Väitöksiä, matkoja ja ojankaivua

Väitösputki jatkuu. Poliittisen historian kollega, ystävä ja toveri Aappo Kähönen väittelee kesäkuun alussa. Karonkkakin on tiedossa. Kiitos kutsusta!

Kun itse väittelin 1999, mukana karonkassani oli joukko perus- ja jatkotutkintoa opiskelevia. Joku heistä on nyt jo ehtinyt väitelläkin, mutta ensimmäistä vastavuoroista karonkkakutsua piti odotella näin pitkään. Kirjoittamaton traditiohan vähän siihen velvoittaisi. Jos sinut kutsutaan, on sinunkin kutsuttava omaasi.

Mutta tärkeämpää on tietenkin se, että aika moni näistä silloisen nuorisopuolen ihmisistä väitöskirjan on tehnyt ja tekee. Silmä ei pettänyt eikä arvio. Eikä niillä, jotka siitä porukasta eivät näytä näillä näkymin väittelevän, mene lainkaan huonosti. Päinvastoin.

Aappon aihe ei ole ihan vähäinen, englanninkielisen väitöskirjan otsikko on suomennettuna Neuvostoliitto, Suomi ja kylmä sota: Suomen kortti Neuvostoliiton ulkopolitiikassa 1956-1959. Lähtökohtana ovat siis Moskovan paperit ja näkemykset Kekkosen ensimmäisestä kaudesta yöpakkasineen ja sen jälkeisine tunnelmineen.

Aappo ehti Moskovaan riittävän ajoissa, toisessa aallossa, ja kävi siellä riittävän usein kahlatakseen neuvostoarkistot läpi. Niiden saatavuushan on ajassa vaihdellut. Nyt suunta on ollut jo pitkään kiristymään päin. Odotettavissa siis mieltä kiihottava paketti uusia tulkintoja ja näkemyksiä, siitä mitä meistä ajateltiin. Arvatenkin tuo nimessä mainittu "Suomen kortti" osoittaa, että suurvallankin politiikassa Suomella oli erityisasema. Se on jo väitöstason argumentti, jota kelpaa puolustaa.

Huomenna on edessä pikaretki Viroon. Vierailemme työpaikkahengen sublimoinnin nimissä Eestin taidemuseossa. Matkallekin on kehitelty ohjelmaa, johon minäkin sitten osallistun: ajattelimme kollega Ilkan kanssa puhua vähintään tunnin. Esitämme runsaasti elokuvanäytteitä. Taso siis pidetään virkistysretkelläkin korkeana. Sitähän me kaikki Viron retkeltä odotamme, emmekö odotakin?

Perjantaina on siis edessä Elokuva ja historia -seminaari. Valmistelin sinne puheenvuoroani tänään. Varasin itselleni vain 20 minuuttia ja liuskoja kertyi ykkösrivivälillä melkein 12. Jätämme siis jatkosodan pois. Jäljellä 10 ja risat. Jätänkö talvisodankin pois? Jäljellä 8, joka vie sekin noin 26 minuuttia, vaikka panisikin raimohäyrisen päälle. Eli homma ei tule millään valmiiksi, kun ei osaa oikein lyhentää. 12 liuskaan meni tunti aikaa, kun raavin joitakin aikaisempia kirjoituksia ja käsikirjoituksen osia kasaan ja vähän täydentelin, mutta lyhentämiseen menee koko päivä. Maailma ei ole oikeudenmukainen meille lörpöille. Pitäisi varmaan kaivaa Iisakki Vähäpuheinen hyllystä...

Vielä piti tehdä puutelista kesäkauden esitteistä. Näyttää siltä, että joudumme urakoimaan. Tavallista lyhyemmälle kesäkaudelle Orioniin - kyse on siis elokuva-arkiston kesäohjelmistosta - vaaditaan 57 uutta esitettä. Ne vanhat kirjoitetaan puhtaaksi ja kiinnitetään moderniin tietokantaan, elokuvaesitteiden äitiin. Asiaa mutkistaa se, että heinäkuunkin esitteet on kirjoitettava ennen juhannusta valmiiksi. Kun kirjoittajia tuolle määrälle on käytännössä kolme - teoriassa toki huomattavasti enemmän - voin siis valmistautua kirjoittamaan noin 20 uutta elokuvaesitettä ennen juhannusta ja editoimaan ne vanhat arkistoista kaivellut ja ihan vähän - onneksi todella pikkupikkupikkasen tällä porukalla - tsekkaamaan muidenkin tekosia, vaikka nyt asialla ovat todelliset ammattilaiset, joilla ei nokka tuhise ja rutiinit ovat hallussa. Olemmehan esitteenkirjoittajien aatelia!

Mutta kirjaorjuuden jälkeen tämä kuulostaa vapauden sanomalta. Pois kahleet ja männynkävyt. Täältä pesee!