perjantaina, toukokuuta 26, 2006

Ei tiedä mitä ajatella

Kun on lomapäivä ja synkkä ja myrskyinen sää alkaa lientyä iltapäiväpilvisyydeksi, on kummallista, että ei tiedä mitä ajatella.

Lainaan päivän Kemppistä. "Maailma on muuttunut. Se on uskoni. Tosiasia se tietenkään ei ole. Nämä arviot osoittautuvat tosiksi tai vääriksi pitkän ajan kuluttua. En tule näkemään sitä aikaa. Paitsi jos muutos on ollut niin tavattoman raju, että se todistaa itsensä ennennäkemättömän lyhyessä ajassa. Se ei ole aivan mahdotonta. Maailman muuttuessa mielen maisema muuttuu. Tämä on tosiasia. Niin käy joka kerta. Niin on käynyt kymmenen tuhatta vuotta."

Meillähän on jatkuvasti näitä sananvapausongelmia. Nyt Valistunut Lehdistö näemmä ryntää joukolla teilaamaan Lordin kuvapaljastuksia tehneen Seiskan. Valistunut Lehdistö alkaa populismissaan uskotella, että Lordin sana on laki. Sen ymmärrän, että Valistunut Lehdistö haluaa murskata Seiskan, joka paljastaa meille kaikille, missä tämä maailma menee. Ja lukijakeskustelut vielä selvemmin.

Olemme nähneet, että monissa muissa ja vähän vakavammissa asioissa Lehdistö toppuuttelee tai on hissuksiin. Lukekaa nyt vielä tämä Kallen 10 vuotta vanha juttu.

Sen vielä ymmärtää, että pääministeri julkisuudenkipeydessään harjoittelee saatanan sarvia symboloivaa "heavymerkkiä" menestyksekkään yhtyeen seurassa ja suostuu siten näyttämään sitä uskovaisten maaseutukannattajiensa silmien edessä maakuntalehdissäkin. Kristilliset tulevat saamaan äänivyöryn, sillä tätä jumalattomuutta ei unohdeta.

Ja sanonpa vielä senkin, että jos Tarja H. panee lippalakin päähänsä ja näyttelee vastaavia sormimerkkejä Kauppatorilla tänään, niin menetän minäkin lopullisesti uskoni tämän maan ja maailman selviytymismahdollisuuksiin. Suhteellisuudentaju on mennyt ja narrit juhlivat. Juhlarahakin vielä...

EDIT: Panu näyttää ajatelleen.

8 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

tässä on lähipolville hyvä gradunaihe: mitä kertoi jonkun tilasta, että *kansa* yltyi puolustamaan juuri lordin oikeutta pitää naamarinsa. ja ryhtyi *boikoitoimaan* seiskaa puolustaakseen lordin oikeutta yksityisyyteen.

paradoksin ainekset.

Ruzaccho kirjoitti...

Sedis, onko nyt niin, ettet sinäkään sisäistä Euroviisujen kokonaismerkitystä Suomelle ja tässä maassa asuvalle kansalle?

Se, ettei Suomi koskaan menesty Euroviisuissa, on lähes tieteellinen fakta. Sitä on kokeiltu empiirisesti vuodesta 1961. Osa tuona vuonna syntyneistä on jo ehtinyt isovanhemmiksi. Väittäisin, siis, että Euroviisujen vuosien saatossa kasautunut vaikutus suomalaisuuteen (siihen, miten me näemme itsemme "kansakuntana") on jo aika valtava. Välttämättä se ei ole kaikille yhtä vahva asia, mutta silti niitä viimeisiä rippeitä yhtenäiskulttuurista ja kaikkien jakamasta yhteisestä kokemuksesta.

Se ei ehkä olisi niin iso juttu, ellei se sijoittuisi Eurooppaan, ellei se olisi kansainvälinen, ellei se olisi alkanut syvimmällä Kekkosen valtakaudella ym. ym. Mutta kun näin kävi, emme voi puhua "vain laulukilpailuista".

Ok?

Kun nyt joku aivan yllättäen tulee ja VOITTAA nämä kilpailut, se rikkoo kokonaisen kollektiivisen ajattelumallin. Koittakaapa ymmärtää, ihmiset! Kekkosen ensimmäiseltä virkakaudelta asti periytyvä rakenne hajosi nyt vuonna 2006.

Kun henkilö, joka tämän kulttuurivallankumouksen tekee, antaa lehdistölle melko pienen ja helposti toteutettavan toiveen, joka vieläpä saa avointa tukea lehtiä lukevalta kuluttajakunnalta, niin onko ihme, että tyrmistys on sitäkin suurempi, kun lehti suorastaan ylimielisesti jättää toiveen omaan arvoonsa ja toimii niin kuin toimii?

Minusta tämä spontaani reaktio on mitä kannatettavin. Se kertoo jotain siitä, miten kuolleeksi jo julistettu yhteinen kansalaiskokemus on sittenkin olemassa. Ehkä euroviisukirouksen viimeinen kuolinkouristus, mutta silti.

Sedis kirjoitti...

Hyvä Alppu Rusakko!

Kansakuntaisuutemme riippuu tietysti siitä, kuinka hyvin pidämme naamarin päällä. Muutenhan menettäisimme kasvomme!

Kyllä sen vuoksi kannattaa uhrata Euroviisut, sananvapaus, demokratia ja Eurooppakin.

Vain todelliset Euroopan reunan toistovaltiot kuten Armenia, Malta ja Monaco ovat meidän naamareitamme ja sen myötä kasvojamme vastaan. Antakaamme silmittömän vihan vahvistaa kadonneeksi luultua kansallistuntoamme. Kuulkaamme yllytystä joka suunnasta. Paisu, paisu ja siliä, kuten Eino Leino sanoisi jos eläisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitit varmaan Armenia, Albania ja Monaco?

Sedis kirjoitti...

Palautamme naamarin Maltalle ja otamme sen pois Albanialta. Siinä meni EU-jäsenyys!

Rauno Rasanen kirjoitti...

Alppu Rusakkohan mutoili asian just eikä melkein - ainakin kansallisen identiteetin kannalta.
Hän lienee harrastanut diplomatiaa...?

Mitä sitten tulee naamareihin ja niiden paradoksaalisuuteen, niin siitähän koko jutun ydin löytyykin.

*
Ehkä isä Retro-Mitro kavahtaa naamareita jo senkin takia, että antiikin tragedianäytelmissä juuri naamaria nimitettiin persoonaksi, jonka tarkoitus oli ilmaista roolihenkilön sen hetkisiä mielentiloja tai ylipäätään hänen luonnettaan.

Ja Lordi siis kehtaa nimestään huolimatta käyttää Saatanaa esittävää naamaria - vaikka samalla ehdottomasti kieltääkin olevansa satanisti.

On siinä Retrolla ongelmaa kerrakseen, kun Lordi ei noudata "ortodoksisesti" Aiskhyloksen ja Sofokleen perinteitä, joihin ortodoksisen kirkon typikon (juutalaisen kulttiperinteen ohella) osaltaan perustuu - mikäli saa hieman kärjistää.

*
Harvoin on parodiaa kuitenkaan viety niin pitkälle, että siitä tulee tosi-tv:tä, mutta Lordipa teki sen.

Mitä sitten tulee siihen postmoderniin ajatukseen, että tässä maailmassa ei enää ole skandaaleita (="moraalia") vaan spektaakkeleita (sensaatioita) niin senkin Lordi osoitti "vääräksi".

Huom! Ei tietenkään "oikeasti" vaan viihteen tasolla.

Mutta aivan varmasti Seiska-lehden paljastus ON skandaali Lordi-faneille ihan oikeasti - olkoonkin siis, että myös tämä skandaali tapahtuu lopulta spektaakkelin ehdoilla eli spektaakkelin "taikapiiriin" kuuluvana ilmiönä.

Optimistisena (älkää pelätkö - tämä "harha" ei kestä kauaa) nyrkkissäntönä toteaisin: asiat pitää viedä paradoksaalisella tavalla (ei pelkästään liioitellen ja sosiaalipornoisesti) äärimmäisyyksiin, ennenkuin mikään muuttuu, eli että vallitseva hegemonia ("totuus") voitaisiin osoittaa tekopyhäksi retoriikaksi ja iltalehtien tuotteeksi (=tietoisuuden manipuloinniksi ja mystifikaatioksi - motiivina raha).

Sitäpaitsi itse kullekin taitaisi olla hyvä löytää itsestään se vastakkainen minänsä tai varjonsa. Tulisi valehdeltua vähemmän.

Lordia kritisoineet "Pinocchiot" ovat paljastaneet oman "saatanallisen" tekopyhyytensä ja uskonsa yksiselitteiseen maailman- ja ihmiskuvaan.
Sellaista monoliittia ei ole olemassakaan.

*
Kaikesta professionaalin kaupallisesta määrätietoisuudestaan huolimatta Lordi on paradoksaalisella tavalla loistava versio "Keisarin uudet vaatteet" sadusta.

Eurovision laulukilpailujen sisällöttömyys on osoitettu lopullisesti, kun sen voitti "ylitäydellinen" mediatuote.

Saa nähdä toteutuuko Lordin toive siitä, että tämän inhotukseen asti viedyn tuotteistuksen voitto myös jollain tavalla uudistaisi viisuja.
Toimisi ikäänkuin antiteesinä sille.

Sitä en kuitenkaan "hevillä" usko.

Putaansuu ei voi muuta kuin toimia markkinoitten ehdoilla, ellei hän sitten suureksi yllätyksekseni valitse esim. Neil Youngin tietä ja haistata pitkät P:t koko systeemille.

Mutta silloin hänen täytyy ryhtyä syömään silakkaa kuten eräskin "ajatusten Aurajoki" on suositellut lama-aikojen tiukan budjetin ruokavalioksi.

*
Kansallinen itsetuntomme toki vahvistuu Lordin voiton myötä.
Se merkitsee ainakin kahta asiaa.

1) "Disneyland-moraalin" (ainoa moraalin nykyaikainen muoto) edustajat alkavat palvoa Lordia niin paatoksellisesti, että valtiokirkkomme (J. Paarma sekä isä Retro) tulee kateudesta vihreäksi ja julistaa Fatwan Lordille.

Psykologi Pirkko Lahti puolestaan huokailee syvään ja empaattisesti kehottaen Lordia menemään psykoterapiaan.

2) Media on hetken ymmällään,mutta oppii sitten hyödyntämään Lordin suosiota.
Ja kun tämä tapahtuu - goodbye Lordi.

Jonkun pitää nimittäin Lordinkin jälkeen keksiä jotain vieläkin merkillisempää, jotta saisimme uutta ja innostavaa sisältöä viihdettä janoaviin "halukoneisiimme" (Deleuze).

*
Sääliksi käy kirkkoa ja humanistisia psykologeja/psykiatreja (esim. juuri Pirkko Lahti tai Kari Sinkkonen).
He lienevät nyt konkreettisesti sormi suussa...

Muita Lordi-kriitikoita - esim. Sarasvuota, Saarista tai Airistoa - noita tekopyhiä ja tahattoman koomisia narsisteja - en sääli tippaakaan.

He saivat Lordissa karvaasti maistaa juuri omaa tartuffemaisuuttaan (turhamaisuutaan) - sen korkeimpaan potenssiin korotettuna.

Olkoon Lordi nyt hetken aikaa Suomen ja Euroopan Rabelaise - mutta vain hetken.

Sillä minkä viihde synnyttää, sen myös tappaa - omin käsin.

Sun äitis kirjoitti...

Tarjalla ei ollut lippalakkia, muuten kaikki meni suunnitelmien mukaan...

Sedis kirjoitti...

Pitäähän sitä tietysti käydä katsomalla mitä etupihalla tapahtuu. Hyvä että massa ei päättänyt vallata presidentinlinnaa samalla. Tällaiset tilanteethan ovat aina makasiinijohdon vallassa.