Vapunaattona kävimme elokuva- ja tiedeihmisiä vilisevissä puutarhabailuissa, jotka olivat myös viehättävän tyttären synttärijuhlat. Hauskaa ja juttukumppaneita riitti. Emme näiden aikataulutusten vuoksi menneet sitten katsomaan Laikan ja kosmonauttien säestämää Metropolista kuten Veera näyttää tehneen.
Vappuna kävimme Rautatientorilla katsomassa liian ahtaaseen tilaan mahdutettua väkeä vappujuhlassa. Käveleminen on tungoksessa hankalaa, emmekä jääneet pitkäksi aikaa. Esimerkiksi Eero Heinäluoman puhetta ei taakse kuulunut. Ensimmäisen varttitunnin aikana lavalla ei tapahtunut mitään. Ei hyvä.
Mutta jäipähän aikaa kommentteihin vastaantulijoiden kanssa. Tiina oli paikalla varovasti astelevan ihmissuhteensa rinnalla. Hänen kanssaan vertailimme vapuunaaton jälkeisiä jomotuksia ja niiden syitä varsin elävästi.
Suurin yllätys oli kuitenkin tavata pitkästä aikaa Birgit, joka on palannut YK:n hommista Lähi-idästä kotimaahaan.
Jalat notkuivat uupumuksesta auringon polttaessa ihoa. Ehkä tästä syystä mukaan varattu skumppa jäi juomatta. Ei huvittanut, vaikka ei-koskaan-enää -fiilis tulikin vasta ruokailun jälkeen kotimatkalla. Kolmen tunnin unosilla siitä selvisi.
Ulkojuhlien suurin ongelma on nykyisin loimukala. En ymmärrä, kuinka niin allergisoivaa ainetta kuin kala voidaan paistaa yleisöjuhlissa. Tuulen mukana prosessin tuottama myrkkykaasu leviää laajalle. Kaikista allergisista kalalle herkistyneitä on vain 4 prosenttia, mutta me olemmekin sitten sille aika herkkiä. Loimulohikäristys on minulle yhtä paha kuin sinappikaasu kaasunaamarittomalle. Se on kiellettävä julkisilla paikoilla ja julkisissa juhlissa, jossa tuuli riepottaa vaarallisen myrkkypilven milloin mihinkin suuntaan. Nyt eikä viidestoista päivä.
5 kommenttia:
Otapa nyt joku linja. Saako niitä vittumaisia savuja päästää ympäristöön vai ei.
Siteeraan Jari Tervoa. Kauppatorille ja kaupungintalon lähistöön saa pysäköidä satoja ja tuhansia autoja, jotka joka päivä aamuruuhkissa matelevat minuutti per sata metriä vauhtia keskustan halki. Sen rinnalla muutaman ihmisen tupakointi on mitätöntä. En mene kaupungintaloon tupakoimaan. Sen pihalla minua on vaikea estää tupakoimasta.
Mutta sairaalareissun (kala-allergia) ja Darth Wader -kypärän tahraantuminen clintonmaisella omatoimisuudella ovat aivan eri asioista.
Alas kala ja kalanrakastajat! Rakastakaa valaita.
Tehkäämme vielä johtajatason tiivistys, ettei totuus unohtuisi:
Kuten siis sanottu vastustan loimukalan tekemistä JOUKKOTILAISUUKSIEN keskellä.
Vastustan ihan omasta syystäni. Minusta olisi kiva olla niissä JOUKKOTILAISUUKSISSA, vaikkapa tupakilla vain.
Selvisimme joukkotilaisuuksista sadat vuodet ilman myrkyllistä kalasavupilveä, joten selvinnemme asianmukaisen rajoittavan kiellonkin jälkeen.
Ole järkähtämätön/kova jätkä. Ole stoalainen. Tyydy kohtaloosi.
Älä mene ulos tai ainakaan toreille keikkumaan...
Totta kai minäkin olisin halunnut saada paremmat (esim. vastustuskykyisemmmät) geenit.
Pitääkö 'meidän viimeisten vasemmistolaistenkin' lähes ressentimenttisesti "syyttää" jopa näin naturalistisesta epäkohdasta ("Luontoäidin mokasta") epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa ja markkinatalouskeskeisyyttä?
(Taisi olla nietzscheläisittäin hieman "vino" argumentti).
*
Olet niin pieni vähemmistö, että tuskin pystyt estämään loimulohen paistoa(*).
Benthamilainen kiihkoutilitaristi Sasi& Syskowits ryhtyy nimittäin oitis kirkumaan, että Sedis loukkaa yrittämisen pyhää vapautta allergiallaan (=erioikeusvaatimuksellaan).
Löytyykö vatsa...eh vasta-argumenttia?
(*)Henkilökohtaisesti minä en puolusta lohen julkista hiillostamista, sillä savu ja käry yskittää sekä ärsyttää silmiä, vaikkei siitä mitään hengenvaaraa mulle olekaan.
Okei. Tarkennettu versio hyväksytty. On se savustamismania muakin välillä kummeksuttanut. Ja vituttanutkin.
Toisaalta välttelen joukkotilaisuuksia.
Lähetä kommentti