Vandaaleita Kanadassa

Työpaikan kiertokirjeellä voi olla laajempaakin kiinnostusta: lähettäjänä Kansalliarkisto.

VANDAALI TÖHRI PERUSTUSLAKIJULISTUKSEN VUONNA 1983 KANADASSA

Library and Archives Canada säilyttää liittovaltion valtiollista asemaa koskevan Perustuslakijulistuksen (Proclamation of the Constitution Act) kahta alkuperäiskappaletta. Julistuksen toinen kappale allekirjoitettiin juhlallisesti ulkona tihkusateessa vuonna 1982, minkä vuoksi siinä on vähäisiä kosteusvaurioita. Toinen kappale allekirjoitettiin samana päivänä sisätiloissa. Vuotta myöhemmin onnistui Kansallisarkiston tutkijahuoneessa nuori kanadalainen opiskelija töhrimään punaisella maalilla tämän toisen alkuperäiskappaleen. Arkistosta eläkkeelle vuonna 1999 jäänyt James M. Whalen on juuri julkaissut "silminnäkijäraportin" koko Kanadaa kuohuttaneesta tapahtumasta ja toimenpiteistä, joilla arkiston konservaattorit yrittivät pelastaa julistuksen täydelliseltä tuholta.

Alkuvuodesta 1982 sai itseoppinut kalligrafi John Whitehead tehtäväksi laatia Kanadan Perustuslakijulistuksesta kaksi identtistä alkuperäiskappaletta. Kirjoituspalkkioksi sovittiin vaatimattomat 750 Kanadan dollaria. Whitehead käytti asiakirjapohjana pellavasta valmistettua paperia ja kirjoitusmusteena mustaa ja punaista vesiväriä. Asiakirjat, joiden koko on 47 x 60 senttimetriä, kruunasi 23-karaatin kullalla taiteillut Kanadan valtiolliset vaakunat. Whitehead väittää käyttäneensä työhön 300 tuntia.

Huhtikuun 17. päivänä 1982 Perustuslakijulistuksen allekirjoittivat kahdessa erillisessä allekirjoitustilaisuudessa mm. kuningatar Elisabet ja Kanadan pääministeri Pierre Elliot Trudeau. Pienestä katoksesta huolimatta tihkusade pääsi vaurioittamaan ulkona allekirjoitetun kappaleen. Parlamenttitalossa pian sen jälkeen allekirjoitettu kappale säilyi koskemattomana, mutta vain reilun vuoden verran.

VANDAALI YLLÄTTI KANSALLISARKISTON VIRKAMIEHET TÄYSIN

Perjantaina 22.7.1983 saapui Kansallisarkistoon (Ottawa) 24-vuotias Peter Greyson, joka halusi tutkia alkuperäistä Perustuslakijulistusta. Hän joutui jättämään laukkunsa lukolliseen lokerikkoon ennen kuin pääsi rekisteröitymään arkiston asiakkaaksi. Hän esitti virkamiehille opiskelijakortin, jonka oli myöntänyt Ontario College of Art.

Taidealan opiskelijana, joka oli siististi pukeutunut ja käyttäytyi kohteliaasti, Greysonin pyyntö ei herättänyt suurempia epäilyksiä arkistonhoitaja James M. Whalenissa, jonka tehtävänä oli toimittaa julistus tutkijahuoneeseen nro 701. Whalen ei kuitenkaan suostunut nuorukaisen pyyntöön, että hän saisi tutkia parempikuntoista julistusversiota yksikseen tutkijahuoneessa.
Yhtäkkiä Greyson kumartui julistuksen päälle ja valutti puvuntakin taskustaan punaista maalia keskelle pöydälle levitettyä julistusta. Myöhemmin taskusta löytyi pullo, jossa oli etikettinä "Elmer Safe Glue".

Whalen ei ehtinyt millään estää nuorukaista, jonka teko oli täysin arvaamaton. Miksi ihmeessä tuo teit, tivasi Whalen Greysonilta tarrauduttuaan tähän kiinni. Tämä kertoi motiivikseen, että hän halusi näin protestoida Kanadan hallituksen viikkoa aiemmin Yhdysvalloille myöntämää lupaa testata risteilyohjuksia Kanadan ilmatilassa. Greysonin mukaan hallituksen päätös rikkoi Perustuslakijulistuksen Kanadan kansalaisille myöntämiä oikeuksia. Greyson ei tehnyt vastarintaa, kun poliisi pidätti hänet epäiltynä valtion omaisuuden turmelemisesta. Hänen lokerikkoon jättämästään laukusta löytyi toinen pullo, jossa oli sinistä maalia.

Greyson todettiin oikeudessa syylliseksi valtion omaisuuden turmelemiseen ja hän sai 9.10.1984 piirituomarilta 89 päivää vankeutta, joka oli määrä sovittaa viikonloppuisin. Sen lisäksi hänelle tuomittiin 100 tuntia yhteiskuntapalvelua ja kahden vuoden koeaika. Tuomari perusteli yllättävän lievää tuomiota Greysonin hyvällä käytöksellä, "lupaavalla ammattiuralla" ja sillä, ettei nuorukaisella ollut aiempaa rikosrekisteriä.

Arkistonhoitaja James M. Whalen, jonka omaa uraa vandalisti synkensi kovasti, kertoo artikkelissaan, ettei Greyson missään vaiheessa katunut tekoaan. Sanomattakin on selvää, että Greyson sai porttikiellon Kansallisarkistoon. Hän täsmensi tekonsa motiivia seuraavasti:
- " I felt the Constitution Act was a document that brought the Charter of Rights into legally accepted practice here in Canada and by testing the Cruise Missile that stained the Constitution, and I felt the best way to convey that was to provide a stain that people could actually see".

KONSERVAATTOREIDEN PELASTUSTOIMET

Kansallisarkiston konservaattoreiden ensimmäisenä toimenpiteenä oli yrittää imeä maali pois paperin pinnalta. Osa maalista lähtikin tällä tavalla, osa oli jo tunkeutunut paperin kuitujen sekaan. Konservaattorit saivat menetelmiensä kehittämistä varten lisää pellavapaperia kalligrafi John Whiteheadilta. Ulkopuolisilta sateli monenlaisia ehdotuksia ja näitä pohdittiin viestimissäkin. Vandalisti näytti ärsyyntyvän siitä, että kaiken julkisen huomion saivat julistuksen pelastusyritykset eivätkä hänen protestinsa motiivit. Hän esitti omana kannanottonaan oikeuden edessä: "If yoy want the stain from our constitution (proclamation) to disappear you must not allow the Americans to test cruise missiles in Canada".
Julistuksen pelastusvaihtoehdoista radikaalein oli se, että leikataan maalin turmelema 20 prosenttia asiakirjan keskeltä pois ja liimataan sen tilalle kalligrafin kirjoittama uusi pala. Whitehead oli järkyttynyt tällaisesta suunnitelmasta. Useat muutkin pitivät leikkaamista ja liimaamista huonona vaihtoehtona, jopa epäeettisenä sellaisena. Sellainen toimenpide heikentäisi tärkeän asiakirjan aitoutta ja eheyttä. Konservaattorit ovat joka tapauksessa onnistuneet poistamaan maalia niin, että teksti sen alta on luettavissa. Tahrakin on muuttunut pinkinväriseksi.

KANSALLISARKISTON TURVALLISUUSJÄRJESTELYJÄ TIUKENNETTIIN

Aluksi Kansallisarkiston virkamiehet pyrkivät salaamaan vandaaliteon. He pitivät mahdollisena, että Greysonilla oli rikoskumppaneita, jotka voisivat yrittää vastaavanlaisia tihutöitä. Kun kävi ilmi, ettei kysymys ollut järjestäytyneestä protestiryhmästä vaan yksilöstä, Kansallisarkisto kertoi tapahtuneesta medialle. Tämä oli kuitenkin jo tunnin kuluessa saanut tapahtuneesta vihiä. Turmeltunut julistus näytettiin niin lehdissä kuin televisiossakin. Mediaa kiinnostivat viikkokausia asiakirjan konservointiyritykset, arkiston turvallisuusjärjestelyt ja syytetyn kohtalo.

Heti vandaaliteon jälkeen Kansallisarkisto rajoitti arvokkaimpien asiakirjojensa käyttömahdollisuuksia. Arkistonhoitajat saivat tehtäväksi läpikäydä vastuullaan olevat asiakirjat ja laatia luettelon poikkeuksellisen arvokkaista asiakirjoista, joiden suhteen Kansallisarkisto ottaisi käyttöön aiempaa tiukemmat turvallisuusjärjestelyt. Eräs uusista varotoimenpiteistä oli se, että arvokkaimmat asiakirjat tarjottaisiin tutkijoille vain hyvin tukevan, lasilla varustetun siirrettävän laatikon sisälle asetettuna. Lupa arvokkaimpien asiakirjojen tutkimiseen myönnettiin entistä harvemmalle eikä luvan saanut voisi tutkia näitä asiakirjoja koskaan ilman virkamiehen läsnäoloa. Toisaalta Kansallisarkisto ei halunnut asettaa ehdottomia käyttökieltoja kaikkein arvokkaimmillekaan asiakirjoille.


Tietolähteenä:
""Out, Damned Spot!" The Staining of the Proclamation of the Constitution Act, 1982"", James M. Whalen. - Aikakauskirjassa Archivaria, The Journal of the Association of Canadian Archivists, Number 61 (Springt 2006), pp. 289-298.

Library and Archives Canada, kotisivut osoitteessa:
http://www.collectionscanada.ca


Proclamation of the Constitution Act (1982) löytyy valokuvana verkkosivulta:
http://www.collectionscanada.ca/05/0509/050951/05095111_e.html