Eletty on kuin Goalla. Löhötty sohvalla, syöty terveellisesti ja nukuttu paljon. Siinä ei paljon merkannut se, että vaimo lähetti omilta retkiltään puoli kahden aikaan yöllä tekstiviestin: "Tulen takslla". Nimenomaan ilman iitä. Se muuten tarkoitti sitä, että ei vielä, vaan joskus. Oli tullut, huomasin aamulla herätessäni.
Kunhan ei satu taksibloggarin kyytiin. Milloinkahan ne saavat takseihin varoitustarran: "Tämä kuljettaja ei bloggaa."
Nämä ajatukset tietysti johtuvat siitä, että luin kolmannen kerran elämässäni Seiskaa, tuota kansamme nykyistä sielunelämää edustajiensa kautta tulkkaavaa suosikkia.
Lehtihän tyrkyttää pikkupalkkioita suttuisista kännykkäkuvista ja juoruista, joiden kirjaaminen on lehden journalistinen linja. Sellaiseksi näyttää riittävän, että "julkkiksen" seurassa ollut on selvästi humalassa, jopa unelias. Tällöin julkkis itse on ollut "hyvässä kunnossa". Näitä arvioita tekevät anonyymit ilmiantajat, nyky-Suomen stasilaiset. Valokuvien laadusta päätellen aivan yhtä hyvässä kunnossa olleet.
Niin kuin nämä jääkiekkoilijamme, joiden yöllisistä hetkistä Jude, mainosalan lahja taksiautoilulle, niin arvostavasti kirjoitti.
Mitä uskoa, yksinumeroista vai yksisarvista? Sillä harvinaisuushan bloggaava taksiautoilija vielä on. Kyllä sieltä rivien välistä muuten yksinumeroisestakin huomasi, että ne ammattilaisimmat olivat jo maaleja tekemässä rapakon takana.
Kyseinen Seiska on sattumoisin melkein naapuri kello kahdeksasta neljään. Voisi melkein lähettää toimitukseen satasen jutun valokuvineen siitä, kuinka ne tuossa toimituksessa ramppaavat aina sotkevat porraskäytävän niin surkeaan kuntoon. Kaikki roskat heitetään käytäville surutta, myös toisten nähden. Kun toimitus laajenee, ilmiö laajenee. Kyllä, omia nurkkia voisi siivota, kertoo yksi menossa mukana ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti