perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Lasten terveydellä leikittelyä

Lapsi on koivuallergikko kuten äitinsä. Oireet ovat olleet aiemmin lieviä. Tänä vuonna oireet olivat hurjanlaiset heti alkuun. Toissa yönä lapsi jo heräsi pari kertaa ja valitti tukkoisuutta ja aiempinakin öinä on tassuttelua kuulunut. Viime yönä homma repesi käsiin: hengenahdistuskohtauksia tuli pahimmillaan kerran viidessä minuutissa. Valvoimme, krohisimme ja vinguimme yhdessä puolen yötä.

Lapsi kiikutettiin äsken terveyskeskuksen jonoon. Hengityskatkokset ovat kymmenen minuuttia sitten niin pahoja, että lapsi itse ilmoitti kuolevansa eikä uskonut paranemiseen. Kun hän pystyi puhumaan tuonkin asian itse, en voinut yhtyä hänen mielipiteeseensä. Väitin vastaan.

Emme saaneet lääkäriaikaa vaikka soitimme klo 8.00, kuten oli neuvottu eilen. Omalääkärijärjestelmä on se, että "hänellä on tänään vain pari aikaa", koska hän "tekee lyhennettyä päivää". Näin meille on sanottu jo puolenkymmentä kertaa viimeisen vuoden aikana. Sen systeemin voisi lopettaa, koska se on vain sana paperilla. Todellisessakin hädässä terveyskeskus myy ei-oota.

Eli lapsi haukkoo henkeään terveyskeskuksen eteisessä, kunnes joku suvaitsee helpottaa tilannetta.

Minä haukon henkeäni täällä. Tein juuri viimeiset korjaukset kirjan taittovedokseen, elokuvahakemisto ja nimihakemistokin on päivitetty. Taittaja ahkeroi vielä jonkin aikaa kustantajalta ja minulta tulleiden korjausten kanssa.

Jäljellä on kutsujen teko julkistamistilaisuuteen. Se on 8. kesäkuuta. Eli kiirettä pitää vielä.

Minna Lammi väittelee tänään erinomaisen kiinnostavasta aiheesta. Taitaa vain jäädä tässä tilanteessa käymättä tilaisuudessa, vaikka olin kertonut tulevani. Illalla olisi karonkkakin. Mutta menköön ainakin näin. Sydämelliset onnittelut tulevalle elokuvatohtorille! Jokohan meitä on tusina?

9 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Miksette te vie lasta tuossa tilanteessa lasten ja nuorten sairaalaan??? Sinne minä aina nuo kiikutin, poliklinikalle. Sitä vartenhan se on.

Sedis kirjoitti...

Sinne menemme juuri tarkempiin tutkimuksiin. Terveyskeskuksesta sai ensin hieman lääkesuihkein helpotusta akuuttiin tilanteeseen.

Anonyymi kirjoitti...

Yksityisen vakuutuksen otin lapsille heti synnyttyään. En ole katunut.

En luota enää julkiseen terveydehuoltoon, se on ajettu alas. Siat.

Harri kirjoitti...

Itse olen vielä saanut palvelut kohtuullisella jonottamisella julkisen puolelta vaikka lapsia onkin useampia. Akuuteissa tilanteissa tuo lasten ja nuorten sairaala on kyllä loistava. Kannattaa usein odottaa, jos mahdollista, että klo on yli 16.00. Oletko kuullut, että koivuallergikot saattavat keväällä reagoida voimakkaasti banaaniin?

Sedis kirjoitti...

En ole kuullut banaanin ja koivun yhdistelmästä. Itse en ole koivuallergikko. Mutta maailma on kyllä täynnä mitä kummallisimpia yhdistelmiä ja vaikutussuhteita, sen kyllä tiesin.

Anonyymi kirjoitti...

Koivuallergikot reagoivat joihinkin hedelmiin ja juureksiin, yleisimmin omenaan ja porkkanaan. Banaanista en ole kuullut enkä ainakaan itse saa siitä oireita. Porkkanan näkemisestäkin turpoaa koko naama.

Acedia kirjoitti...

Joskus tuntuu että koko tämä kansa pitäisi laittaa syyniin. Mistä johtuu näin hillitön määrä erilaisia yliherkkyyksia. Hesarissa haastateltiin taannoin ranskassa asuvaa suomalaista ravintoloitsijaa, joka ihmetteli että kuinka on mahdollista että kun suomalaine ryhmä saapuu ravintolaan niin kysyttäessa allergoita niin käsiä nousee aina useampia. Ranskalaiset eivät ole moksiskaan, niide kouluissa ei ole edes erikoisruokavalioita. Eikä tarvtse mennä kun ruotsiin niin HYLA-tuoteet ovat ilman markkinaa.


"Akuuteissa tilanteissa tuo lasten ja nuorten sairaala on kyllä loistava."

On joo, tekevät minkä voivat. Lastenklinikalla vietin eilen kaksi tuntia ER-tunnelmissa keskellä yötä, jonossa kipeän lapsen kera kuunnellen kirkuvia paaripotilata, jotka roudattiin aina jonon kärkeen, niinkuin pitääkin. Mutta. Ihan oikeesti, ei tilanne ole hyvä. Lisää rahaahan ne tarvitsevat aivan selvästi.

Juri kirjoitti...

Banaanin lisäksi kannattaa varoa myös luonnonkumihanskoja.

Sampo Teikari kirjoitti...

Mikäli elokuvatohtoriuden määritelmänä pidetään, että on julkaissut kokonaan tai suurimmaksi osaksi elokuvaa käsittelevän väitöskirjan, niin pikainen tietokantain tarkastelu paljastaa Suomesta seuraavat 29 elokuvatohtoria:

- Helge Miettunen (1949)
- Jaakko Keto (1974)
- Kaj Björkqvist (1985)
- Vappu Viemerö (1986)
- Veijo Hietala (1990)
- Matti Lukkarila (1991)
- Jukka Sihvonen (1991)
- Jarmo Valkola (1993)
- Henry Bacon (1994)
- Joachim Mickwitz (1995)
- Sirpa Tani (1995)
- Eeva Kurki (1997)
- He Jin (1998)
- Mauri Ylä-Kotola (1998)
- Kimmo Laine (1999)
- Markku Nenonen (1999)
- sinä itse (1999)
- John Sundholm (1999)
- Mervi Pantti (2000)
- Peter von Bagh (2002)
- Tarja Savolainen (2002)
- Anu Koivunen (2003)
- Riina Hyytiä (2004)
- Kaisa Hiltunen (2005)
- Kaarina Kilpiö (2005)
- Antti-Ville Kärjä (2005)
- Antti Raike (2005)
- Susanna Helke (2006)
- Minna Lammi (2006)

Vaikka kriteereitä vedettäisiin tätä tiukemmiksikin, niin on silti turvallista sanoa, että kyllä teitä varmaan on ollut tusina jo jonkin aikaa.