Sade tuli. Rankka viikonloppu, vaikka en juuri kotoa liikahtanut muuten kuin kolmisen tuntia työpaikalla. Printtailin vähän elokuvahakemistolla lisättyä ja final-taittoversioista kirjaa ja kirjoitin kolme esitettä. Born American, History Is Made At Night ja Fourth Protocol (Neljäs sopimus) ovat esitysvuorossa ei nyt alkavalla, vaan sitä seuraavalla viikolla. Sen verran kiirettä on ensi viikoksi vielä tulossa, että ajattelin käyttää pari tuntia sunnuntai-illasta sen helpottamiseen.
Ensi perjantaina on suuri elokuvaseminaari, johon elokuvan ja historian suhteesta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Keskiviikoksikin on ohjelmaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kun lapsen sairastumisen vuoksi huomenna on oltava vielä valvomassa häntä, ei viikolle jää kuin kaksi täyttä työpäivää. Tosin ajattelin huomenna pohjustaa perjantain esitystäni seminaarissa, keskiviikon esitys täytyy jättää tiistaille.
Olen nyt painanut täysillä viime elokuusta lähtien, rosbergmaisesti 110 prosenttisesti joulukuusta lähtien. Ei juuri vapaita tai lepopäiviä. Jouluna tuli pari, pääsiäisenä pari. Niiden vastapainona vähintään 60-tuntisia viikkoja kymmenittäin, parhaimmillaan / pahimmillaan yli 100-tuntisia. Ääni oli poissa pari kuukautta, tai oikeastaan melkein kolme. Isolta osin stressistä johtuen. Oli kuolemantapauksia ja muita vastoinkäymisiä samaan aikaan. Viimeiset kahdeksan viikkoa olen valehdellut itselleni, että ensi viikon jälkeen se loppuu. Siksi sanon nytkin, että ensi viikon jälkeen se loppuu.
Bernsteinilaiset hyläten asetan tavoitteeksi 20. toukokuuta. Jännä nähdä miten elimistö siihen reagoi. Tuleeko romahdus, kun paine loppuu?
Toukokuun 20. päivän jälkeen olen yrittänyt pitää kalenterin puhtaana kuun loppuun asti. Nyt sähköpostiin tipahti kutsu 30. päivän seminaariin propagandasta ja informaatiosodasta. Onneksi siellä ovat pätevämmät puhumassa.
2 kommenttia:
Ja syy haluusi uhrata henki ja terveys oli mikä? Tämä ei ole käynyt nyt oikein ilmi.
Lupasin kirjoittaa pienen ja sievän kirjan, mutta tulikin iso tiiliskivi.
Lähetä kommentti