Kirja-alennusmyynnistä mukaan tarttui Predran Matvejevićin Välimeren brevaarion lisäksi Arto Kivimäen Suuri latinakirja, joka on kooste hänen kahdesta tiiliskivestään Carpe diem! ja Summa summarum. Meille joilla on tämmöinen sanoihin littyvä cacoethes ja cacoethes scripendi se on mukava kirja.
Hienoja sitaatteja. Esimerkiksi demokratian tulo: Eripuit caelo fulmen sceptrumque tyrannis eli Taivaalta hän tempasi salaman ja tyranneilta valtikan. (Filosofi d'Alembert Benjamin Franklinista). Tai mitä käärme lupaa Raamatun Vulgatassa (1. Moos.3:5) viettelynkohteilleen: "Eritis sicut dii, scientes bonum et malum" - "Teistä tulee samanlaisia kuin jumalat, jotka tietävät hyvän ja pahan".
Presidentinvaaleihinkin voi liittää muutaman lauseen, esimerkiksi Maior pars meliorem vicit - Enemmistö voitti parhaimmiston selittänee tappion kärsineelle osapuolelle kaiken. Liviuksen Rooman historiassa tuo on muodossa: Sed ut plerumque fit, mior pars meliorem vicit eli Mutta kuten usein käy, enemmistö voitti parhaimmiston.
Presidentinvaaleissa on myös harrastettu mustamaalausta, sekin on vanhaa perus vaikka "Audacter calumniare, semper aliquid haeret" eli Syyttele rohkeasti, aina jotakin tarttuu onkin Francis Baconin tunnetuksi tekemä. Kivimäki toteaa, että ajatus on peräisin Plutarkhokselta (Moralia 64d), joka on kertonut erään liehittelijän neuvoneen, että aina kannattaa viskellä ja nakella syytöksiä, sillä vaikka osuman saaneen haava paraneekin, jää loukkauksesta aina arpi. Semmoinen voisi olla vaikka Juvenaliksen naisvastaisen satiirin tokaisu: Quis feret uxorem qui constat omnia. Eli Kukapa sietäisi naista jolla on kaikki täydellistä.
Mutta on siellä taiteellisia aforismejakin: "Sed fugit interea, fugit irreparabile tempus". Se on tietysti Vergiliukselta (Georgica 3,284): Mutta sillä välin kiitää aika, pakenee peruuttamattomasti pois.
Niin ja sitten esimerkiksi Asterix Riidankylväjässä esiintyvä Auri sacra fames eli Kirottu kullanhimo. Sekin on Vergiliukselta (Aeneis, 3,56-7)
Servata fides cineri,
Sedis
3 kommenttia:
Yhteen aforismiin tai sloganiin saattaa parhaimmillaan tiivistyä kokonainen elämän-/maailmankatsomus, jonka määrittämiseksi filosofit ja kirjailijat tuhlaavat yleensä tuhansia ja taas tuhansia sivuja.
Onko kukaan kirjoittanut aatehistoriaa, joka koostuu pelkistä aforismeista/sitaateista?
Ei ainakaan Hobsbawmin Eki. Hänelle kun aforismi lienee liian "pieni ja sattumanvarainen yksikkö" historialliseksi faktaksi tai sen representaatioksi.
Walter Benjamin sen sijaan näki historian kirjoittamisen edellytykset ja itse historiankin toisenlaisesta perspektiivistä - sanoisinko mikro-sellaisesta.
Tästä kehkeytyy totinen kysymys.
Mikä on historiallinen fakta? Mikä kelpuutetaan sellaiseksi?
Ai ei äijä viitsi edes kommentoida?!
No - tämä riitti minulle. Postauksesi ovatkin yleensä olleet tylsiä dokumentaatioita.
Mutta exhibitionismisi saat kyllä tyydytettyä niissä(kin).
Goodbye.
On vähän kiireitä, kuten tuossa yritin selittää. Mutta "Goodbye" vain sinullekin.
Lähetä kommentti