maanantaina, maaliskuuta 27, 2006

Hakusessa e-kirja

E-kirja (engl. EBook) tai sähköinen kirja on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos, sanoo Wikipedia. Niiden myynti on rajussa kasvussa, kertoi taannoinen matkakumppanini, jonka päätehtävänä on seurata tällaisia asioita.

Ennen tuota autoajelun lomassa soljunutta keskustelua luulin, että e-kirjalla tarkoitetaan vain erityisissä näytöllisissä lukulaitteissa luettavaa, siihen erityisesti maksua vastaan tai korvauksetta ladattua teosta. Näitä lukulaitteita muistan esitellyn muutamia vuosia sitten melko monessakin seminaarissa. Epäilemättä ne ovat yleistyneet. Mutta se on selvää, että seminaareissa ennustettua läpilyöntiä ei ole tapahtunut, vaikka sen piti tapahtua minä hetkenä hyvänsä.

Wikipedian artikkeli osaa kertoa, että e-kirjoja on runsaasti vapaassa levityksessä Internetissä, esimerkiksi Gutenberg-projektissa, jonka työn tuloksena voi lukea tuhansia digitalisoituja, vapaasti levitettäviä e-kirjoja. Vastaavia projekteja on monia muitakin. Parhaiten e-kirja tunnetaan kuitenkin vielä suurteoksista ja sanakirjoista.

Vammalan propagandapäiviltä Espooseen matkatessa sain kuulla, että nyt e-teosten myynti on lähtenyt valtaisaan kasvuun - vielä ne eivät toki peittoa volyymillaan muuta bisnestä - mutta painopiste onkin muualla kuin mitä odotettiin.

On kiintoisaa, että kaikki suuret kustantamot ovat satsanneet CD-levylle tallennettuihin teoksiin, vaikka kaikki ymmärtävät, että paksuhkon romaanin muodostamat 20 CD:n kokoelmat ovat aika kalliita ja hankalia käsitellä. Satsaus onkin varmasti ollut enemmän oppikirjoihin, oppimateriaaleihin ja verkkomateriaaleihin, jossa katteet voivat olla huimia. Tätä viimeisintä kumppanini ei sanonut, mutta osaanhan minä itsekin jotakin arvata.

Taannoisesta (viime viikolla?) Helsingin Sanomissa olleen jutun mukaan ainakin Otavan edustaja vakuutti painotuksen pysyvän heillä CD-levyissä. Ehkä hän hämäsi kilpailijoitaan?

Ihmiset nimittäin haluavat e-kirjansa tiivimmässä muodossa, "mp-kolmosina".

Villitys on alkanut opiskelijoista, jotka nykyään hölkkäävät tai kutovat kuunnellessaan luentosarjoja mp3-soittimillaan. En menisi vannomaan, että oppimistulos olisi näin hyvä, mutta niin ihmiset vain tekevät. Nuorena ihminen on tietysti siinä määrin hullu, että uskoo pystyvänsä mihin tahansa. Olen kuitenkin varma, että parhaat arvosanat tulevat niille, jotka lukevat tenttiin. Kuuntelemalla luennoista saa tutkimusten mukaan irti noin 10 prosenttia. Ja vaikka opiskelijat pystyisivät parempaan, paljon menee ohi. Varsinkin jos hölkkää ja kutoo yhtäaikaa tenttiinkuuntelemisen kanssa. Mutta tämä menee asiasta sivuun kuten juttuni niin usein muutenkin.

Mp3-muodossa parhaimpiin laitteisiin mahtuu nykyisin suit-sait mukaan jo paksuja romaanisarjoja. Kun en tiedä, en arvaa, kuinka paksuja. Siinä vertailussa hyllymetrejä nielevät CD:t ovat menneen maailman tuulia. Ei niihin kannata satsata.

Ja mitä ihmiset haluavat kuulla? Ainakin minä olin siitä ällikällä lyöty. Tutkimukset nimittäin osoittavat, että ihmiset haluavat e-kirjansa hitaasti luettuina, ilman mitään erityisiä painotuksia.
Siis semmoinen monotoninen, tasainen jolkotus on parasta kuunneltua tekstiä.

Luulisi yliopistoluennoitsijoiden saavan lisätienestejä. Siellähän semmoinen on aina osattu.

8 kommenttia:

Kafkakoski kirjoitti...

Sedis! Mistä maasta nämä monotonisuustutkimukset oikein ovat? Suomesta vaiko kansainvälisiä? Kyselee ihmetellen Espanjan elävä. (Itse kieltä on jo täällä mahdotonta puhua monotonisesti; suomen intonaatio taas on aika monotoninen, joten oletan, että tarkoitit jotakin suomalaistutkimusta.)

Että semmonen juttu. Taas kerran iloisesti asian vierestä.

Sedis kirjoitti...

Suomalaisilta e-kirjan kuuntelijoilta on kysytty lukijatutkimuksessa, millainen lukijan pitää olla.

Hidas, rauhallinen ja mahdollisimman eleetön (monotoninen) oli vastaus.

E-kirjathan luetaan käsittämättömän hitaasti. Siihen kuulemma tottuu.

Mutta jotain tässä e-kirjahommassa on. Ennen tätä keskustelutuokiota olin sekä kirjastossa että kaupassa katsellut cd-kirjoja kokeilumielessä.

On kummallista kuinka tietyt trendit vaikuttavat ihmiseen. Miksi kiinnostuin niistä juuri nyt, kun kaikki muutkin. Ja tämä on oleellinen kysymys mistä asiasta vain.

Toisaalta. Voin luottaa trendinenääni. Jos itsellä tekee mieli jotakin, niin se on nyt in.

En tällä väitä, että nenäni olisi joka asiassa kiinni. Esim. naapurin tekstiviestit eivät kiinnosta.

Timo kirjoitti...

Tänne http://www.celialib.fi kirjoja on luettu jo iät ajat ja monotoninen lukeminen on kuulemma paras. Walkmanissä tosin pitää olla nopeussäätö, että kirjaa saa kuunnella pikkuoravanopeudella, sitä normaalinopeutta ei kuulemma kestä.

Nyttemmin osa kirjoista tulee jakeluun skannattuna ja koneäänen lukemana ja sekin on kait suht ok totuttuaan.

Tino Rossi kirjoitti...

Tunnen erään sokean ihmisen joka on myös kovasti kaikkien laitteiden perään. Hän luettuttaa tietokoneen puhesyntetisaattorilla aamun hesarin ääneen samalla kun syö aamiaista.

Vaikka kalliissa ohjelmassa on vaikka minkälaisia hienoja äänensäätöjä käyttää hän konemaista pikkuorava-ääntä. Kuulemma tämä on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi. Lehden lukeminen ei ole mikään tapahtuma vaan pelkkää informaation tankkaamista. Samaa hän sanoi äänikirjoista, sokeille suunnatut kasettisarjat ovat vikkelää ja monotonista luentaa, suuren yleisön levyt ovat hänestä hitaita "kuunnelmia" joita ei meinaa jaksaa odotella.

Tosiaan Hesarista on olemassa pelkkästään tekstiin perustuva versio jota ei toimivat silmät omaava ihminen saa lukea millään. Turha on haaveilla mobiili-päätelaitteiden kanssa tuosta kevyestä vaihtoehdosta. Samoin on olemassa sokeiden kasettikirjasto jossa on tuhansia teoksia, niitä ei pääse näkevä kuuntelemaan juuri millään. Kyse on tekijänoikeuksista, ilmeisesti sokeat saavat ilman suurempaa korvausta tehdä noita versioita.

PA kirjoitti...

Siis mistä lähtien e-kirja tarkoittaa nimenomaan äänikirjaa? Tarkoititko äänen luettua kirjaa myös cd-levyistä puhuessasi? Minä jo ihmettelin, kuinka kummassa saat romaaniin kulumaan kymmeniä cd-levyjä...

Kehuin hiljattain Audiblen englanninkielistä äänenluettua kaunokirjallisuutta, jota voi ostaa mp3-soittimeensa. Lukunopeus oli riittävä, kerronta elävää, ja ainakin iPod antaa myös säätää nopeutta.

Humanistinen asiasisältökin saattaisi vielä mennä kuuntelemalla, mutta matematiikkaa, ohjelmakoodia tms. olisi tuskaista kuvitella hahmottavansa näkemättä.

PA kirjoitti...

Minäkin olen törmännyt noihin hörhöihin, jotka kuvittelevat oppivansa jotain luentonauhoituksiaan kuuntelemalla. Minulla ei yleensä riitä mielenkiinto edes luentovideoiden katsomiseen jälkeenpäin. Kun immersio puuttuu, niin puuttuu.

Sedis kirjoitti...

e-kirjan määritelmä on muuttumassa. Jes. Tarkoitin myös ääneenluettua CD-kirjaa. Näitä 20-osaisia myydään kirjakaupoissa huimaan hintaan.

Seppo kirjoitti...

Minäkin vanha pieru olen löytänyt nuoruuden lukuharrastuksen mp3-kirjojen myötä - tosin ruotsiksi. Ainakin ruotsalainen bokus.se myy niitä melkoisen joukon eri kielillä, valitettavasti ei vaan suomeksi. Fillarimatkat töihin menee kuin siivillä vaikkapa Jan Guilloun "pulp fictioniä" kuunnellen. Hinnat 100-150 kr/kirja, maksu luottokortilla ja lataus käy alta viiden minuutin. Suosittelen, vaikkapa kielten opiskelun tueksi.

PS. Kukahan olisi lukijana länsinaapurimme Tomas Bolmen veroinen, ehkä Esko Salminen?