sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Kevään koitoksia

Mieli valmistautuu kevään koitoksiin. Kotona olemme käyneet periaatteellisia neuvotteluja siitä, onko sisäinen järjestelyperiaatteemme jurtta, mustalaisleiri vai kaatopaikka. Neuvottelut ajautuivat karille jo varhaisessa vaiheissa käsiteongelmien vuoksi.

Jurtta tämä on siksi, että kaikki tavarat ovat pitkin seiniä korkeina kasoina, mustalaisleiri siksi, että hygieniasta pidetään kiinni ja kaatopaikka siksi, että eri muotoja tavoittelevien kasojen ynnä ns. historiallisten kerääntymien ympärillä se ei ole mahdollista.

Ilmoitin joskus aamuvarhain kategoriallisesti, että yksi kuorma-auton lavallinen tavaraa lentää ulos nyt eikä viidestoista päivä. Aikaa annoin tämän päivän puoleen päivään siinä, että joko siitä voi pelastaa mieluisia tarvikkeita tai olla pelastamatta. Kesäaikaan siirtymisen vuoksi tarjosin lisäaikaa kello yhteen. Siihen on aikaa 25 minuuttia.

Vastaus oli mielestäni välttelevä ja argumentatiivisesti sain siitä irti vain sen verran, että siinä vedottiin kevätsiivoukseen, joka olisi muutenkin tulossa lähiaikoina, kun vain talvi loppuisi ja olisi kevät.

Tämä vuodenaikojen sykliin liittyvä kanta ei tyydyttänyt meidän osapuoltamme. Neuvottelut ajautuivat kriisiin, jonka yhteydessä vedettiin esiin aiemminkin vastaavissa neuvotteluissa sopimuksen kariuttaneet pyykkääminen, tiskaus, ruoanlaitto, satunnaisten tehtävien laajamittainen hoito sekä ns. vuorotteluvapaat.

Neuvotteluilmapiiriä pahensi toisen osapuolen eilinen hummausretki - se tapahtui Jouko Aaltosen Kenen joukoissa seisot -elokuvan varjolla. Retken psykologinen vaikutus seuraavana aamuna näytti olevan mitattavissa lyhytpinnaisuuden äkillisenä kasvuna. Tämän rinnalla jämerät vaatimukseni vaikuttivat monumentaalisilta, etenkin kun vetosin viime viikon urotyöhön: viisi roskapussia ja kolme jättiläislehtipussia.

Puhdistava hirmumyrsky on edessä.

2 kommenttia:

Komposti kirjoitti...

Olet hirveä tyranki! Lievä hymy.

Sedis kirjoitti...

Oman oleskelualueeni pinot ovat poissa, siistitty ja hävitetty, imuroitu ja pölyt karistettu. Siinä välissä laitoin kaikille ruoan. Hyvää oli vaikka korianteria en ikinä osta enää lasipurkissa - siinä on se säilykkeen maku! Vastaosapuoli makaa petin pohjalla ja valittaa, kuinka hän raataa käännellessään romaanin lehtiä. Se kieltäytyi kaikesta, jopa silloin, kun naapuri yritti houkutella naisseuraan kahville ja kaakulle. Kyse on selvästi lakkoaseen käytöstä.

Mietin styrangillisia vastatoimia, kun hänelle tulee moraalinen krapula.