sunnuntaina, tammikuuta 01, 2006

Ihan erilainen vuosi

Näyttää tulevan ihan erilainen vuosi. Vielä viime vuonna lumi, räntä ja semmoiset tulivat taivaalta ylhäältä alas. Eikä siinä ollut mitään vikaa. Mutta nyt se näyttää ainakin aamiaispöydästä katsottuna menevän ihan toisin kuin ennen: poikittain. Enkä armeijakieltä käyttääkseni suorita katselustoimitustani poikittain tai pitkällään keittiön pöydällä, mikä olisi luonnontieteilijän selitys tähän perinpohjin ihmistieteelliseen mutta silti ääriempiiriseen havaintoon.

Tammikuun ensimmäisenä jo pelkkä havainto siitä, että empiria on olemassa, on tietysti jo paljon sanottu. Humanistihenkilön keskimääräinen empiriantuntemus lähtee tietysti tavanmaisemmin ajateltuna edestätakaa käänteisestä kielellisestä ilmaisusta, jonka tarkoituksena on rikkoa jatkumoksi historiasta tämän hetken kautta tulevaisuuteen ylettyvä ja siis sellaisenaan varsin ylihistoriallinen lause: "Ei koskaan enää".

Kun lausetta makustelee, tuo "enää" viittaa ensin tulevaisuuteen ja jotenkin siitä riippumatta, mutta yhtä aikaa kovastikin roikkuen, tuo kieltokin ("ei") sekä sana "koskaan" sitovat tuon lauseen tähän nykyaikaan, vaikka näin erillisinä tarkasteltuina molemmat voisivat olla itsessään ylihistoriallisia (ja jotenkin sen teoriaksi muuntautuneen empirian kautta universaaleja). Näin tämä empiriasta kummunnut tarkastelu, jossa oltiin alun perin juuri ja varsinkin aikaan sidottuja, sillä kuten muistatte kyse oli tammikuun ensimmäisestä, on nopeammin kuin ammuttu nuoli ampautunut kiinni ylihistoriallisiin ja universaaleihin, mutta naiiveihin kielilingvistisiin pohdiskeluihin: "koskaan".

Oikeastaan "koskaan" on niin menneeseen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen liudentunut sana, ettei oikeastaan ole väliä, määritteleekö sitä kielto ("ei") tai myöntö ("kyllä"). Juuri siksi "ei koskaan enää" on kuin Uuden Vuoden lupaus, kaikessa empiirisyydessään perin epämääräinen ja muotoutumaton möhkäle, joka lausutaan paksuin poskin muka ikiaikaiseksi totuudeksi.

Näinhän käy monille käsitteillekin: kun niiden katealueesta tulee liian suuri, ne lakkaavat tarkoittamasta oikeasta mitään. Sellainen on esimerkiksi feodalismi. Sehän tarkoittaa toisaalta sitä, toisaalta tätä ja kolmanneksi tuota sekä kaikkia niitä poikkeuksia, joita voimme oppineisuutemme osoitukseksi luetella. Liian iso sana. Elämään ja empiriaan. Vir. Est. Vis.

5 kommenttia:

Matti kirjoitti...

"Havainto siitä, että empiria on olemassa (SIC!)"

Jari Sedergren kirjoitti...

Jos tammikuun ensimmäisen aamulla pystyy toisen kertaluokan syventymiseen, kyse on juuri tuosta.

Mihin viittaist sic! -huomautuksellasi?

Matti kirjoitti...

Empiirinen = havaintoon perustuva. Havainto siitä, että havainto on olemassa. No, ei siinä nyt tietysti mitään ristiriitaa ole. Kyllähän ajatteluakin voi ajatella jne. Hyvää uuttavuotta kumminkin.

Jari Sedergren kirjoitti...

Vitsihän se tietysti on, mutta selitettäköön: aamutörrää voi olla edellisyön juhlinnasta niin paljon, ettei paljon erota olemistaan. Empiria on siis poissa, vaikka jotenkin voi tajuta herättyään olevansa. Empiria palaa sitten pätkittäin, mistä voi ennen pitkää tehdä kokonaisvaltaisen havainnon.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Empiria/havainto on teorian/ajatuksen vaikeimmin käsitettävissä oleva muoto/RR.