Hulluja nuo roomalaiset! Blogistan-demokratiamme saa hauskoja piirteitä: kehitteillä on ihkaoikea Tietotekniikkapuolue, joka saa pikaisesti jo oman presidenttiehdokkaansakin. Tosin voi epäillä, että kaapin takana on nainen, joka tahtoo pressan juhliin. Oma mies presidenttinä sen kyllä takaisi...
Helsingin Sanomat ajoi tänään sitten eteenpäin kansalaismielipidettä, jonka mukaan Santahaminaan ja Malmille ei tarvitse rakentaa asuntoja. Jarmo Huhtasen artikkelia lukiessa kävi mielessä jo ainakin järjen korruption mahdollisuus: "Viime vuonna käydystä keskustelusta voi päätellä, että Malmin ja Santahaminan asuntorakentaminen on erityisesti vasemmiston ja vihreiden puolue-eliitin tavoite." Juuri sen jälkeen kun hän itse oli kirjoittanut, että "Malmi on vaikea kysymys erityisesti valtuuston suurimmalle ryhmälle kokoomukselle." Että kyllä se puolue-eliitin ongelma on juuri kokoomuksessa. Asuntorakentamisen kannattaminen kun ei ainakaan vasemmistossa eikä ehkä arkkitehtipuolue vihreissäkään oikein eliitiksi tee.
Veikkaanpa että kyselyissä oleellinen sana on tällä kertaa ollut "säilytetään": se kun korostui sekä kysymyksissä että tulkinnoissa. Ihmiset ovat oppineet jo säilyttämään.
Gallup-tulokset osoittavat, että puolue-eliittiä ei ole. Muutenhan he olisivat saaneet sanan äänestäjille perille. Asuntopolitiikan profiilit puuttuvat puolueilta Helsingissä.
Itse peesaan tässä demareita: Malmi on syytä rakentaa mahdollisimman pian. Säilytettäköön ne lentokenttärakennukset historiallisina muistoina. Yksityislentotoiminta kaupungin keskustassa on turhaa ja sitä paitsi hyvin vaarallista: terroria se ainakin on. Tuosta ne parvekkeen edestä pörräävät minuutin välein, kun yritän sunnuntaisin siinä istahtaa ihan rauhassa. Ja sitten kohta saa vasitomaisesti väistellä yritysjohtajan vesitasoa, joka laskeutuessaan ajaa läheisten kerrostalojen yli niin matalalta, että tv-antenneja on syytä seuraavalla asennuskierroksella siirtää.
Ja armeija joutaa lähteä Santahaminasta. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen aloite saada se rakennuskuntoon vuoteen 2050 mennessä on hyvä, mutta ajankohta turhan myöhäinen. Sitä voi hyvin aikaistaa pari-kolmekymmentä vuotta.
Mutta onko tavoitteena vain saada armeija myöntämään, että se ylipäätään on valmis lähtemään? Pakkokeinojahan tässä ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti