Rypäleitä poimimaan

Minähän olen tunnetusti rauhantahtoinen mies. Sitä ei ole aina helppoa yhdistää realismiin. Sadankomitean Pax-lehden toimituksessa aikoinaan ollessani rauhanliike kävi kovaa kampanjaa maamiinoja vastaan.

Minä suhtauduin siihen rehellisenä miehenä hieman epäilevästi. Pitkä raja, eikä naapuri ole tehnyt samanlaista sopimusta. Älkää käsittäkö väärin. En vastusta Ottawan sopimusta.

Ottawan maamiinasopimusta eivät ole allekirjoittaneet (anteeksi kielenvaihdos) Armenia, Azerbaijan, Bahrain, Burma, China, Cuba, Egypt, Finland, Georgia, India, Iran, Iraq, Israel, Kazakhstan, North Korea, South Korea, Kuwait, Kyrgyzstan, Lao PDR, Lebanon, Libya, Marshall Islands, Micronesia, Mongolia, Morocco, Nepal, Oman, Pakistan, Palau, Poland, Russian Federation, Saudi Arabia, Singapore, Somalia, Sri Lanka, Syria, Tonga, Tuvalu, United Arab Emirates, United States, Uzbekistan, Vietnam.

Viime aikoina poliittiset puolueet ovat olleet valmiita maamiinojen poistamiseen pitkän siirtymäajan puitteissa. Miinoista luopuminen ja korvaavan järjestelmän pikainen ratkaisu olisi maksanut satoja miljoonia euroja. Liian kallista, kun ottaa huomioon, että miinat ovat kaapeissa ja kaapin ovet lukossa.

Moni luuli, että elektroniikan kehitys auttaa tässä, eikä yhtä huonoja ratkaisuja ole tarjolla joskus 2010-luvulla. Näyttää olevan. Rypälepommi (googlausintoisille tiedoksi: engl. cluster bomb).

Rypälepommeja vastaan käydään samankaltaista kampanjaa kuin maamiinojakin vastaan. Aloite on tullut läheltä, sillä kampanjan taustalla on Norjan hallituksen aloite rypälepommien käytön kieltämiseksi. Myös uudet itsetuhoavat tytärpommit (tytärammukset) ovat osoittautuneet sellaiseksi, että niitä jää runsaasti räjähtämättöminä maastoon. Tämä nähtiin kesällä 2006 reilun kuukauden mittaisen Libanonin sodan aikana. Israel levitti Libanoniin arviolta 1 200 000 - 1 600 000 rypälepommin (kuorma-ammuksen) tytärpommia. Myös uusia itsetuhoutuvia (M85-)pommeja jäi maastoon varsin paljon.

Norjan hallituksen aloitteesta maassa helmikuussa 2007 pidetty kansainvälinen kokous hyväksyi 23.2.2007 julkilausuman, jossa 46 maata sopi neuvotteluprosessin aloittamisesta rypälepommien kieltämiseksi. Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina, jotka pitävät kiinni myös maamiinoista, eivät osallistuneet kokoukseen. Osallistujamaista Puola, Romania ja Japani eivät hyväksyneet julkilausumaa. Näistä Romania ja Japani ovat hyväksyneet maamiinakiellon jo joulukuussa 1997.

Suomi on jälleen kerran välitilassa. Pääministeri Vanhasen mukaan maamiinat voidaa korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Asiasta ei ole vielä päätetty poliittisesti. Vanhan Sadankomitealaisen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat korvata ainakin osan maamiinoista. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomen tavoitteena neuvotteluprosessissa on vaikuttaa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta ja samalla pitää huolta siitä, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on liputtanut taannoisessa Kalevan haastattelussaan rypälepommien puolesta: "Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin"

Presidentin mukaan ristiriitaa Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole olemassa: "Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia."

Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, mainitsi Suomen koeampumatulosten perusteella rypälepommien tytärammusten toimintavarmuudeksi 99,8%.
Kaskealan tarjoama luku lienee kansainvälisen vertailun näkökulmasta hämmästyttävän korkea. Libanonin sodassa elokuussa 2006 Israel ampui Libanoniin 1800 pommia ja ammusta, joista maastoon jäi mainitut 1 600 000 ammusta. Niistä 40 % jäi räjähtämättä ja ne ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sodan jälkeen, haavoittaneet satoja. Israel käytti osin vanhaa varastoaan.

Vietnamin sodassa maastoon jääneet rypälepommit tappavat yhä satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisin suurimmista rypälepommiongelmista kärsivät Libanonin, Vietnamin ja Laoksen lisäksi Kosovo, Afganistan ja Irak. Rypälepommiongelmista ovat kärsineet viime aikoina myös Albania, Bosnia & Herzegovina, Kamputsea, Tsad, Kroatia, Eritrea, Etiopia, Israel, Kuwait, Laos, Montegro, Pakistan, Tsetsenia, Saudi-Arabia, Serbia, Sierra Leone, Sudan, Syyria ja Tadzikistan.

Minusta näyttää siltä, että olemme menossa ojasta allikkoon. Siksi rypälepommeihin ei ole nyt syytä tarttua. Pidetään miinat kaapeissa vielä jonkun aikaa. Rypälepommien vastustus on lähtenyt liikkeelle Norjasta, mutta Ruotsi ja Norja ovat siinä aktiivisesti eturintamassa mukana. Jos tavoitteena on hakea puolustusyhteistyötä Pohjoismaista, kovin näyttävä alku rypälepommihanke ei sille ole. Maamiinojen osalta maine on jo mennyt. Ei se siitä lähivuosina pahene. Mutta uusia tahroja kilpeen ei kannata pyytämällä pyytää.