maanantaina, lokakuuta 23, 2006

Patrioottinen omertan laki

Lappeenrannan Huhtiniemestä on suostuttu löytämään sinne piilotetuksi tiedettyjä ruumiita, mikä kirvoittaa tasokkaita artikkeleita Blogistaniaan.

Lukaiskaapa Markku Jokisipilän ja Jukka Kemppisen kirjoitukset. EDIT: Lisätään Petri Järveläisen kirjoitus.

Arvostettujen historioitsijoiden teksteissä on ymmärrettävistä syistä varovaisia sanamuotoja ja ehtolauseita, mutta onhan asiakin suuri. En pidä ihmeenä, että näitä pohditaan ensiksi näin korkeatasoisesti juuri Blogistanissa.

Yksi pohdittavista asioista on historianhallinta. Kun perimätieto, suullinen tieto ja ennen muuta kokemukseen perustuva tieto on ristiriidassa "virallisen" historiankirjoituksen muotoilujen, esittämän ja unohtaman kanssa, syntyy historianhallintaongelma. Ne, joiden mielestä ongelmaa ei ole, vaativat omertan lakia. Epämiellyttävät asiat sysätään syrjään, unohdetaan ja ne vaietaan - kuoliaaksi.

On kysyttävä, miksi Huhtiniemen kaltaiset asiat aiheuttavat niin pitkän reagointiajan? Miksi rehellisyys ja rehellisyyttä tavoitteleva uteliaisuus ei ole historiankirjoituksen tärkein hyve?

Patrioottinen omertan laki on rikottava.

Esimerkiksi sodan ajalta on aika julkaista artikkelikokoelma, joka tiivistetysti kerää yhteen keskeiset tunnetut kipupisteet, muutamia mainitakseni: Saksan ja Suomen suhteiden de facto luonne Moskovan rauhan aikana ja jatkosodan alkaessa, erillissotateesin synty ja tunnetuksi teko, "vanhan rajan" ylittämisen ongelma rintamajoukoissa, sota-ajan rikoslain toteenpano rintamalla, suomalaiset keskitysleirit, kuolemantuomiot talvi- ja jatkosodassa, rintamalla tapahtuneet murhat (myös omien upseerien), juutalaispakolaisten kohtelu, juutalaisten luovuttaminen Saksalle, sotavankien luovuttaminen Saksalle, kesän 1944 teloitukset (esim. Huhtiniemi), erinäisten laitosten (mm. mielisairaaloiden) nälkäongelma, sotapsykiatria ja valtiollisen poliisin toiminta jatkosodan aikana.

Ehkäpä kiinnostavia olisivat myös artikkelit esimerkiksi rotuhygieniasta, suomalaisesta natsismista, neuvostomiehityksen varalle tehdyistä vastatoimista (asekätkentä) ja Saksa-suuntautuneiden vastarintaliikkeestä, vakoilusta Saksan hyväksi ja suomalaisten tekemistä sotarikoksista, inkeriläisten kohtelusta ja luovutuksesta (myös saksalaisten käyttöön) ja Suomesta paenneista vuonna 1944-45 sekä "saksalaisten naisista" Suomessa sodan aikana ja heti sen jälkeen.

On selvää, että teema ei näillä pikaisesti muotoilluilla esimerkeillä tyhjene.

3 kommenttia:

Timo kirjoitti...

Teologi Petri Järveläisen merkintä asettuu ajallisesti ja hengeltään mainitsemiesi kahden historioitsijan väliin: teksti alustaa mukavasti Jokisipilän aihetta, ja sen klangi on kemppismäisen lakoninen ja kirjallinen. Opintiellä oppineita Blogosfäärissä on suuria.

S. Liuhto kirjoitti...

Jutikkala elää, ei tommosta artikkelikokoelmaa voi tehdä, vielä.

Liekkiö kirjoitti...

Artikkelikokoelma hyvin tuotteistettuna olisi hyvä juttu. En tiedä millainen kirja on viime sunnuntain (22.10.) Hesarissa mainittu Ihminen sodassa (Minerva 2006, toim. Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki), jossa mm. käsitellään rentoa suhtautumista homoseksuaalisuuteen rintamalla. Kivimäeltä muistan lukeneeni HAiK:ssa (3/2004) julkaistun artikkelin 30-luvun miehisyydestä ja kieltäytyjä Arndt Pekurisesta sen kyseenalaistajana. Hyvä artikkeli muistaakseni. Eli noita on, vaan saisi olla enemmänkin (ja HAiKin lisäksi suurelle yleisölle).

Löytyi sitten ortodoksiristi Huhtiniemestä. Tuli ruodittua omaa vastarannankiisken pettymystä blogissa, mutta blogger jumittaa. Omerta-merkintäsi herätti sen verran IRL-keskustelua että piti tämä linkata toisenkin kerran.