Kuolemantuomioita

Uusimmassa Seura-lehdessä (43/27.10.2006)Sota-arkiston tutkija Juhani Tasihin kirjoittaa Huhtiniemenkin tapahtumien todennäköisestä taustasta.

Kenraaliluutnantti Oesch, III AK:n, IV AK:n, V AK:n ja Kotikoukkojen komentajat saivat yleisesikunnan päälliköltä, jalkaväenkenraali Erik Heinrichsilta käskyn 20.2.1944 jossa määrätään sotilaskarkureista: "Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen. [---] Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoistettava heti yksiköihin 1018 ja 1134/10 kpk."

Käskystä on yliviivattu siihen alunperin kirjoitetut sanat "Ylipäällikkö on käskenyt, että". Tämä viittaa siihen, että tosiasiallinen käskysuhde halutaan tässä peittää. Tasihinin mukaan on mahdotonta, ettei ylipäällikkö olisi tällaisesta käskystä tiennyt.

Tutkija on löytänyt myös toimeenpanokäskyjä, tiedusteluja pitääkö todella ampua ja niitä jotka kieltäytyivät toteuttamasta tätä käskyä. Kieltäytyjää ei rangaistu, ainoastaan siirrettiin toiseen divisioonaan.

"Sotatuomari" Tapanaisen määräyskirjakin on löytynyt. Tasihinin mukaan hänet määrättiin toimimaan Suur-Saimaan suojeluskuntapiirin kenttäoikeuden puheenjohtajana jalkaväen koulutuskeskus 3:n valatilaisuudessa Lappeenrannassa 18.6.1944. Kenraaliluutnantti Oesch määräsi hänet tämän lisäksi 4.12.1944 - siis sodan päättymisen jälkeen - Mikkelin sotilaspiirin II kenttäoikeuden puheenjohtajaksi.

Laki kuolemantuomioista annettiin 4.7. ja astui voimaan seuraavana päivänä: virallisesti annettiin 76 kuolemantuomiota, joista 46 pantiin heti täytäntöön. Loput menivät sotaylioikeuteen, joka lievensi kaikki 30 tuomiota kuritushuonerangaistukseksi. Viimeinen tunnettu kuolemanrangaistus realisoitui 25.8.1944.

Tasihin käyttää kovaa kieltä aiemmista tutkimuksista: "Sotakarkureista ja niihin liittyvistä teloituksista tohtoriksi väitelleiden Jukka Kulomaan ja Jukka Lindstedtin väitöskirjat ovat tutkimuksia siitä, millaisen kuvan armeija ja sen johto halusi antaa itsestään, ei siitä, mitä todellisuudessa tapahtui sotavuonna 1944."