Kolumnistit tyhmentävät

Hetkinen. Puen vain ylleni Darth Wader -kypärän.

Lintuinfluenssa vaanii jo Tukholmassa, suomalaisten tutkinnassa on tehty läpimurto, sillä tutkittavat ovat kuulusteluissa tunnustaneet rasisminsa, tosin vain muissa, ei itsessään. Itsessään rasismin tunnistavat ovat ainakin täällä Blogistanissa useimmiten nimeltään Anonymous.

Mutta jotakin on sentään ennallaan. Kolumnistit tyhmentävät kansaa. Blogiakin pitävä Pekka Pekkala osaa käyttää internetiä, mutta oman tunnustuksensa mukaan lähinnä Star Warsiin, perunanviljelijöiden salaliittoon, suomalaiseen hevimusiikkiin ja punaisesta langasta neulomiseen. Tosin hänellä on vaikeuksia löytää niistä tarvitsemaansa, sillä "lopulta aiheen harrastajat järjestävät tapaamisen, jossa kaikki pukeutuvat Darth Waderiksi ja törmäilevät toisiinsa kypärät päässä." Kolumnismi tyhmentää: jätkähän törmäilee vaikka sillä ei edes ole Darth Wader -kypärää.

P. Pekkala päättelee kokemuksistaan, että internetissä käytettävät hakutekniikat auttavat sinuva vain pyörimään omien mieltymyksiesi parissa. Herra varjelkoon minua pyörimästä P. Pekkalan mieltymysten parissa. Kenet hän haluaa nostaa auktoriteetiksi? Jumalan, itsensä vai naapurin?

Hakujärjestelmien profilointi on tietysti Pekkalalle sixsixsix, mutta blogit ovat sitten seitsemän kertaa sixsixsix. Niissä nimittäin eivät mieltymyksiään saa esitellä vain tyhjänpäiväiset kolumnistit, vaan ihmiset ite. Heidät jotka vain vastaanottajiksi ovat määritelty.

"Viimeinen askel tässä minulta-minulle-kulttuurissa ovat blogit. Ne tarjoavat erittäin helpon tavan rakentaa päiväkirjan tapaisia julkaisuja verkkoon. Omassa blogissaan kuka tahansa voi kirjoittaa juuri niistä asioista joista haluaa ja juuri sillä asenteella kuin haluaa." Minä ymmärrän, että Pekka Pekkala vastustaa tätä, sillä kuten hän sanoo: "Internetteknologia tarjoaakin täysin uuden tavan tasapäistää kaikkien mielipiteet. Se on kuin jättimäinen, nousuhumalainen baaripöytä, jossa kaikki saavat puheenvuoron yhtä aikaa riippumatta siitä, onko oma juttu millään tavalla kiinnostava muun pöytäseurueen mielestä."

Ilmeisen vallanhaluiselle Pekkalalle ei riitä ihmisten tiedonsaannin rajoittaminen - siihen hän kykenee ilmeisen hyvin omassa työpaikassaan Helsingin Sanomien verkkopalvelun kehityspäällikkönä - vaan hän haluaa vielä estää mielipiteidenkin esittämisen. Hänen baaripöydässään puhuvat vain ne, joille hän antaa luvan ja kuuntelevat ne, jotka hän on valinnut. Symbolisesti tämä kuvaa ehkä Helsingin Sanomien maailmaa: kun se puhuu, muut vaikenevat.

Internetteknologia ei tyhmennä, mikä teknologiafriikin pitäisi tietää, vaan sinne kirjoittavat ihmiset. Ainakin kolumnistit.

Pyydän anteeksi kaikilta tasapuolisesti omia tyhmentäviä juttujani. Niitä löydätte klikkaamalla Sedis Blogin Klassikot I - vuosi 2004 P. Pekkalalla sinne ei tietenkään ole mitään asiaa, paitsi lähettämällä minulle säkillisen rahaa. Sitähän HS:kin pyytää omasta arkistostaan.