Sälää, mutta kiinnostavaa sälää

Elokuva-arkiston Kylmä sota Helsingissä -sarja näyttää saavan paljon julkisuutta. Sarjan koonnut Jussi Karjalainen kävi kylässä ja vilautti saamaansa filmiä Kremlin kellojen kuvauksista. Käykääpä katsomassa Helsinkiä. Kirjoittelin eilen esitettä ensi viikolla esitettävään White Nights -elokuvaan ja sain mukaan suomalaisten elokuvantekijöiden huiman kuvausreissun Leningradiin, jonne amerikkalaisilla ei tuohon aikaan ollut mahdollisuutta emigrantti- ja loikkarielokuvallaan mennä. Sivussa raapaisin esitteen myös esitettävään Lauri Törhösen Tropic of Ice - Jään kääntöpiiri -elokuvaan. Sitä täytynee vielä hioa: käsivarastosta löytyi vain traileri, video oli kiikutettu jostakin syystä etävarastoon.

Elokuva ja historia -seminaarin (19.5.2006 Helsingissä) valmistelut veivät nekin aikaa. Elokuvahistoriasta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneet, pistäkää kalenteriinne: en viitsi nyt tarkistaa ja laskea, mutta kahdeksan elokuvatohtoria samana päivänä muutaman alansa huippuasiantuntijan lisäksi on varmasti ennätys Suomessa yhden päivän elokuvaseminaarien historiassa.

Päivä ei riittänyt, kun väsäsin nimi- ja elokuvahakemistoja kuntoon sensuurikirjaani varten. Taittovedoskin tuli. Siinä on ilman alkusanoja, kiitoksia, loppuviitteitä ja hakemistoa 497 sivua. Siispä kesäkuussa markkinoille tuodaan pinottavia tiiliskiviä, joiden kasaaminen kirjakaupan hyllyille ei toivottavasti aiheuta syytettä valtionvastaisesta toiminnasta. En olisi tätä viime elokuussa aloittaessani arvannut ja kyllähän kaikki lupaukset tiiviistä ja mahdollisimman populaarista on petetty. Se on varmasti blogikirjoittamisen syy. Täällä oppii laveaksi. Blogini on tietysti tästä kärsinyt, mutta kuten sanonta käy, "ei niin pientä virkaa, ettei se bloggaamista haittaisi".

Naapurissa Juha Seitajärvi ja Ilkka Kippola väsäsivät kasaan ensi syksyn Dokumentin ytimessä -esityksiä. Tulossa on viiden näytöksen sarja suomalaisen elokuvan musiikkiesityksistä. Näitähän on silloin tällöin esitelty, mutta nyt kokoonpantavat näytökset ovat ainutlaatuisia. Sopiva tuottaja saisi niistä hienon DVD-kokoelman.

Vaikka vastaavaahan voisi rakentaa pilvin pimein. Dokumentin ydin -sarjamme (30 kahden tunnin slottia), jota on pohjustettu varsin perusteellisilla kirjallisilla taustoituksilla, olisi valmista kauraa esimerkiksi myöhäisillan televisio-ohjelmaksi, joka esittelisi arkistollisia elokuva-aarteita. Mikset jo soita, Yle Teema...

Tällaisten synergia-hankkeiden rakentaminen on käytännössä varsin monimutkaista. Verkostot puuttuvat tai ontuvat. Eikä sellaista tuottajapolvea ole vielä syntynyt, joka näitä elokuvahistoriaan liittyviä hankkeita haluaisi jalostaa eri medioihin. Vaikka tiettyä avautumista on tapahtunut. Televisioyhtiöt käyttävät historiallista elokuva-aineistoaan ahkerasti. Se mikä puuttuu, on näiden valintojen perustelu ja esittely. Julkaisutavoite täyttyy tietysti myös dvd-hankkeissa, esimerkkinä Tulio-sarja, kansatieteelliset elokuvat ja ja Komisario Palmut ja onhan niitä toki nykyisin paljon muitakin.

Mutta varsinkin niissä muissa on ongelmansa: esimerkiksi parhaan lähtöaineiston hankinnassa aina väliin slarvataan, eikä esimerkiksi äänen rosoja osata tai haluta hioa pois. Joskus on nähty myös uskomattomia tapauksia: tietyn raidan ilmestyminen dvd-julkaisun pintaan eräässäkin tapauksessa johtui ilmeisesti kopioinnissa käytetyn vanhan välinauhan käytöstä. Dvd-kriitikkojen joskus pikkutarkkaankin kommentointiin on siis aihetta. Julkaisijoiden olisi syytä kertoa menetelmänsä ja haastattelijoiden sitä kysyä. Siten kuluttajat saisivat parempia tuotteita markkinoilta. Näissä asioissa kun laadulla on oleellinen merkityksensä.

Kahvitauko on ohitse. Takaisin oikoluvun pariin.