Voitettuja taipaleita taas pari takana. Presidentinvaaleissa oli Iltalehden väittämästä huolimatta vain yksi voittaja. Onnittelut sydämen pohjasta Tarja Haloselle valinnasta kuusivuotiskaudelle.
Kun saattelin DocPointin portugalilaisvieraita Hotelli Tornin ulko-ovelle klubibileiden jatkopaikalta maanantai-aamuna klo 4.35, ajattelin olevani itsekin voittaja viimeistään tuntia myöhemmin. Siihen mennessä uskoin pääseväni petiin peiton alle.
Siihen nähden eilinen meni hyvin. Olin käynyt lauantaina lounaalla amerikkalaisen elokuvahistorioitsija, tri Betsy A. McLanen kanssa. Hän on juuri saanut valmiiksi yhteisteoksensa Jack Ellisin kanssa, kirjan nimi on A New History of Documentary Film, jonka John Anderson on arvostellut Variety-lehdessä. Betsyllä on takanaan erinäisiä johtajantitteleitä niin festivaaleilta kuin dokumenttielokuvajärjestöistä ja hänellä on myös merkittäviä akateemisia saavutuksia.
Tapasimme maanantaina uudelleen, kun Betsy tuli tekemään taustatutkimuksia paria uutta hankettaan varten. Suomalainen dokumenttielokuva upposi kuin veitsi sulaan voihin: erityisesti Sakari Pälsin arktiset matkakuvat innostivat Robert Flahertyn hyvin tuntevaa tutkijaa.
Portugalilaisvieraiden kanssa kiersimme lauantaina jopa pienen karaokekierroksen, kun Vanhan klubimaailma oli hieman nuorisopainotteinen. Illan väsymys muuttui reissussa aivan päinvastaiseksi. Edes aamukolmelta ei uni maistunut. Mukana kierroksella olleen Susana de Sousa Diasin elokuva Still life nähdään kevään aikana suomalaisissa televisioruuduissakin.
Voittoja olivat myös DocPointin kotimaiset ensi-illat, joista mieleen ensimmäisenä tulevat Mikko Pielan Väinö Auer, Arto Halosen Pavlovin koirat, Rostislav Aallon Ota minut syliin ja Pia Andellin Hetket jotka jäivät.
Lasse Naukkarisen Paanajärven Anni -elokuvaa katseli sunnuntaina mielikseen. Lassen notkean sujuva rytmitys ja elävä kamera pitivät yhdessä välittömien päähenkilöiden kanssa hengissä viimeisen festivaalipäivän keskelläkin. Näissä olosuhteissa kaksituntisella elokuvalla oli vaaransa. Dokumenttielokuvan huumorista ei ole paljon kirjoitettu, mutta tästä elokuvasta voisi aloittaa senkin juonteen.
Elokuvia en ehtinyt paljoa katsella: max. kaksi elokuvaa päivässä ja lauantaina en yhtään. Sen verran tehtäviä kertyi. Mukavimmasta päästä ja se mistä haluaisin nähdä yhteenvedon oli lauantainen paneeli: mukana olivat Frederick Wiseman, Arto Halonen, Susanna de Sousa, Silvia Firmino - joka muuten oli aika peto diskotanssin koreografian luojana kuten su-ma -yönä saatoimme havaita -, Arto Halonen ja Kazuo Hara. Johdin paneelissa puhetta.
Aiheenamme oli oikeastaan politiikan asema nykyisessä elokuvateossa. Kartoitimme kenttää jonka täyttää puhe moraalista ja etiikasta, ja jossa politiikka aika usein kielletään. Luulenpa, että monista eri tarkastelunäkökulmista huolimatta esiin tuli kiintoisiakin vaihtoehtoisia malleja politiikan tarkastelulle nykyelokuvassa. Puheenjohtajana toimiessa huomio kiinnittyy usein muualle kuin pääasiaan ja siksi yksityiskohdat unohtuvat pian. Siksi olisi mukava jos joku paikalla ollut olisi merkinnyt ne muistiin ja antaisi tiivistelmän minulle. Toivottavasti niin käy. Tietystä väsymyksestä kertoi sekin, että aloitin sujuvasti englanninkielisen paneelin suomeksi. Edessäni oli järjestäjien muistiinpanoja suomeksi, vieressä tulkki käänsi kaiken japaniksi ja minä mennä posotin. Vasta pari minuuttia puhuttuani ymmärsin, että vain harva ymmärsi minua. Toivottavasti kieliversio sentään tuli riittävän selväksi, ainakin muille kuin englantia äidinkielenään puhuville.
Iltoihin mahtui paljon punaviiniä ja hyvää ruokaa, käsittämätön määrä elokuvatarinointia, kulttuurisia vaihtojuttuja, keskustelua ihmisistä eri puolilla maailmaa. Hyvät festarit. Ihan voittajan olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti