (1952), ja myöhemmin Kimara-kvartetti lauloi Forsmannin äänikameralle Hellaksen karamellitehtaalla 100 prosentin Kimara-alkupalan.

Suomi-Filmin mainostuotannot sykkivät viihteen pulssissa, heti kun päämajan kotimaisen propagandan päällikkö Reino "Palle" Hirviseppä oli palkattu yhtiön tilausfilmien markkinamieheksi. Hirviseppä käytti hyväkseen suhteitaan viihteen veteraaneihin ja lyhyttä vaihetta Chymosen mainospäällikkönä. Itse Kipparikvartetti lauloi Chymoksen purkan ja pastillien ihanuudesta perheen pienimille Suomi-Filmin värillisissä mainospaloissa Ankkuri-pastillit (1958) ja Kippari-purkka (1957).

Viihdemusiikin konkarit Teijo Joutsela, Kauko Käyhkö, Auvo Nuotio ja Olavi Virta antoivat vuonna 1950 äänensä Kauniille Veeralle, jonka traileri esitteli sirpaleita tervahöyryn seikkailuista sinisellä Saimaalla tunnusballaadin raikuessa.

Kvartetin armoitettu tenori Auvo Nuotio veti myös omaa rooliaan Suomi-Filmin OKA –mainosten Pedro-poikana. Naamaltaan tummapaahtoinen Nuotio lauloi ensin Okan Kahvi- alkupalassa (1950) ja mainosti sen jälkeen sinappia ja teetä Pallen sanoihin, George de Godzinskyn hoitaessa musiikkipuolen. Suomi-Filmi teki saman vuoden alkukuvaksi Etelän rytmejä (1950), joka esitteli tosi tarkoituksella tanssilattian latinalaisten kuvioiden sodanjälkeistä musiikkieksotiikkaa. Orkesterina toimi Rytmi-Veikot.

Hyvin pukeutuvat ja tanakat kipparit vaatetti vuodesta 1952 lähtien tamperelainen vaatetehdas. Sen paljasti Ritaripuku-mainosfilmi, johon sorvasi laulun muotoon nimimerkki "Justeeri". Nimen takana riimittelevä kakkosbasso Kauko Käyhkö oli kippareilleen kullanarvoinen manageri. Vuonna 1954 hän intoutui Mallasjuoman mainosnikkariksi tuloksena junttamiesten filmiballadi.

Korin mieheen päivässä kippaavalle junttaporukalle filmi päättyy onnettomasti., kun he menettävät päiväunelmiensa kahvilamimmin Lintan Mallasjuoman nopealiikkeiselle kaljakuskille. Junttalipoo –alkupala (1954) jujutti elokuvasensuurin läpi lemmenkipeiden junttamiesten jyskettä. Loppuun sijoitettu mainosisku ei edes kaihtanut leikittelyä työmaajuopottelulla , "Oikein! Juokaa tekin Lahden Erikoista, niin työ sujuu ja haikeus haihtuu!", vaikka iskua pehmennettiin hieman tilaajan toivomuksesta.

Ville Salmisen, Armand Lohikosken sekä Reino Helismaan oli vuoro nostaa jälleen SF:n filmisalkoon rillumarein lippu, ja rienata rillumareitä korkeampaa kulttuuria. Lentävän kalakukon (1953) ja Hei, Rillumarein! (1954) uudistunutta iskukykyä mainosti elokuvansa näköiset trailerit.Ne ennustelivat reiluille jätkille menestystä kulttuurin taistelukentillä aseenaan "oikea naurupommittaja" Esa Pakarinen, joka " riemastuttaa katsomoita mestarillisella tavalla, kirpaisevan satiirisilla ja huippuhauskoilla kikoillaan".

Kuvat kulki (1951) oli Heikki Klemetistä kertova kulttuurikuva, joka kiersi samaan aikaan Suomi-Filmin teattereissa alkufilminä. Suomen Laulun perustajan ja kuoron johtajan puhe välittyi valkokankaan ämyreistä takerrellen. Se kuullosti Helismaan verbalistiikan rinnalla korkeakulttuuriselta änkytykseltä, vaikka myös rillumarein riimittely oli vuolaudessaan rasite, joka liikkui kyllästymisen sietorajalla.

Suomen Hollywood eli kuitenkin vielä elämänkaarensa tuottoisinta vaihetta. Mainosfilmin rintamalla vasta heräteltiin värillisen filmin ja viihdemusiikin yhteistä bisnestä, kun hyllytetyn Hirvisepän paikan otti uusia ideoita kehittelevä mainosmies Pekka Kotkavuori (1924- ). Hän sisäänajoi Finlandia-Kuvan ja Filmitalon mainosfilmeihin "jinglismiä", jossa mainosmusan volyymi nostettiin täysille päätöskuvien päälle iskeytyssä finaalissa.

Sikermä Atlantan kahvikermamainoksia vuosilta 1956-57 oli Kotkavuoren ideoima ikivihreä. Sen ensimmäisen foxtrotin tunnelmoi studiolavasteiden keskellä Tapio Rautavaara.Viimeisen nostalgialataus tarjoiltiin levyäänitteeltä, jolla lauloi Ruotsiin siirtynyt supertrio Harmony Sisters.

Atlantan kermalaulut toimitettiin vielä Englantiin kehitettäväksi, kunnes Suomi-Filmin kotimainen värilaboratorio aloitti toimintansa ja tarjosi vuodesta 1959 lähtien mainostajille kilpailukykyisen vaihtoehdon. Silti värit puuttuivat jatkossakin televisiolle valmistetuista rinnakkaiskopioista.

Niinpä turkulainen Rettig teetti Suomi-Filmillä tuon vuoden alkajaiseksi värilliset Klubi 7 -mainokset (1959), jotka kääntyivät Mainostelevision kustannetun ohjelman yhteydessä kolmen mustavalkoisen mainosfilmin sarjaksi. Scandian levytähti Brita Koivunen lauloi niissä suklaasydän-äänellään piristävien savukkeiden "onnenpäivistä".

Mustavalkoinen kuva ei tarjoillut television sähköruudulta teatterielämyksiä, kollekttiivisia tähtielämyksiä kylläkin. Vuonna 1957 oli Amer-Tupakan Mister Milton Mainostelevision ensimmäisen syysohjelmiston ehdoton hitti. Itseään näyttelevä Tauno Palo kuvattiin elokuvaperinteitä kunnoittaen vain musta-valkoiselle filmille. Maestro kiinnittyi lähietäisyydeltä Finlandia-kuvan äänikameraan ja fraseerasi sitten Amer-Tupakan mainossanoman kotikatsomoille syvälliseksi: "Sytytä, sytytä syksyllä Milton…"

Vuonna 1959 televisiolle mitoitettu "mainosspotti" sai Erik Lindströmin orkesteriin saksofonistista Kaarlo Kaartisesta ensimmäisen täysipäiväisen musiikkisäveltäjänsä. Kaartisen swing-tyyliset jinglet tarttuivat television ääressä varttuvaan nuorisoon kuin tauti ja pyörittivät Suomen suurimmaksi mainosvalmistamoksi nousevan Filmitalon jukeboxia 1970-luvulle asti.

1950-lukua on maalailtu lavatanssien kulta-ajaksi tuhansien tanssipaviljonkien luvatussa maassa. Iskelmätähtikultti tanssahteli vielä ensi askeleissa vuosikymmenen jälkipuolen lavoilla, kun Veikko Itkonen tuotti sodanjälkeisistä viihdekaruselleista ensimmäisen, Suuren Sävelparaatin vuonna 1959. Se loi mallia toiselle, samana vuonna valmistuneelle Iskelmäketjulle, jonka tuotti Fennada-Filmin johtaja Mauno Mäkelä ja ohjasi koomisissa rooleissaan vakava näyttelijä Hannes Häyrinen. Elokuvia mainostavat trailerit pitäytyivät pääkuviensa kehyskertomuksissa, joissa tehtiin leikkisästi elokuvaa näistä elokuvista.

Suuren Sävelparaatin hermoileva ohjaaja on totuudenmukaisesti Jack Witikka, joka käskee studioharjoitusten verukkeella parrasvaloihin Kipparikvartetin vanhat jäärät, Tapio Rautavaaran ja Olavi Virran sekä pinnalle nousseen naislaulajien tähdistön.

Iskelmäketjun trailerin ohuet kehykset syntyvät Fennada-Filmin konttorissa. Levytysyhtiö Iskelmän toimitusjohtaja Hannes Häyrynen allekirjoittaa Fennnada-Filmin kanssa sopimuksen Iskelmäketju-elokuvastaan, ja passitta koekuvauksiin äänilevyjen tuottajana tunnetun Pohjoismaisen Sähkö Oy:n tähdet, jotka Witikka sävelparaatissaan lähes sivuutti. Traileri ketjuttaa tiiviisti kuviinsa ikämieslaulaja George Malmsténin, nuorisohysteriaa lietsovan Lasse Liemolan ja iskelmäpiirejä ravistelevan rokkivelhon Onni Gidéonin.

Sekä Suuri Sävelparaati että Iskelmäketju ovat edelleen iskussa, suodattaen studiokauden mustavalkoiselta filmiltä lavakarismaa ja hittejä tälle ajalle.

Etelän rytmejä
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Risto Orko. Ohjaus: Harry Lewing. Kuvaus: Unto Kumpulainen, Aimo Jäderholm. Leikkaus: Yrjö Haapanen. Tanssit sommitellut: Veikko Niemelä. Esiintyjät: Rytmi-Veikot –orkesteri, joht. Kalevi Huuskonen, Sacy Sand, Olavi ja Eeva Nieminen (tanssipari). VET: A-3227 / 4.4.1950 – 15 % – 240 m / 9 min

Kokkolainen Sacy Sand alias Rolf Sandqvist (1927-1985) oli 1950-luvulle tultaessa Suomen suosituin mieslaulaja. Musiikkilehti Rytmi järjesti vuosittain suosikkiäänestyksiä ja Sand oli voittaja ainakin vuosina 1950-51 ja 1955.

Aluksi Sand oli kiinnostunut jazzista, mutta pikkuhiljaa mielenkiinto kuitenkin suuntautui latinalaisiin rytmeihin. Tähän tarkoitukseen Sacy kehitti uusia lyömäsoittimia. Ura vahvistui, kun Rytmi-Veikot -orkesterin keulahahmo Kalevi Huuskonen kiinnitti hänet yhtyeeseensä laulaja-saksofonistiksi.

Suomi-Filmi Oy:n valmistamassa Rytmi-Verikkojen elokuvassa Etelän rytmejä Sacy ei kuitenkaan laula, vaan toimii yhtyeen jäsenenä, lähinnä lyömäsoittajana. Latinalaisen rytmimusiikin suomalaispioneerin Sandin urasta koottiin vuonna 1986 Star-merkille lp-levy Sacy Sand 1950-1957. Siihen otettiin elokuvasta mukaan sekä Rytmi-Veikkojen tunnussävelmä että Rafael Hernandezin sävelmä El Cumbanchero. Muita elokuvan sävelmiä olivat ruotsalaisen William Lindsin kabareeorkesterin vuonna 1947 levyttämä, Bert Wikholmin säveltämä Rumba Manana, tuntemattoman tekijän kirjoittama foxtrot Piccaninny's Daydream. Terminä "piccaninny" tarkoittaa (hanttiin panevaa) mustaa lasta.

Taidokkaat tanssijat Olavi ja Eeva Nieminen olivat lähtöisin vuonna 1938 perustetusta Terpsikhore –tanssiurheiluseurasta, joka toimii edelleen Seuran nimi juontuu kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvästä tanssin ja draamallisen kuoron muusasta eli runottaresta, joka kuvataan usein istuvana, lyyra kädessään. Joskus häntä pidetään myös seireenien äitinä.

Niemiset saavuttivat vuosina 1945-56 kaikkiaan 13 kilpatanssimestaruutta Suomessa. Myös tanssit suunnitellut Veikko Niemelä oli seuran voimahahmoja, ja hänet palkittiin elämäntyöstään seuran 60-vuotispäivillä 1998.

Teuvo Tulio uusiokäytti myöhemmin elokuvan orkesteria kuvaavia jaksoja häikäilemättä järisyttävien melodraamaelokuviensa Rikollinen nainen (1952) ja Olet mennyt minun vereeni (1956) tanssikohtauksissa.

Joulukatu Aleksi
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tuottaja: Risto Orko. Tilaaja: Aleksanterinkatu ry ja Helsingin kaupunki. Suunnittelu, kuvaus: Holger Harrivirta. Musiikki: Toivo Kärki. Laulun sanat: Kullervo (= Tapio Lahtinen). Esiintyjät: Georg Malmstén. VET: A-3394 / 23.11.1950 – 15 % – 30 m / 1 min

Kauppakatu Aleksanterinkadusta on aikojen kuluessa tehty monta elokuvaa. Fenno-Filmin versio Aleksi, Joulukatu ennen ja nyt (1949) on valitettavasti tuhoutunut. Joulun aikaan sijoittuu kuitenkin tämä Suomi-Filmin tytäryhtiön lyhytelokuva tai oikeammin runsaan minuutin mittainen mainospalakin. Sen nimimuotoina on käytetty mm. Aleksanterikatu-yhdistyksen Joulukatu-alkupalaa tai Joulukatu Aleksia. Alkutekstimuoto viittaa sen sijaan suoraan elokuvan musiikista tehtyyn levytykseen Aleksin rytmi. Laulaja Georg Malmstén teki Decca-levytyksen tästä Toivo Kärjen säveltämästä ja Kullervon alias Tapio Lahtisen sanoittamasta, ilmeisesti tilaustyönä elokuvaa varten tehdystä marssilaulusta (Decca SD 5120, 2.11.1950).

Kyseessä on mitä todennäköisimmin ensimmäinen mainoselokuvaa ja samalla myös lyhytelokuvaa varten tehty virallinen levytys. Malmsténia säestää levytystä varten nimetty orkesteri "Aleksin Rytmiorkesteri". Taustalla laulaa myös mieskuoro. Poliisiksi pukeutunut koko kansan, mutta erityisesti lasten, suosikkilaulaja Malmstén on kuvattu kaksoisvalotuksessa laulamassa Aleksanterinkadun yllä sotilassoittokunnan marssiessa tiellä."Väylä tää on Helsinkimme vauras valtatie". Mainoksen tilaajana olikin Aleksanterinkatu ry:n ohella Helsingin kaupunki.

Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (traileri)
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuottaja: Toivo J. Särkkä. Ohjaus ja lavastus: Ville Salminen. Käsikirjoitus: Salminen ja Särkkä. Kuvaus: Osmo Harkimo. B-kuvaaja: Pentti Valkeala. Äänitys: Yrjö Saari. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Naamiointi: Olavi Suominen. Siviä Friskberg (kampaukset). Musiikki: Harry Bergström. Kuvaussihteerit: Mirjam Joutsen, Anna-Liisa Jokela. Tanssit: Kaarlo Hiltunen. Järjestäjä: Torsti Ahonlinna. Helsingin ensiesitys: 22.9.1950 Rea, Tenho. Televisioesityksiä: YLE TV1: 1963, 1987, 19.8.2001 ja 21.7.2004; YLE TV2: 24.3.1996, 19.11.1998, 11.6.2005; MTV: 27.3.1971 TV2; TV3: 13.1.1987. VET: A-3320 / 21.9.1950 – S % – 2250 m / 82 min. Elokuvalautakunta poisti aikoinaan 15 m kohdasta, jossa "suuriruhtinatar istuu mustalaiskuninkaan päällä".

Ville Salminen valmisti kesällä 1950 Lappeenrannassa suuritöistä musiikkielokuvaa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta Matti Jurvan vuonna 1938 säveltämän, Tatu Pekkarisen sanoittaman Kaunis Veera –laulun ympärille. Aiheesta oli aiemmin tehty jo näytelmä, johon Yrjö Saarnio eli "Polkka-Saarnio" oli tehnyt laulut. Elokuvaa varten Harry Bergström teki kuitenkin uudet sävelmät Tatu Pekkarisen entisiin sanoituksiin.

Kesä oli sateinen, ja filmaukset näin ollen ongelmallisia. Huonoa tuuria toi lisäksi Veeran näyttävän tanssikohtauksen tuhoutuminen laboratoriossa.Yhtä kaikki elokuvasta muodostui valmistuttuaan suomalaisen musiikkielokuvaviihteen klassikko.

Tanssi- ja viulunsoittotaitoinen upea Assi Nortia Veerana, laulava sankari Rolf Labbart sekä nokkelaa varsinaissuomalaista sanailua sinkoava tervahöyrylaiva Prinsessa Armaadan miehistö uivat kansan sydämiin.

Elokuvan miehistön oli oltava myös laulutaitoinen. Niinpä säveltäjä Harry Bergström loi Olavi Virran esittämän laivamiehen ympärille kvartetin jotka esittivät playbackina miehistön laulut. Muut laulajat olivat Auvo Nuotio, Teijo Joutsela ja Kauko Käyhkö. Näin syntyi lauluyhtye Kipparikvartetti, jonka kaikki jäsenet olivat hyvin tietoisia monipuolisista taidoistaan. Bergströmin läsnäolo porukassa oli niin vahvaa, että vielä mainostusvaiheessa puhuttiin Kipparikvintetistä.

Kauniista Veerasta jäi muistoksi paitsi kvartetti myös monia ikivihreitä sävelmiä mm. Prinsessa Armaada ja Kiparkattipolkka. Se myös takasi Kipparikvartetille yli kymmenvuotisen menestyksen. Periaatteessa yhtye toimi aina Kauko Käyhkön kuolemaan asti vuonna 1983.

Kipparikvartetti (traileri)
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuottaja: Toivo J. Särkkä. Ohjaus ja lavastus: Ville Salminen. Käsikirjoitus: Reino Helismaa. Kuvaus: Pentti Valkeala. Äänitys: Taisto Lindegren. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Naamiointi: Pentti Taivainen. Kampaaja: Tuulikki Uskali. Musiikki: Harry Bergström. Kuvaussihteeri: Ellen Pyhälä. Tanssit: Kaarlo Hiltunen. Järjestäjä: Kaarlo Wilska. Torsti Ahonlinna. Pääosissa: Olavi Virta (Olli), Kauko Käyhkö (Kauko), Auvo Nuotio (Auvo), Teijo Joutsela (Teukka Ankkanen), Liisa Tuomi (Raija Rahkala), Eero Roine (säveltäjä Harri Vuorivirta), Leo Lähteenmäki (Laurence van Döven), Kaisu Leppänen (vuorineuvoksetar Rahala), Paavo Jännes (vuorineuvos, kaivosministeri Rahala), Kaarlo Wilska (musiikkikaupan johtaja), Kauko Laurikainen (Paukku), Heikki Savolainen (Pönttö), Masa Niemi (Jussi, talonmies), Pentti Irjala (muusikko), Heimo Lepistö (vahtimestari), Armas Jokio (oopperalaulaja), Lennart Lauramaa (pianonsoittaja), Harry Bergström (Harry Bergström), Pentti Taivainen (myyjä), Ville Salminen (ohjaaja & roisto). Mukana myös Toivo Lahti, Vilho Ruuskanen, Varma Lahtinen, Veikko Linna, Anton Soini, Matti Oravisto, Aino Angerkoski, Verna Piponius, Mauno Hyvönen, Aino Rounioja, Liisa Rope, Maiju Kuusoja. Maininki Wilska ja Annikki Tuomainen. Helsingin ensiesitys: 22.9.1950 Rea, Tenho. Televisioesityksiä: YLE TV1: 1963, 1987, 19.8.2001 ja 21.7.2004; YLE TV2: 24.3.1996, 19.11.1998, 11.6.2005; MTV: 27.3.1971 TV2; TV3: 13.1.1987. VET: A-3320 / 21.9.1950 – S % – 2250 m / 82 min

Suomein suosituin kvartetti sai aikaa myötä Suomen Filmiteollisuuden toimitusjohtajan Toivo Särkän aloitteesta oman nimikkoelokuvansa. Tarinan kuluessa mieskvartetin kokoaa säveltäjä Harri Vuorivirta (Eero Roine), jonka esikuvana on tietenkin Harry Bergström.

Musikaalimaisessa elokuvassa rahaton Olli Joki (Olavi Virta) tienaa elantonsa tiskaamalla ravintolassa ja laulelee siinä välillä kokkien helkkyvän laulannan säestämänä kupletin kuvitteellisesta Harri-koirastaan. Hauva kuitenkin unohtuu kun Olli tutustuu vuorineuvoksettaren tyttäreen Raija Rahalaan (Liisa Tuomi) ja laulaa rakkautensa voimasta laulun Mi kauneinta maailmassa. Tähän romanssiin muut kvartetin jäsenet luovat kontrapunktista sävyä sarkastisilla huomautuksillaan rakkauden petoksesta.

Kvartetti koostuu lopulta Ollista, toisesta työttömästä laulajasta Kaukosta (Kauko Käyhkö), maantiejyrän kuljettajasta Ankkasesta (Teijo Joutsela) ja pianonkantaja Roviosta (Auvo Nuotio). Bergström sävelsi heille monta vekkulia laulua, Kipparivalssin, rumban Laulajan polku ja valssin Kevät toi tullessaan sekä Liisa Tuomen vihellyksen säestämän Onnenpotkun.

Mainostekstin mukaan "helmeilevät Harry Bergströmin sävelmät" painettiin ajan tavan mukaan myös nuoteille ja tietenkin myös levytettiin. Kippareiden uran lähtölaukaus tapahtuu Linnanmäen vasta-avatussa huvipuistossa. Kaikkivoipainen kvartetti ottaa kiinni jopa timanttivaraskoplankin ja viihdyttää itkevää lasta.

Oka kahvi -alkupala
Suomi 1950. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tuotanto: Risto Orko. Tilaaja: Kahvi Oy. Suunnittelu: Holger Harrivirta. Musiikki ja laulun sovitus: George de Godzinsky. Esiintyjät: Auvo Nuotio (Pedro), Sirkka Hirvonen, Elli Ylimaa, Pirkko Raitio ja Kerttu Pälvi. VET: A–3173 / 16.2.1950 - 15 % – 60 m / 2 min

Tilaajana toimi tässä eksoottisen eskapistisessa elokuvassa Kahvi Oy. Musikaalimaisissa lavasteissa latinalainen Pedro-poika (Auvo Nuotio) kertoo banjoaan soittaen palmujen katveessa kahvin iloista. Harry Bergström perusti Kipparikvartetin vasta seuraavana kesänä.
Nuotio laulaa George de Godzinskyn säveliä ja taikoo kahvia ryytyneille iltaansa viettäville kaupunkilaisille (suomalaisen näytelmäelokuvan vakiokasvot Sirkka Hirvonen, Elli Ylimaa, Pirkko Raitio ja Kerttu Pälvi). Hän oli tammikuussa 1950 antanut myös ensikonserttinsa klassisen musiikin laulajana: Helsingin Sanomien (16.1.1950) arvostelun mukaan hän oli "todellinen tenorilaulaja, oloissamme harvinainen sekä äänensä soinnilta että ulottuvaisuudelta".

Ritaripuku -alkupala
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Tuotanto: Risto Orko. Tilaaja: Tampereen Pukutehdas. Suunnittelu: Mainostoimisto SEK. Kuvaus: Aimo Jäderholm. Laulun sanoitus: Eino Kettunen. Laulun sävellys ja sovitus: Harry Bergström. Esiintyjät: Kipparikvartetti [Olavi Virta, Auvo Nuotio, Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela], Harry Bergström. VET: A–4211 – 21.10.1952 - 15 % – 30 m / 1 min

Kipparikvartetti-nimikkoelokuvan aikoihin Suomen Filmiteollisuuden ohella myös Suomi-Filmin tytäryhtiö kiinnostui kvartetista. Tampereen Pukutehdas halusi miesten pukujaan, Ritaripukimia, yleisön nähtäville ja arvostetuissa juhlissa esiintyvän Kipparikvartetin jäsenistä saatiin mainioita mainosmannekiineja. Yhtyeen esiintymisasukin oli näin ratkaistu Ritaripuvun muodossa. Kipparikvartetti esittää perinteisenä säksätyslaulunaan Harry Bergströmin pianolla säestämänä uuden menestyskappaleensa, jenkan Pyykkinaru näytelmästä Ruusuja naisille harvinaislaatuisena 100 % -live-esityksenä. Yhtye oli levyttänyt kappaleen Triola-yhtyeen säestämänä saman vuoden keväällä (Triola T 4051, 29.4.1952).

Junttalipoo -alkupala
Suomi 1954. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Mallasjuoma Oy. Ohjaus, kuvaus: Niilo Heino. Käsikirjoitus: Reino Hirviseppä (Palle). Laulun sanoitus, sovitus: Kauko Käyhkö. Laulun esitys: Kipparikvartetti. Selostaja: Yrjö Haapanen. Esiintyjät: Kipparikvartetti [Auvo Nuotio, Eero Väre, Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela], Harry Bergström, Heikki Savolainen, Väinö Kolhonen, Paavo Honkamäki. VET: A–5145 - 17.8.1954 - 15 % – 87 m / 3 min

Kipparikvartetin huippusuosion aikana 1950-luvulla korkeakulttuurin ja viihteen välinen ottelu oli kiivaimmillaan. Ritaripuku-mainos edusti korkeakulttuuria yhtyeen tuotannossa, Mallasjuoma-mainos taas toi yhtyeen entistä lähemmäs kansaa.

Junttali-poossa uudistunut Kipparikvartetti – Olavi Virran korvasi loppukesällä 1953 Eero Väre – esittää kehyskertomuksen, josta siirrytään tukkilaismusikaalien tapaan suoraan laituria rakentavalle työmaalle. Virran lähdön syyt olivat taloudelliset, vaikka syyksi selitettiinkin julkisuuteen ajan puute. Bergström lähti myöshemmin; Kauko Käyhkön mukaan siksi, että hän ei tullut tarpeeksi esiin, vaikka olikin yhtyeen ainoa "perustaja".

Kipparikvartetti, joka oli kaikkien hyväksymä ja siksi kelpoisa myös kulutusesikuvaksi, korostaa esiintymissään yhteisyyttä, nimenomaan suomalaisten miehen kykyä tehdä työtä ja nauttia yhtä aikaa sekä työstä että toistensa seurasta, korostaa väitöskirjassaan mainosmusiikkia tutkinut tohtori Kaarina Kilpiö. Niin tässäkin: hyväntuuliset työmiehet (mm. Heikki Savolainen, Suomi-Filmin kuvaajana tunnettu Tommo eli Väinö Kolhonen) haaveilevat pilsneristä ja sitä juottavasta runsasmuotoisesta Linta-kämppäemännästä. Kyseessä ei suinkaan ole Kirsti Ortola, niin kuin joissain lähteissä on mainittu. Alkupalassa mainostetaan Lahden Erikoisolutta.

Jenkkaballadi Junttalipoon oli säveltänyt ja sanoittanut Justeeri eli Kauko Käyhkö itse, sovituksen oli tehnyt Harry Bergström. Levytys oli äänitetty Bergströmin johtamien Iloisten Soittoniekkojen kanssa (Finlandia P 184, 9.2.1954). Käyhkö suunnitteli Junttali-poo –aiheestaan myös pitkää näytelmäelokuvaa.

Ankkurit
Suomi 1957. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Chymoksen makeistehdas. Suunnittelu, kuvaus: Yrjö Aaltonen. Kuvaus: Väinö Kolhonen. Laulun sanat: Reino Hirviseppä. Esiintyjät: Kipparikvartetti [Auvo Nuotio, Eero Väre, Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela]. VET: A–7334 - 3.10.1957 – 15 % – 25 m / 1 min

Kippari-purkka
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Tilaaja: Chymoksen makeistehdas. Ohjaus: Harry Lewing. Kuvaus: Niilo Heino. Laulun sanat: Reino Hirviseppä. Esiintyjät: Kipparikvartetti [Auvo Nuotio, Eero Väre, Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela]. VET: A–6263 - 13.4.1956 – 15 % – 25 m / 1 min

Näissä kahdessa mainiossa värimainoksessa Kipparikvartetti mainostaa makeistehdas Chymoksen tuotteita. Samoissa pahvisissa lavasteissa (laiva ja –laituri) kuvattujen mainosten toisena kohteena on Kipparipurkka, toisessa käheyden poistavat Ankkuri-pastillit. Kippari Teijo Joutsela laulaa möreällä Kippari-Kallen äänellä, niin kuin oli tehnyt jo vuoden 1948 Kalle Aaltosen morsian –elokuvasta lähtien.

Mainospalojen melodia on variaatio Matti Jurvan Kaunis Veera –laulusta, sovitus on Kauko Käyhkön ja sanoitus Pallen eli Reino Hirvisepän. Mainoslauseena on tietysti "Kipparipurkka paukahtaa". Tällä kertaa kvartetista ja purkkatouhusta otettiin myös mainoskuvia Chymoksen toimintaa varten. Marjamehuja alun perin valmistanut yritys Chymos oli perustettu vuonna 1906 Imatralla. Kippari-purkasta laadittiin myös puolta lyhyempi mainosversio vuonna 1958.

Kanabaletti
Suomi 1952. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Fazerin makeistehdas. Ohjaus, kuvaus: Felix Forsman. Musiikki: George de Godzinsky. Kertoja: Markus Rautio. Esiintyjät: Oiva Ollikkala. VET: A–3899 - 6.2.1952 – 15 % – 90 m / 3 min

Lyhytelokuvassa kanoiksi pukeutuneet tanssijat esittävät balettia. Musiikin elokuvaan kirjoitti suomalaisista säveltäjistä eniten hollywoodilaisella tyylillä säveltävä emigrantti George de Godzinsky (1914-1994). Tanssijat olivat Suomalaisen Oopperan baletista. Kärkihahmona kukkoa esittävä Oiva Ollikkala jakaa kanasilleen karamelleja. Itsensä Markus-sedän, Markus Raution, mainosääni julistaa både på finska och svenska Fazerin makeisten mainioutta. Fazerin makeistehdas oli perustettu jo vuonna 1891.

Kanabaletti -elokuva on Suomen ensimmäisiä värifilmejä. Valitettavasti värit ovat pahasti luopuneet, eikä elokuvan alkuperäisnegatiiveja ole säilynyt.

Suomalaisia säveltaiteilijoita
Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Filmiseppo Oy. Ohjaus, kuvaus: Veli Tamminen. Kuvaus: Eino Itänen, Pekka Lahti (assistentti). Esiintyjät: Josef Kaartinen (saksofoni), Eini Kotiranta (harmonikka). VET: A–4565 - 21.7.1953 – Vv – 173 m / 5 min

Sodanjälkeisen musiikin merkittävä saksofonisti Josef Kaartinen soittaa Jean Sibeliuksen sävellyksen Nocturne näytelmästä Belzasarin pidot sekä sovituksen Nikolai Rimsky-Korsakovin ikivihreästä Kimalaisen lento. Pianosäestäjästä ei ole sen sijaan tietoa. Kipparikvartetin kantahahmon, oopperalaulajanakin menestyneen laulajan ja Dallapé-orkesterin monitaitoisen jäsenen Kauko Käyhkön vaimo Eini Kotiranta esittää harmonikalla Pietro Frosinin taiturikappaleen Iloinen kavaljeeri eli saman Jolly Caballeron, jonka saksofonisti Josef Kaartinen oli esittänyt dokumenttielokuvassa Välähdyksiä Propaganda-aseveljien toivekonsertista (1942). Ympäri käydään, yhteen tullaan… Naisten harmonikansoiton kolminkertainen mestari Kotiranta oli avioitunut Käyhkön kanssa vuonna 1950 ja teki miehensä kanssa useita kiertueita esim. Yhdysvaltoihin. Kotiranta oli myös levyttänyt Philips-levymerkille vuonna 1950.

Kuvat kulki
Suomi 1951. Tuotantoyhtiö: Suomi-Filmi Oy. Ohjaus, suunnittelu, selostus: Antti Halonen. Kuvaus: Uno Pihlström. Musiikki: Heikki Klemetti, Greta Carlson (piano). Esiintyjät: Heikki Klemetti, Armi Klemetti, Martti Turunen, YL:n kuoro. VET: A–3503 - 20.2.1951 – Va – 230 m / 9 min

Kuvat kulki on henkilökuva Kuortaneella syntyneestä Heikki Klemetistä (1876-1953) suomalaisen kansanperinteen tutkijana (esim. kirkot), kuoronjohtajana ja säveltäjänä sekä purevasanaisena musiikkikriitikkona. Elokuvan tekijänä on toinen huomattava kulttuuripersoona, elokuvajournalistinakin ansioitunut toimittaja Antti Halonen Klemetin toiminnasta otetaan esille hänen osuutensa suomalaisen kuorolaulun uudistajana, Suomen Laulun ja Finlandia-kuoron johtajana sekä talvisotaa toivoa luoneen Oi kallis Suomenmaa –laulun säveltäjänä. Pianisti Greta Carlson soittaa taustamusiikkina Klemetin teosta Neljä pientä preludia ja fuugaa.

Dokumentti seuraa Klemettiä hänen taiteilijakodissaan Kulosaaren Hopialassa ja taltioi arkipäivän puuhia, niinikään kuoronjohtajan Armi-rouvan seurassa. Museaalisesti esitellystä kodista tehtiinkin Klemetin kuoltua oikea museo vuonna 1958. Dokumenttia dokumentissa on Martti "Pyssy" Turusen ja YL:n kuoron vierailu Hopialassa vuonna 1946 mestarin 70-vuotisjuhlissa. Klemetti ottaa myös kantaa Suomen kansan laulutilanteeseen hieman kömpelöllä, asioita tankkaavalla tavallaan.

Lentävä kalakukko (traileri)

Suomi 1953. Tuotantoyhtiö: Suomen Filmiteollisuus Oy. Tuottaja: Toivo Särkkä. Studiopäällikkö: Alf Salin. Ohjaus: Ville Salminen. Käsikirjoitus: Reino Helismaa (Helismaan sanoittaman ja Toivo Kärjen säveltämän iskelmän (1952) perustalta). Kuvaus: Kauno Laine. B-kuvaaja: Pentti Auer. Lavastus: Ville Salminen. Rekvisiitta: Mauno Enroth. Ehostus: Pentti Taivainen. Fanny Cederberg (kampaaja). Alkutekstit: Eka Karppanen. Musiikki: Toivo Kärki. Leikkaus: Armas Vallasvuo. Ääni: Björn Korander. Pääosissa: Esa Pakarinen (junailija Samuli Saastamoinen), Masa Niemi (Leevi Lindroos, "Läski-Leevi"), Mai-Britt Heljo (Kaunis-Molly), Siiri Angerkoski (Mustalais-Jenni), Kullervo Kalske (Yrjö) Armas Jokio (Pikku-Aleksi) Leo Lähteenmäki (Kulaus-Ramperi), Matti Aulos (savolaisisäntä), Irja Rannikko (Töikän Taimi), Hannes Veivo (Kello-Kalle), Ville Salminen (Vilho Adolf Napoleon Rötkö, "Viski-Ville"), Anton Soini (yövartija), Kauko Kokkonen (päivystävä konstaapeli), Urho Lahti (ylikonstaapeli), Eino Kaipainen (komisario Räikkönen), Holger Salin (etsivien päällikkö), Leevi Linko (etsivä Virta), Nina Lindell (nainen asemalla), Pentti Irjala, Heimo Lepistö (jätkät), Seppo Sariola (konstaapeli asemalla), Sirkka Breider (nainen junassa), Lasse Pihlajamaa (hanurin soittaja), Anni Rönkö (savolaisemäntä), Veikko Linna (junailija Laihanen), Unto Kuhankoski (mandoliinin soittaja), Kauko Laurikainen, Mauno Enroth (junapoliisit), Nestori Lampi, Erkki Ilo, Esko Jantunen (miehiä junassa), Mauno Hyvönen (sotilas), Esko Mannermaa (kirjuri), Matti Kassila, S. Linnanheimo. Helsingin ensiesitys: 13.3. 1953 Bio-Bio, Tenho. Televisiolähetyksiä: STV1: 19.3. 1964. YLE TV1: 15.7. 1974; YLE TV2: 24.10. 1991, 8.12. 1996, 25.12. 1999, 15.2. 2005. VET A-4409 – S – 1850 m / 68 min

Lentävä kalakukko oli Rillumarei-elokuvien itseoikeutettu jatko: junanvaunuissa kuvattu elokuva, jossa Pekka ja Pätkä löysivät toisensa."Ratkiriemukasta junailijaa" esittävä Esa Pakarinen ja silmää iskevä pikkurikollista esittävä Masa Niemi kiinnitettiin uuden Pekka Puupää –elokuvasarjan tähdiksi Siiri Angerkosken Justiinan komentoon. Lentävää kalakukkoa näytettiinkin myöhemmin nimellä Pekka ja Pätkä konduktööreinä!

Reilu tukkijätkä, SF:n järjestäjänä toiminut Kullervo Kalske laulaa Poju Turakaisen äänellä Toivo Kärjen ralleja Mitäpäs mulla on väliä, Lauttaralli sekä Orpopojan tango. Nimilaulu oli levytetty masurkkana jo vuonna 1951.

Pakarisen ohella harmonikkaa soittaa hiljattain 90-vuotisjuhliaan viettänyt Lasse Pihlajamaa (s. 1916). Ikimuistoiseen junamatkaan Kuopion suuntaan liittyy rasistisia mustalaisvitsejä ja tukkijätkien esittämää "säkenöivää musiikkia" kuten kupletit Tietysti ja Tiki-taki.

Kotitalousfilmi perheenemännille osa 3
Suomi 1955. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Ohjaus: Riitta Huttunen-Ritvala, Felix Forsman. Käsikirjoitus: Riitta Huttunen-Ritvala. Kuvaus: Felix Forsman, Pertti Nyberg, Erkki Salojärvi. Musiikki: Tapio Rautavaara. Esiintyjät: Tapio Rautavaara. VET: A–2666 - 24.3.1955 – 15 % – 1150 m (ote)

Elokuvan isäntänä Tapio Rautavaara (1915-1979) laulaa hupaisilla, emännyyteen liittyvillä uusilla sanoituksilla menestysiskelmiään kuten Juokse sinä humma ja Vain merimies voi tietää.
Tavoitteena tässä Riitta Huttunen-Ritvalan suunnittelemalla ja asiantuntemuksellaan höystämällä mainosfilmillä on saada perheenemännät panostamaan uuteen tekniikkaan eli jättää nyrkkipyykin sikseen ja hankkimaan uusi pesukone.

Atlanta (mainospalat)
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Finlandia-Kuva Oy. Suunnittelu: Pekka Kotkavuori. Musiikki: Usko Kemppi. Musiikin sovitus: Kaarlo Valkama, Matti Viljanen (Harmony Sisters –osa). Esiintyjät: Tapio Rautavaara, Aikamiespojat –kvartetti, Seija Lampila, Harmony Sisters, Leni Katajakoski. VET: A–6457, 6458, 6459 - 21.8.1956 – 15 % - 4 x 30 m / yht. 4 min

Värifilmille kuvattu Atlanta-rasvasekoite –mainossarja sai tulkikseen monta 1950-luvun iskelmätähteä. Samaa "Suomi-Filmin Helismaan" Usko Kempin sanoittamaa ja säveltämää laulurallatusta, "jingleä", kermasta lauloivat kuvissa niin Tapio Rautavaara kuin Aikamiespojat –kvartettikin. Selvittämättä kuitenkin on onko Aikamiespojat –kvartetti virallinen lauluyhtyeen nimi, ja ketkä yhtyeessä lauloivat…

Amerikkaan myöhemmin lennähtänyt, "Suomen Doris Day" –kilpailuunkin teini-ikäisenä osallistunut Seija Lampila puolestaan laulaa kolmannessa mainospalassa, mutta ei esiinny kuvassa. Mainoksesta voi päätellä että hän esittää nuoren aviovaimon, Leni Katajakosken (s. 1933) lauluääntä. Ruotsissa 1950-luvulla vaikuttaneen Harmony Sistersin voimin tehty mainospala sen sijaan lienee julkaisematon. Laulu on kuitenkin nauhoitettu vuonna 1956 kuten sarjan muutkin osat. Äänitys on tapahtunut Ruotsissa eikä suosittua lauluyhtyettä näin saatu kameran eteen. Sarjaan kuului myös Tarmo Mannin laulama mainospala. "Yli 30 kahvikupillista siitä saa, kahvin ystävää sen maku viehättää".

Kimarakvartetti (alkupala)
Suomi 1955. Tuotantoyhtiö: Felix-Filmi Oy. Tilaaja: Makeistehdas Huhtamäki Oy. Suunnittelu, ohjaus: Felix Forsman. Kuvaus: Pertti Nyberg. Musiikki: Pekka Mirola. Esiintyjät: Kimarakvartetti. VET: A–5636 -- 6.5.1955 – 15 % - 30 m / 1 min

Värielokuvassa Kipparikvartetin pahin kilpailija, vuonna 1952 perustettu Kimarakvartetti mainostaa Hellaksen Kimara-karamelleja Kimara-laulullaan. Idean takana oli makeistehdas Huhtamäki Oy:n myynnin ja menekinedistämispäällikkö ekonomi Juhani Saraste. Kimarakvartetti mainosti myös lääketehdas Leiraksen tuotteita. Lauluyhtyeeseen kuuluivat Martti Kurki (1. tenori), Yrjö Pavloff (2. tenori), Sergei Rumbin (1. basso) ja Konsta Häkkälä (2. basso).

Kimarakvartetti –alkupalan oli säveltänyt Pekka Mirola, yhtyeen vakiosäveltäjä. Yhtye oli jo vuonna 1953 esiintynyt Lasse Pöystin ohjaamassa musiikkielokuvassa Kaksi hauskaa vekkulia, ja esittänyt George de Godzinskyn säveltämän ja Lauri Jauhiaisen sanoittaman kappaleen Ilta Venetsiassa. Hieno esitys jäi valitettavasti levyttämättä. Vuonna 2004 Fuga julkaisi yhtyeen tuotannosta ansiokkaan cd-äänilevyn Kimarakvartetti – Laulelmia ja romansseja. Äänityksiä 1954 – 1971.

Tutkija Tero Halvorsenin mukaan yhtyeen ääniala oli normaalia mieskvartettia paljon laajempi, käsittäen jopa kolme ja puoli oktaavia. Ääriäänet toimivat näin usein efektimäisesti. Television tultua yhtye oli mukana teekkareiden lähetyksissä. Tesvision aikoina Kimarakvartetti muodosti Laiva on lastattu -ohjelmasarjan laulavan miehistön. Kapteenina oli Georg Malmstén, sarjan isä.

Ajan kuvastin 9
Suomi 1956. Tuotantoyhtiö: Allotria-Filmi Oy. Ohjaus: Osmo Lampinen. Käsikirjoitus: Osmo Lampinen, Jukka Virtanen. Kuvaus: Heimo Palander, Jukka-Pekka Kinnunen. Äänitys: Aarre Elo. Leikkaus: Heimo Palander. Musiikki: Toivo Kärki. Esiintyjät: Metro-Tytöt [Anna-Liisa Heinonen, Hertta Louhivuori, Tamara Dernjatin], Toivo Kärki. VET: A-6337 – 22.5.1956 – Va – 265 m / 10 min

Harry Bergström löysi 1940-luvun lopulla vastineen Ruotsiin siirtyneelle Harmony Sisters –yhtyeelle. Metro-Tytöt –lauluyhtye muodostettiin. 1950-luvulla yhtye aloitti yhteistyön säveltäjä Toivo Kärjen kanssa. Kuuluisimmista levytyksistä voidaan mainita esimerkiksi Hiljainen kylätie, Ethän minua unhoita ja Leskiäidin tyttäret. Yhtyeen ääni eli saundi henki slaavilaista melankolisuutta ja oli ehkä Harmony Sistersin ääntä koulimattomampaa.

Yhtä kaikki Suomen kansa otti lämpimältä ja kotoisalta tuntuvan yhtyeen omakseen. Vuoden 1956 alkupuolella tehdyssä uutiskatsauksessa seurataan yhtyeen äänilevyn tekoa. Prosessia näytetään tarkasti valmistusprosessia nauhoituksineen, miksauksineen ja koelevyn tekoon asti. Säveltäjä, kapellimestari Toivo Kärki seuraa tarkasti työtä. Levytyksen kohteenahan on hänen säveltämä kappaleensa Muistojen maa, johon sanat oli tehnyt Kärjen elokuvistakin tuttu aisapari Reino Helismaa.

Levytys on tehty Rytmi-levymerkille (R 6300), äänityspäivämäärä on 23.1.1956. Elokuvaa äänilevyteollisuudesta oli ideoimassa myöhempi pitkien elokuvien käsikirjoittaja ja kuolemattomien laulutekstien tekijä Jukka Virtanen (s. 1933).

Veikkaus – Olavi Virta ja Heidi Krohn
Suomi 1958. Laboratorio: Aarne Syväpuro & Co. Esiintyjät: Olavi Virta, Heidi Krohn.

Olavi Virta näytteli veikkausmainoksessa itseään vuonna 1957 vastanäyttelijänään nuori Heidi Krohn ja esitti ajankohtaisesta levytystuotannostaan laulun Elämäni tarina (levytys Triola T 4361, 1958). Alkuperäiseltä nimeltään kappaleen Story of My Life oli säveltänyt myöhemmin Hollywoodin kärkijoukkoon siirtyvä Burt Bacharach. Väsyneen Virran viimeiseksi lyhytelokuvaesiintymiseksi jäi orkesterin tamburiininsoittaja Lions-klubilaisten järjestämissä teinitanssiaisissa Suomi-Filmin lyhytelokuvassa Lions-viikko (1961). Muista Virran esiintymisistä mainoksissa ei ole säilynyt tietoa.

Iskelmäketju
Suomi 1959. Tuotantoyhtiö: Fennada Filmi Oy. Tuottaja: Mauno I. Mäkelä. Studiopäällikkö: Väinö Tulosmaa. Ohjaus ja käsikirjoitus: Hannes Häyrinen. Tekninen johto ja kuvaus: Esko Töyri. B-kuvaaja: Ensio Suominen. Naamiointi: Leo Jokela. Kampaaja: Eila Lehto. Äänitys: Gösta Salminen, Tuomo Kattilakoski. Leikkaus: Ossi Skurnik. Järjestäjä:Väinö Tulosmaa. Juliste: Eka Karppanen. Esiintyjiä: Lasse Liemola, Pirkko Mannola, Kalevi Korpi, Seija Lampila, Georg Malmstén, Irmeli Mäkelä, Tuula-Anneli Rantanen, Helena Siltala, Maynie Sirén, Wiola Talvikki, lauluyhtye Jokerit: Pentti Flinkman, Nisse Lindqvist, Iiris Rautio, John Sandman, Ingmar Englund (kitara), Jörgen Petersen (trumpetti), Jaakko Lätti ja Anna-Liisa Källström (tanssipari), Olavi ja Eeva Nieminen (rocktanssipari), Onni Gideon, Herbert Katz, Teuvo Suojärvi, Kalevi Hänninen, Henrik Nyman, Erik Lindström. Hannes Häyrinen (ohjaaja, Iskelmä Oy:n johtaja), Eija Inkeri (nti Rauhala, Iskelmä Oy:n sihteeri), Liisa Nevalainen (rahastaja), Sylva Rossi (siivooja), Erkki Ertama (pianisti), Witaly Ketterer (kuuluttaja). Elokuvan tekijöitä omassa roolissaan: Mauno I. Mäkelä, Ensio Suominen, Gösta Salminen, Väinö Tulosmaa, Ossi Skurnik, Eila Lehto, Runar Heljo (televisio-ohjaaja), Holger Blommila (sähkömies), Raimo Roiha (pianisti, hanuristi), Leo Jokela (Rytmikellarin kuuluttaja), Veikko Linna (mies kabareessa), Pentti Lasanen (trumpetisti). Helsingin ensiesitys: 30.10.1959 Rex, Tuulensuu. Televisiolähetyksiä: MTV1: 16.1.1977; YLE TV1: 31.8.1994, 24.5.2000, 7.7.2002; YLE TV2 13.12.2005. VET: 9126 – S.

Suuri Sävelparaati (traileri)
Suomi 1959. Tuotantoyhtiö ja tuottaja: Veikko Itkonen. Studiopäällikkö: Armas Niemi. Ohjaus ja lavastus: Jack Witikka. Käsikirjoitus: Reino Helsimaa. Kuvaus: Kalle Peronkoski. Kamera-assistentti: Olavi Aaltonen. Naamiointi: Raimo Jääskeläinen. Kampaaja: Meri Kekkonen. Äänitys: Ensio Lumes apulaisenaan Matti Ylinen. Leikkaus: Armas Laurinen. Järjestäjä: Raimo Jääsekeläinen. Juliste: Eka Karppanen. Esiintyjiä: Juha Eirto, Pärre Förars, Eino Grön, Seija Karpiomaa, Vieno Kekkonen, Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Kauko Käyhkö (Justeeri), Jorma Lyytinen, Matti Louhivuori (Matti), Reino Helismaa (Repe), Eila Pellinen, Anna-Liisa Pyykkö, Tapio Rautavaara, Ilkka Rinne, Ossi Runne, Tuula Siponius, Veikko Tuomi, Annikki Tähti, Olavi Virta. Eino Virtanen. Muusikot: Ingmar Englund, Nisse Nordström. Muita: Åke Blomqvist (tanssija), Helena Lehtelä (itse, ohjaajan sihteeri), Eemeli ja Reino Helismaa (kulissimiehiä), Pentti Siimes (järjestäjä). Tarmo Manni (kuuluttaja), Jack Witikka (ohjaaja), Kalle Peronkoski (valaistusmestari), Matti Ylinen (valomies), Raimo Jääskeläinen (naamioitsija), Armas Niemi ja Olavi Aaltonen (valomiehiä), Wilma Leino (tanssija), Jussi Itkonen (poika kahviossa). Helsingin ensiesitys: 27.3.1959. Televisiolähetyksiä: YLE TV1: 3.5.2000; YLE TV2 18.7.1991 ja 2.7.2005. VET: 8621 – S.

Virta oli mukana myös kahdessa iskelmäkaruselli-elokuvassa, joiden tarkoituksena oli esitellä tiettyjen levy-yhtiöiden tähtiä ja ajankohtaista iskelmätarjontaa. Jack Witikan ohjaamassa Suuressa sävelparaatissa (1959) juhlamenoja juonsivat Eemeli ja Reino Helismaa.

Lavastusratkaisut olivat vähintäänkin pelkistetyt. Esimerkiksi Virta laulaa taustanaan valkoinen seinä ja esiintyy muutenkin koomisessa valossa. Hänen osalleen on annettu amerikkalaista nuorisohapatusta viljelevä hulavanne, jota hänen on tarkoitus keikuttaa lanteillaan ja laulaa samanaikaisesti W. Stonen (amerikkalaishämäys!) laulua Hula hula hula hoop. Esitys onkin lähinnä koominen. Muuten elokuva toimii senaikaisten iskelmätähtien ainutlaatuisena taltiointina. Ovathan mukana mm. Jorma Lyytinen, Juha Eirto, Laila Kinnunen, Seija Karpiomaa ja Anna-Liisa Pyykkö.

– Juha Seitajärvi, Ilkka Kippola ja Jari Sedergren 3.10.2006

1 kommentti:

Olli kirjoitti...

Mistähän löytyisi Felix-filmin mainokset?

Esimerkiksi 'Pop Amerikansooda'