Elokuvien ikärajat

Valtion elokuvatarkastamo on uudistanut ikärajaluokituksensa perusteet. Entinen sensuurinvastustaja Jari Apinalaatikosta repi pelihousujaan siitä, että elokuvalautakunta ja elokuvatarkastamo tekivät keskenään erilaisia päätöksiä muutamien viime aikaisten suosikkielokuvien suhteen, mutta rauhoittui luettuaan uusista perusteista. En tiedä mistä tämä levollisuus, sillä muutos ei koskenut elokuvalautakuntaa millään tavoin. Ja sen päätöksistähän hän oli oikeasti huolissaan.

Tarkastusinstituutiot eivät nimittäin ole kytköksissä toisiinsa. Tarkastamo ja lautakunta tekevät päätöksensä toisistaan riippumatta, jälkimmäinen vain kun sille valitetaan tarkastamon päätöksestä. Elokuvalautakunnan päätökset eivät myöskään muodosta juridisesti ennakkotapauksen luonteista järjestelmää tarkastamolle, joka on itsenäinen elin.

Käytännössä lautakunta on viime vuosina usein laskenut tarkastamon määräämää ikärajaa. Ainakin elokuvien levittäjät ovat olleet tyytyväisiä. Vanhemmat ovat sitä joskus kauhistelleet, varsinkin kun he muistavat, että ikärajaa kaksi vuotta nuorempikin voi vanhemman seurassa tulla elokuvaa seuraamaan. Näin 11-vuotiailta kiellettyä elokuvaa voi vanhempien seurassa katsoa 9-vuotias. He eivät silloin muista, että tarkastamon määräämä ikäraja ei ole suositus. Se on kielto sitä nuoremmille tulla katsomaan. Vanhempien pitää kontrolloida lastensa elokuvissakäyntejä niin, että oman lapsen herkkyys ja kehitys otetaan huomioon. Eihän lasta pidä pelotella muutenkaan. Ikärajan jousto tässä mielessä lisää vanhempien mahdollisuuksia, mutta myös vastuuta. Lapset ovat keskenään erilaisia tässäkin mielessä.

Elokuvalautakunnan viime aikoina hyväksymä siirtymä K15-elokuvasta K11-elokuvaan on kieltämättä suuri, varsinkin jos joustoa käytettäisiin ahkerasti. Siksi ministeriöstä ja ministeriltä itseltäänkin on kaikunut ajatuksia, että harkinnassa on K13-ikärajan luominen. Se on Yhdysvalloissa yleinen perhe-elokuvan ikäraja. Voisi olettaa, että sen soveltaminen olisi helppoa. Eikä se vaatisi kovin suurta lakimuutosta: uuden ikärajan käyttöönottaminen olisi näin kohtuullisen helppoa. Mutta tässä tammikuun lopussa julkaistussa uudistuksessa ei ollut kyse siitä.

Ensimmäisen kerran ikärajaluokituksen perusteet laadittiin ja julkaistiin vuonna 2001, uuden elokuvatarkastusta koskevan lain tultua voimaan. Perusteet olivat kuvaohjelmien tarkastuslain tulkintaa ja tarkastustoiminnassa sovellettujen periaatteiden ja käytäntöjen esittelyä. Ne on tarkoitettu kaikille: yleisölle, kuvaohjelmien liikealalle, medialle ja viranomaisille.

Tarkastamo ei siis usko ikuisiin sääntöihin ja perusteisiin. Perusteet uudistetaan muutaman vuoden välein. Se tarkoittaa käytännössä maailman muuttumisen myötä. Normit muuttuvat, käytännöt muuttuvat, ikärajaluokituksen perustelut muuttuvat. Ei iso ihme.

Tarkastamo toteaa tammikuun lopun tiedotteessaan, että elokuvien ikärajat ovat herättäneet viime aikoina varsin vilkasta julkista keskustelua. Samalla se tunnustaa, että tiedotus niistä ei ole tavoittanut yleisöä. Siksi VET julkaisee perustelunsa. Siten se pyrkii lisäämään yleistä tietämystä kuvaohjelmien sääntelystä. Erityisiä tiedotuksen kohderyhmiäkin on tiedossa: Ikärajaluokituksen perusteet on tarkoitettu myös lasten vanhemmille sekä kouluille mediakasvatuksen tueksi. Avointa, läpinäkyvää ja rehellistä toimintaa valtion virastolta.

Julkaistuista perusteista käyvät ilmi kuvaohjelmien sääntelyn yleiset lähtökohdat ja kuvaohjelmien tarkastuslain sisältämät ikärajaperusteet. Niitä on kolme, eikä niitä ole vaikea arvata. Ikärajojen määräämisen takana ovat kuvaohjelmien sisältämä väkivaltaisuus, seksuaalinen sisältö ja kauhun herättäminen.

Elokuvatarkastamon tehtävänä on arvioida sisällön laatua ja mahdollista haitallisuutta alaikäisille katsojille ja asettaa arvioinnin perusteella asianmukainen ikäraja. Täysi-ikäisiä arviointi ei koske. Suomessa ei ole aikuissensuuria. Ehkä ei ole oikein puhua edes sensuurista. Onko ikärajasääntely sensuuria?

Kuvaohjelmien tarkastuslaki määrää käytettäviksi ikärajoiksi kaikille sallittu (usein vain S), 7, 11, 15 ja 18. Perustejulkaisussa kerrotaan havaintoesimerkein, millainen väkivalta-, seksi- tai kauhukuvaus voidaan sallia millekin ikäryhmälle.

Eniten keskustelua ovat herättäneet K11- ja K15- ikärajapäätökset.

Väkivallan osalta perusteissa todetaan seuraavaa:

K11: Väkivalta, jota ei ole esitetty kovin yksityiskohtaisesti tai realistisesti. Esimerkiksi seikkailuelokuvat, joissa on miekkailu- ja ampumiskohtauksia tai fantasiahahmoihin liittyvää väkivaltaa.

K15: Yksityiskohtainen, realistinen väkivalta. Seksiin liittyvä lievähkö väkivalta, joka perustuu tarinayhteyteen. Esimerkiksi valtavirran toimintaelokuvat, joissa on runsaasti väkivaltakohtauksia. Väkivalta ei kuitenkaan ole erityisen pitkitettyä tai veristä.

Mutta katsokaapa ihan itse. Ja noudattakaa niitä. Valtion elokuvatarkastamon ikärajaperusteet