Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori - se olisi muuten bloggarille suorastaan kadehdittava ammatti, jos siinä ehtisi mediakulttuuria tutkimaankin - Mikko Lehtonen ehdottaa tämän päiväisessä kolumnissaan (HS 25.1.2006, C1) orjuuden palauttamista.
Tämä on toimiva ratkaisu pätkälistön eli prekariaatin ongelmaan. Prekariaatti on tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien ihmisten luokka. Nimessä yhdistyvät englannin kielen sana precarious, joka tarkoittaa epävarmassa tilassa tai muiden armoilla olevaa, ja proletariaatti, perinteinen palkkatyöväestö. Prekariaatin ongelmia kuvaakin tyypillisesti taloudellinen epävarmuus, joka johtuu tilapäisistä työsuhteista saadun palkan ja sosiaaliturvan riittämättömyydestä ja epävarmuudesta. Prekariaatti ei samastu proletariaattiin, koska siihen voi kuulua perinteisen jaottelun puitteissa sekä proletaareja että kapitalisteja. Siksi prekaarisuus ja prekarisaatio, yhteiskunnassa esiintyvä toimeentulon epävarmuus, voi olla se toimivampi termi. Termin ympärille on rakentunut organisaatioita. Niillä on myös ideologinen ohjelma.
Tätä pätkätyön ongelmaa Lehtonen ehdottaa poistettavaksi ottamalla käyttöön orjuuden. "Pätkäläisten keskuudessa ehdotukseni saa taatusti kannatusta. Sosiaalinen nousu orjan asemaan ei voine prekariaatin näkökulmasta olla kuin hyvä asia. Pari raipaniskua tuolloin tällöin vain pitää työvirettä sopivasti yllä. Myös varakkaisto nyökyttelee ehdotukselleni tyytyväisenä. Orjien rekrytoinnista voi hyvinkin nopeasti tulla uusi sosiaalisen erottautumisen muoto."
Lehtonen kaskuilee cocktail-partystä, jossa vertaillaan filosofian tohtoreita kotiopettajaorjana tai päivitellään sitä, kuinka vaikea nykyaikana on saada kunnon orjaväkeä. Atk-tukiorjuus, pr-konsulttiorjuus, seksi- ja maanpuolustusorjuus ovat esimerkkejä siitä, että kotitaloudet eivät ole ainoa orjien käyttöalusta. Silti juuri kotitalousvähennys pitäisi nopeasti laajentaa orjuuden piiriin. Ehkä lanseerata pitäisi myös lapsilisän kaltainen orjalisä.
Koska orjuudella on jostakin syystä huono maine, Lehtonen ehdottaa neologismia. Kutsuttakoon orjia tästedes pysyväistöksi.
Mutta miksi maailmassa professori käytti juttunsa alun Jonathan Swiftin esittelyyn?
3 kommenttia:
Mietin ihan samaa, kolumnin alku tökki. Kieli poskessa kirjoitettua ei pitäisi liikaa pohjustaa this is huumor -tyyppisillä varoituksilla. Terävämpi tulos olisi saatu ilman vertailua Swiftin hupailuun.
Näin on. Mutta mediakulttuuri tasaa terävän kielen. On parempi kirjoittaa parempaa huonompi kolumni kuin ottaa se riski, että joku tässä satiiriköyhässä maassa ottaisi jutun tosissaan ja kirjaimellisesti.
Ja juuri se on mainitsemasi lisäksi osasyy siihen, miksi minäkin päätin tämän oman postaukseni tuohon pohdiskeluun.
No hehehheeeeehheeeh!
Nyt Apuva-mies on hiljaa ja nauraa, sillä häneltä vietiin leipä suusta!
Mitään noin nerokasta kuin orjuus en nimittäin olisi äkkiseltään keksinyt prekariaatin ikeen helpottamiseksi.
Ihan tosi...
Lähetä kommentti