Lähetin eilen käsiksen ensimmäiset vajaat 300 liuskaa kustantamoon. Lukekoot ja taittakoot niin pääsee sekin alkuun. Kuviakin löytyi 37 siihen osaan kirjaa. Toivottavasti ne siihen myös saadaan. Jännä nähdä kuinka punakynät ja sakset viuhuvat. Kansikuvaehdotukseni on raju. Katsotaan meneekö läpi.
Viitteitä juttuun kertyi tuohon mennessä lähes 800. Yli 1000 niitä tulee lopullisessa käsiksessä olemaan. Ja varmaankin yli 400 liuskaa. Siitä voivat muut sitten karsia tarpeettomimpia pois.
Jos tämän kaiken olisi kirjoittanut "kunnolla", olisi tekstiä tullut varmaankin yli 1000 painosivua. Sitä ei kukaan jaksa tehdä, ei julkaista, ei kustantaa, ei korjata eikä todennäköisesti lukeakaan. Eihän se silti olisi kuin reilut 15 sivua per vuosi.
Mutta jotenkin minusta tuntuu, että suuntani on tiiliskiviin päin. Se on varmaan tämän blogin syytä. Mielessä on jo vuosia kytenyt eräs yli 1000-sivuinen hanke. Mutta sitä en taida koskaan ehtiä tehdä. On niin monta pienempää hanketta tiellä.
Tuon lähetysnapin painamisen jälkeen tein vielä pari tuntia hommia jälkilämmöllä, mutta ei jaksanut uurastaa. Veto oli poissa jo iltaseitsemään mennessä. Kotona nukahdin melkein heti.
Tänään otin "saldovapaan". Ajattelin tehdä kotona hakemistoja ja vähän valmistella tämän jälkimmäisen osan loppurytistyksiä hiomalla viitepuolta valmiiksi. Ja yhden haastattelun purkamisen tekstiksi voisin samalla vääntää lomapäivän kunniaksi. Lähdeluettelonkin voisi pistää alulle.
Ja välissä luen romaania. Hieno tunne. Miksiköhän kaikki lukemani romaanit ovat olleet viime aikoina japanilaisten tekemiä.
5 kommenttia:
Asiasta pyykkilautaan: viikon päästä liet mansesteriassa. Valitettavasti minä en, vaikka epäilemättä olitkin suunnitellut loistavia jälleennäkemisjuhlallisuuksia, joiden onnistumisesta täten sydäntäsi kuitenkin painanut murhe poistukoon. Olen, niin palion kuin haluaisinkin jälleenkohdata ja kuinka hyvänä niitä punaisia kenkiänikin olen tätä varten pitänyt, valitettavasti kuitenkin siihen aikaan ulkoisilla mailla.
Kenties lukunautintojenne suuntautuminen aasialaiseen suuntaan johtuu siitä että akateeminen mielenne on jäänyt tämän Fuji-vuoren sinisen kukan, joka myös Japanina tunnetaan, ihmeellisen kulttuurin ja historian vangiksi. Tämä on Lex Wallensteinin näkemys asiaan.
Noinhan se ahkera mies huilaa. Ehditkö Tampereella käymään olusilla?
Sauli
Vielä täsmennyksenä edelliseen viestiini. Tarkoitin tietysti, että paitsi ehditkö, niin lähdetkö? Vaikka Plevnaan.
Sauli
Ainahan oluen ehtii festivaalilla nauttia. Epäilemättä Plevnan yläpäädyn pyöreä pöytä täyttyy yhden jos toisenkin kerran meistä savuttelevista elokuvaimmeisistä.
Jossakin välissä pitäisi karata myös karaokeen. Tampereen paikat testiin. Vahinko, ettei mean paikkoja voinut nyt testata ja Kuukkelikin jää tänne orpokotiin ilmeisesti. Eikö sitä nyt aikuinen nainen voisi matkustella muunakin aikana kuin juuri silloin kun Aurinko ja Sen Kuningas paistaa risukasaan.
Lex Wallensteinin näkemys on hienostunut ja aasialaisittain rationaalinen. Vaikka en pidä erityisemmin sinisestä, juuri Fuji-kukissa silmä lepää. Campanula grandiflora on kellokukkien kaunistus. Sininen Fujin kukka. Vahinko että sitä ei nykyisin saa sinisenä.
Lähetä kommentti