lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Loma, uni ja unelle velkaa

Hyvää huomenta! Tai oikeastaan iltapäivää.

Viikonlopun ja pääsiäisen pidennys mukaan lukien kymmenen päivän loma alkoi. Ja ihan samalla tavalla kuin muutkin tavallista viikonloppua pidemmät lomat. Nukkumalla. Nyt, noin klo 14.35, olen valmis heräämään.

Mistä tämä johtuu. Pitkä unihan ei ole terveellistä.

"Suurten kansainvälisten väestötutkimusten mukaan väestössä on noin 15–20 %:n suuruinen 'lyhytunisten' sekä noin 10 %:n suuruinen 'pitkäunisten' ryhmä, joihin riskit kasautuvat", sanoo yksi tutkimus.

YLE:n Teemalta tulleessa ohjelmasssa (7.2.2002) kalifornialaislääkäri, San Diegon yliopiston professori ja unitutkija Daniel F. Kripke sanoi: "Ne, jotka nukkuvat keskimäärin 6,5 tuntia yössä, voivat olla varmoja siitä, että se on täysin riittävän pitkä uni. Ei ole mitään terveydellistä syytä nukkua enempää." Se on minulle varsin tavallinen yöunen pituus. Nuorempana se oli lyhyempi, mikä ei ole tehnyt kropan biologialle hyvää.

Kripke oli mukana tutkimuksessa, joka osoitti, että pitkä yöuni on yhteydessä kohonneeseen kuolleisuuteen. Tutkimuksen mukaan 6-7 tuntia yössä nukkuvilla oli muita alhaisempi kuolleisuus. Yli kahdeksan tuntia ja toisaalta alle neljä tuntia yössä nukkuneilla oli korkeampi kuolleisuus kuin 6-7 tunnin yöuneen tyytyvillä. Kuusi vuotta kestäneessä tukimuksessa oli mukana 1,1 miljoonaa amerikkalaista, joten eiköhän tuohon voi luottaa.

Tulos oli kuitenkin tilastollinen ja ennen jatkotutkimuksia ei voida sanoa, pitäisikö pitkään nukkuva käydä mieluummin herättämässä kuin antaa puutua patjalleen.

Tutkimuksessa havaittiin että esimerkiksi unettomuus ei ollut selvä käsite. Ihmiset saattoivat valittaa unettomuutta, vaikka heidän yöunensa todellisuudessa oli yhtä pitkä kuin muidenkin. Univaikeudet saattoivat olla paremminkin oire depressiosta kuin varsinaisesta unettomuudesta.

Minulla ei ole univaikeuksia. Jos näyttää halkopinon, voin hyvin vetää sikeitä sen päällä kuin halosta päähän saaneena. On liftiretkillä koettu.

Mutta nyt tämmöisen 12-15 tunnin unosten syynä voi olla univelka. Oma tilastokeskuksemme on laskeut, että sekä miehillä että naisilla unihäiriöt ovat lisääntyneet. Aika monilla on univelkaa, sillä ympärivuorokautinen tietoyhteiskunta on muuttanut työaikoja.

Työajat ovat tutkimusten todistamalla tavalla selvästi muuttuneet epäsäännöllisiksi ja ne ovat surutta levittäytyneet iltoihin ja viikonloppuihin. On ehkä yllättävää, että myös perinteinen yötyö on lisääntynyt.

Työnantajat kiihdyttävät tätä. He antavat välineitä, joita voimme käyttää työssä, kotona ja työmatkoilla. Monet tekevät ylitöitä ihan omista tarpeistaan vapaaehtoisesti tai sitten jokin kummallinen ja ilmeisen väärä omatunto kolkuttaa heitä jatkuvaan työntekoon (usein ilman eri korvausta) oman terveytensä kustannuksella.

Ihmisten omasta mielestä ja Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan univajeen syyksi ilmoitettiin yleensä työperäiset stressitekijät.

Niitä ei sitten ole kymmeneen päivään.

Ajankohtaista agitaatiota tämä illan (klo 17) menosta: KOITON LAULUN ELOKUVAKONSERTEISSA 31.3.–1.4. esitetään Aleksandr Dovzhenkon ukrainalainen klassikko Maa (1930). Koiton Laulu perustettiin olympiavuonna 1952, sillä on vahva aatteellinen historia, ja nykyään se laajentaa skaalaansa ennakkoluulottomasti moneen suuntaan. Keväällä 2007 kuoroa johtaa elokuvasäveltäjänä tunnettu Sanna Salmenkallio. Luvassa on ison kuoron mahtava elämys. Liput kannattaa hankkia ajoissa!

5 kommenttia:

Timo kirjoitti...

Kun Koiton Laulu perustettiin, olivatko perustajat tietoisia, että kyseessä on sananmuunnos?

Jari Sedergren kirjoitti...

Enpä tiedä! En ole ennen huomannutkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sedis, ettei vaan selittyisi tuo unihommasi vaihdevuosilla...

Jari Sedergren kirjoitti...

Tiina. Sinun pitäisi tietää paremmin, kumpi sukupolvi niistä kärsii. Miehellä ei ole ”vaihdevuosia”, vaan ”vaihdevuosikymmenet”. Kliinisiä oireita yleensä vasta yli 50-vuotiailla!

Me miehet porskutamme aina vain nuorekkaampina! Täytynee hankkia Tiinan varalle DHEA:a.

Anonyymi kirjoitti...

Digital memory,to me, is something that I seemingly will never have enough of. It's as if megabytes and gigabytes have become an inseparable part of my every day existence. Ever since I bought a Micro SD Card for my NDS flash card, I've been on the constant lookout for large memory at low prices. I feel like I'm going insane.

(Posted by Nintendo DS running [url=http://crystalguo.vox.com/library/post/how-does-the-r4i-or-r4-work.html]R4i DSi[/url] NextPost)