Laitanpa tähän näytiksi saamani kiertokirjeen. Sitä saa levittää sekä opetusministeriön että valtiovarainministeriön suuntaan:
"Hollannin hallitus on osoittanut 173 miljoonaa euroa AV-aineiston konservointiin ja digitointiin. "Images for the Future" -niminen hanke on aivan ilmeisesti Euroopan kaikkien aikojen suurin tällä sektorilla. Projektin on määrä kestää seitsemän vuotta ja sen yhteydessä konservoidaan ja digitoidaan 285 000 tuntia elokuva-, radio- ja TV-ohjelmataltioita sekä 2,9 miljoonaa valokuvaa. Koko aineisto on määrä tarjota digitaalisessa muodossa opetuksen ja luovan toiminnan käyttöön.
Hollannin elokuva-, TV- ja radioarkistoissa on aineistoa sadan vuoden ajalta yhteensä yli 700 000 tuntia. Hollantilaiset katsovat, että aineiston opetuksellinen, kulttuuri- ja taloudellinen arvo on erittäin suuri. Nyt organisoidun projektin avulla hauraat filmi-, video- ja äänitetaltiot voidaan pelastaa ja jakaa digitoidussa muodossa opetuksen ja luovan toiminnan tarpeisiin. Samalla on määrä kehittää infrastruktuuri digitaalisten aineistojen jakelua varten.
Projektin yhteydessä on laskeskeltu hankkeen taloudellisia vaikutuksia. On arvioitu, että projekti tuottaa Hollannin talouselämälle yhteensä noin 20-60 miljoonan euron lisäarvon.
Projektissa on mukana kuusi organisaatiota: The Netherlands Institute for Sound and Vision, The Film Museum, Nederland Kennisland, The National Archives, The Centrale Discotheek Rotterdam ja The Netherlands Association of Public Libraries.
Nämä muodostavat yhteenliittymän, jolla on tarvittavaa erityisasiantuntemusta mm. digiteknologiassa, jakelujärjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä tekijänoikeuskysymyksissä.
Lisätietoja hankkeesta
6 kommenttia:
Olen harkinnut oman arkistoni digitointihankkeen aloittamista. Minulla on kolmen sukupolven ottamia valokuvia viime vuosisadan alkupuolelta alkaen. Vielä löytyisi toisesta polvesta elossa olevia muistelijoita ja itsellänikin on jotain tietoa niihin liittyvistä tarinoista. Pitäisi vain hankkia kunnollinen skanneri.
Skannerit ovat jo varsin edullisia. Jos varaa on, kannattaa tietysti hankkia sellainen, josta voi skannata suoraan (35 mm:n) filmiltä.
Itsekin voi tietysti kuvata hyvällä kameralla valokuvat. Asetelman ja valaistuksen rakentaminen vaativat tietysti miettimistä.
Laittakaapa vinkkejä tänne.
Aukea.netissä on ollut paljon keskustelua diojen ja valokuvien skannauksesta. Ainakin näissä keskusteluissa on jotain infoa:
Filmiskannerit (kinokoko)
filmi-/diaskannerit
Hakutoiminnolla löytyy helposti lisää vastaavia keskusteluja.
Filmiskanneri on varsin hyvä, mutta lisäksi vanhoihin kuviin tarvinnee sen tasoskannerin, jos negoja/dioja ei ole enää olemassa. Itse käytän kumpaakin, mutta en ole vielä keksinyt varmaa ja hyvää tapaa säilöä materiaali. Polttelen kuvia dvd-levyille, mutta jokin keskitetty arkisto innostaisi enemmän. DVD:kin voi vuosien saatossa hajota..
Ne tarinat kannattaa ottaa talteen kun vielä mahdollista! Meillä on suvussa iso laatikollinen kuvia vuosisadan alusta, mutta vain yksi kuvista joitakin henkilöitä mahdollisesti tunnistava ihminen elää, ja hänkin on lähes sokea. Aika monta tarinaa on siis menetetty.
Sukukokoukset ovat mainioita paikkoja kuvien tunnistamiseen.
Läppäri & skanneri pitää olla silloin mukana ja parhaimpiin juttuihin videokamera.
Vaatii siis kaksi asiasta kiinnostunutta järjestelytaitoista, jotka valmistelevat asioita etukäteen.
Kiitokset vinkeistä. Vanhat kuvat ovat pelkkinä papereina, joten pitänee investoida molempiin skannereihin.
Tarinoiden kerääminen on jumalattoman raskasta. Serkkuni ansiosta minulla on jonkin verran isäni suvun kuvia 20-40 -luvulta selostuksella kuvassa olevista henkilöistä, kuvausajankohdasta ja kuvauspaikasta. Äidin puolen kuvista, joita on melko paljon, ei ole vastaavaa tehty, enkä oikein edes tunne sukua. Sukukokouksiakaan ei ole pidetty.
Lähetä kommentti