Ne kuuluisat omituiset piirteet

Juuri kun olin päässyt vaalien innoittamana tiheän poliittisen vaiheen eteen, minut haastettiin joutavanpäiväisyyksiin. Olin kyllä tähän Menopaussi-iskuun jo varautunut, sillä uskalsin julkisesti epäillä Mean menettäneen kykynsä hallita rakkaintaan Marttia, jota hän sitä paitsi aika rumasti kolhii, eikä ole vieläkään luultavasti lakannut kolhimasta, mikäli tuon kiihkeän naisen tunnen. Kyllä sellaiseen pitää puuttua! Ystävänä ja viranomaisena.

Vaikka olin törmännyt näihin omituisiin ihmisiin muuallakin, olin ajatellut itse pääseväni kuin koira veräjästä.

Minussahan ei sillä-näet-nimittäin ole varsinaisia omituisia piirteitä, sillä olen keskiluokkaisuuteni hyvin harjaannuttanut.

Mutta harjoitellaan nyt tämmöisiä intiimien omituisuuksien paljasteluja. Tiedä vaikka naistenlehdet haastattelisivat joskus, ja harjoittelematta tulisi omituinen olo:

1) Minä en pidä sukkasillaan olosta. Monillahan jalat palelevat, minulla yleensä eivät. Sukat menettelevät kengissä, mutta sisätiloissa ilman kenkiä ne ovat kiusallisia. Minusta on monia valokuvia opiskelijabileistä ja muista nuoruuden kotkotuksista, joissa näkyvät paljaat jalkani. Heitän sukat menemään heti kun sisälle pääsen.

2) Vastaavan koulutusrumban tai "virkauran" käyneet ihmiset pitävät hyvin omituisena harrastustani karaokea [Sic! Kaupallinen linkki]. Olen saanut oppia ja kuulla, että se ei ole sosiaalisesti sopivaa: "ethän sinä voi", "kuinka ihmeessä" ja "vai niinkö" nousevalla intonaatiolla. Näistä puheakteista tarkkailijat voisivat helposti bongata kymmeniä väistelyyn liittyviä ruumiineleitä, sanatonta viestintää.

Vaikka käyhän se kansanedustajiltakin ja kansan harrastus se on. Ehkä nämä elitistiset ja elitistisöityvät ystäväni, tuttavani ja kylänmieheni haluavat viestiä, että emme me kuulu kansaan. Ei se kyllä aina niin helppoa ole samastuminen niinkään päin - kommentaation suunta on kyllä tavallisesti aivan toinen. Kansa tietää ja sanoo sen ääneen. Ja yritäpä sanoa tietäväsi paremmin. Siinä meinaa käydä omituisesti jollei ihan ohraleivästi.

Ja onhan se omituista, että suomalaisista sosiaali- ja kulttuurihistorioitsijoista niin harva käy karaokessa! Mutta tosiasia on sekin, että karaoke on sosiaalisesti leimaavaa ja sillä on erittäin matala status paremmin asemansa kanssa toimeen tulevan väestönosan piirissä. Minua kauhistuttaa ajatuskin niistä vaihtoehdoista, jotka sitten sopisivat paremmin tähän oletettuun statukseeni. Herrainsyöttölöitä? Julkkisbaareja? Anna mun kestää mieluummin tämä omituisuuteni.

3) Sanaleikkini ovat omituisia. Näitä kirjoituksiani olen puulannut niin, ettei leikinhiventäkään ole jäänyt jäljelle, mutta suustani olen aika paha. Muistan ikuisesti kuinka äidinkielenopettajani ja luokanvalvojani Raili Mujunen varoitti minua kielenkäytöstäni Muhoksen lukion kopiohuoneessa. "Sinulle tulee vielä vaikeuksia elämässäsi kielesi vuoksi." Jes: hän ei sanonut kielenkäyttösi vaan kielesi. Jos joku Railin tuntee, lähettäköön minulta rakkaita terveisiä! Kai minä jonkinlainen lempioppilas olin? Vai pelkästään omituinen?

Mutta kyllä hän siihen käyttöön viittasi, sillä olin juuri kirjoittanut sanat potkiaisbiisiin, joka oli siis kisällisrunopläjäys vuoden takaiseen Sex Pistols -hittiin Anarchy in the UK. Se kääntyi tietysti lauluksi Anarkiaa lukiossa. Alkuperäisethän menivät näin:

Right ! now ! ha ha ha ha ha

I am an antichrist
I am an anarchist
Don’t know what I want but
I know how to get it
I wanna destroy the passer by cos i

I wanna be anarchy !
No dogs body

Anarchy for the u.k it’s coming sometime and maybe
I give a wrong time stop a trafic line
Your future dream is a shopping scheme cos i

I wanna be anarchy !
In the city

How many ways to get what you want
I use the best I use the rest
I use the enemy I use anarchy cos i

I wanna be anarchy !
The only way to be !

Is this the m.p.l.a
Or is this the u.d.a
Or is this the i.r.a
I thought it was the u.k or just
Another country
Another council tenancy

I wanna be an anarchist
Oh what a name
Get pissed destroy !

Suomennokseni ja muunnelmani sanat arastuttivat puolta luokkaa, eivätkä he kömpineet lavalle ennen toista kappaletta, mistä muistin heitä kevyellä kielellä pilkata on-line. Se toinenkin ja kolmas kappale opettajista olivat minun sanoittamiani, joten osasin olla myös hellä, herkkä ja pörröinen. Paitsi siellä esiintymislavalla, jolloin minut valtasi aina piru, kuten Sauli Niinistönkin. Pörröinen viittaa myös siihen, että silloin tällaiset blonditkin ottivat välillä minivoguet ja väliin kunnon blondiafron. Punatukkaiseksi muutuin vasta yliopistoon tultuani: kerran värjätty jätti iäksi punertavan sävyn. Se on ainakin omituista. Punaiseen vivahtava parta on äidin puoleisen suvun geenejä, eikä siinä ole mitään omituista.

Mutta sutkaukset, one-linerit ja siihen liittyvä kielenkäyttö ovat omituinen piirteeni. Voin istua seurassa koko illan sanomatta yhtään ainutta järkevää virkettä. Kerran matkustin Ouluun junalla sattumoisin vieruspaikan saaneen nuoren sanavalmiin runoilijan Jari Tervon kanssa. Hän oli matkalla Rovaniemelle. Havaitsimme pian, että edessämme istui kaunis mustiin pukeutunut nuori opiskelija-nainen, joka ei liene unohtanut ja voinee todistaa, että tuon kahdeksantuntisen aikana hän ei juuri henkeä saanut vedetyksi. Kuulemma nauratti vielä vuosia jälkeenkin päin. Ja niinhän se oli. Kun toinen lopetti toinen aloitti. Tälle lahjakkaalle nuorelle runoilijalle muuten kiitos avusta - jalkani oli silloin paketissa ja sain kantoapua matkatavaroilleni. Mitäköhän hänestäkin on tullut? Itse en lue juurikaan runoja. Ja tehdäänkö niitä edes niin karuissa olosuhteissa kuin mitä Rovaniemellä vallitsee? Eikös se sopisi enemmän veijaritarinoiden lähtökohdaksi?

4) Omituisten piirteiden kaivaminen esiin on tietysti jo omituista, mutta vaikea niitä on näemmä keksiä. Olin kerran koulussa opettajana. Siellä oli poika, joka laittoi ketsuppia kaikkiin ruokiin. Aivan kaikkiin. Kyllä, myös vaniljajäätelöön. Se oli omituista.

Erilainen tunnen kyllä olevani. Ajattelen toisin, usein jopa enemmän - tapasin sanoa kyynisessä nuoruudessani että ajatteleminen kannattaa ja siihen sitä paitsi tottuu -, teen toisin ja suunnittelen toisin kuin useimmat muut. Mutta minulla on käynyt hyvä tuuri: tästä huolimatta olen useimmiten riittävän sosiaalinen. Monilla vastaavilla ominaisuuksilla varustetuilla on huomattavia ongelmia sosiaalisuutensa kanssa - tai sen puutteen kanssa. Monet heistä ovat oikeasti omituisia.

Älyn kanssa ei ole niin itsestään selvästi helppo elää: jos sitä on sattunut yksilölle tuntemattomasta lähteestä ropsahtamaan pari ylimääräistä kauhallista ja sitä pääsee harjoittamaan ja koulimaan aktiivisesti, tekee se erilaiseksi halusi sitä tai ei. Mutta siitä ei voi eikä kannata puhua. Ihmiset tulevat aihepiirin kuultuaan niin omituiseksi ja lopulta aina vihaiseksi. Mutta tärkein vaikutus sillä on siinä, että haluaa valita seuransa ihan itse. Kokeilla aina voi, sillä on helppo pysyä pari siirtoa edellä. Jollei sitten sorru niihin sanaleikkeihin. Miksi sanot niin mielelläsi ET? [Kaikki mitä tästä seuraa, on sinun syytäsi, Mea...]

5) Kuinka ihmeessä ihmisillä voi olla viisi omituista piirrettä. Olisi nyt edes kuusi varvasta, niin voisi sillä yhden kuitata. Vaan kun ei ole. Ihan tasapaksusti viisi. Siis viis veisataan niistä. Se on viides omituisuuteni.