Menevän viikon ohjelma alkaa valmistua. Huominen vielä tavallista aherrusta aamusta iltaan, mutta keskiviikkona riittää se seitsemän tuntia ja vartti. Iltapäivällä pitäisi käydä Vanhalla (25.1. kello 15.15–16.45.), kun otsikolla Miten tähän on tultu? dokumenttielokuvia pohtii yhdessä yleisön kanssa Apollo-palkittu Jarmo Jääskeläinen, josta oli juuri iso juttu Hesarissa.
Torstaina ei sitten tiedä miten päin olisi. Kahdelta iltapäivällä kirjanjulkistaminen: Suomen kansallisfilmografian 12 osa (Suomalaiset näytelmäelokuvat 1996-2000), jota olen ollut mukana tekemässä, julkistetaan Smolnassa. Ilmeisesti kulttuuriministerikin on paikalla. Muut menevät varmaan cocktail-tilaisuudesta syömään, mutta minä lähden opettamaan yliopistolle pariksi tunniksi. Sieltä suoraan kahteen ensinäytökseen (klo 19 ja 21): Mikko Pielan elokuva Väinö Auerista ja Arto Halosen uusin Pavlovin koirat vuorossa. Sen jälkeen ilta varmaan jatkuu niin, että minäkin voin jo sen lasin nostaa.
Perjantaina töiden jälkeen - saatan käydä kyllä elokuvissakin, jos hyvin käy - kello 17 Portugalin suurlähetystön kutsut, mistä kiireesti klo 19 portugalilaisten, japanilaisten ja muutamien muiden kanssa syömään. Kuinka pitkään menee, riippuu porukasta. Toivottavasti Vanhalle ehditään: olisi mukava käydä klubilla. Lauantaina aamulla elokuvia, lounas noin klo 13 dokumenttielokuvan historiasta kiinnostuneiden ulkomaalaisten ja kotimaisten tutkijoiden kanssa, kuitenkin niin, että ehdin puheenjohtajaksi paneeliin Vanhalle (Lauantai 28.1. kello 15.15–16.45, Vanhan Keittiö): "Suomessa vierailevien ohjaajien kanssa pohditaan, onko kunnianhimoisen ja luovan dokumenttielokuvan luonne aina poliittista. Muun muassa portugalilaisvieraat kertovat elokuviensa lähtökohdista." Sinne olette kaikki tervetulleita! Paneelin jälkeen odottaa vielä päivällinen ulkomaisten ja kotimaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Ilta jatkunee tavallista pidempään, loppu ehkä klubilla Vanhalla.
Sunnuntaina aamulla ehtii käydä elokuvissa, iltapäiväksi on kutsu Lasse Naukkarisen elokuvaan Paanajärven Anni. Siitä alkaakin sitten loiventelu uuteen työviikkoon, josta ei alle 50 tunnin selvitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti