Suomalainen glasnost näyttää alkaneen Suomessa vuonna 1977. Silloin Kinolehden päätoimittaja Leo Nordberg pohdiskeli pääkirjoituksessaan Kielletty on: ”Minkä kerran kielsin, se aina kiellettynä pysyköön. Suomi on niin nuori maa, että täällä on vielä helppo tehdä ikuisuuspäätöksiä. Muuan sellainen on elokuvan saattaminen ulkopoliittisista syistä ikuiseen esityskieltoon. Tämän peruuttamattoman päätöksen kukkaset ovat jälleen kukkineet viimeaikaisessa keskustelussa kerrassaan surkuhupaisalla tavalla.”
Kirjoituksen taustalla oli järjestetty Risto Orko -viikko: "Ohjaaja itse olisi halunnut mukaan myös Jääkärin morsiamen tai Aktivistit, mutta VET ei vieläkään antanut lupaa niiden esittämiseen. Molemmat elokuvat ovat olleet esityskiellossa sodan päättymisestä lähtien eikä Filmiaura r.y.:n anomus esityskiellon purkamiseksi Orko-viikon ajaksi tuottanut tulosta."
Tai mitä sanotte tästä. M. A. Numminen antoi Suur-Seura -lehdelle haastattelun numerossa 50/1977: "Herra Huu oli totaalinen virhe, psykologinen väärinarviointi. Hannu Mäkelällä ja kumppaneilla oli sen tekemisen aikana jonkinlainen poliittinen pakkomielle päällä. He sijoittivat elokuvaan lapsen kannalta aivan mielettömiä kohtauksia. Esimerkiksi sellaisen, missä metsätyömies selostaa lakkotaktiikkaa viiden minuutin ajan."
MA kertoi Seuralle esittäneensä vielä päivää ennen kutsuvierasnäytäntöä leikkausta näihin kohtauksiin. Ne kuitenkin jäivät filmiin, ja kuten Numminen itse paikalla olleena toteaa, niitä surkuteltiin jopa Moskovan elokuvajuhlilla.
Kinolehden nimimerkki Tähystäjä oli myös Moskovassa seuraamassa, "miten lapsiyleisö pyrki sankoin joukoin pois teatterista kesken esityksen. Vain asettamalla ovien eteen vartijat heidät saatiin pysymään sisällä."
Huh.
2 kommenttia:
Juu, itsekin kun esitin 80-luvun lopulla lastenelokuvakerhossa Herra Huun, pelkäsin vanhempien lynkkaavan minut, kun Yhteisrintamamarssi (tai joku vastaavan niminen) alkoi soida. Huono elokuvahan Herra Huu on, vaan eivät venäläiset itsekään siitä hyvää versiota tehneet animaationa.
Sedis!
Aijjai, miten mukavaa onkaan välillä muistella, millaista se "sosialistinen realismi" silloin joskus oli :)
Ihan tässä pukkaa tippaa silmään, kertoo teitä tervehtien kotkalaisen elokuvakerho Majakan jäsenenä noin kultaisina aikoina tunnettu Timo
Lähetä kommentti