Tampere

Tampereen elokuvajuhlat. Pitkä päivä tästäkin sitten kehittyi. Aamulla matkustus ja puolen päivän jälkeen passien haku. Olli ja Matti sattuivat samalle saatolle, joten Plevnaan syömään. Aloitimme varovaisesti maksalla ja vehnäoluella. Kahdelta elokuviin. Ulkomaista kilpailusarjaa. Lähinnä elämän realiteetteja globaalisti. Lapset usein ambivalenteissa tai moraalittomissa tilanteissa. Digikuvausta. Ei ainuttakaan selvää kuvaa. Blurria paljon, kuvaaja vaihtaa tarkennuksen suoraan, rajaukset tiukkoja - yli puolet kuvasta muuta kuin asiaa, manipulointia, digikäsittelyä. Miten tässä voi pysyä mukana? Varsinkin kun kameran vauhti on hurja. Mikää ei pysy hetkeäkään paikoillaan, paitsi ehkä jotkut kasvokuvat. Muuten kamera liikkuu enemmän kuin notkeasti. Vain stabiili on kiellettyä. Vielä suurempi suru itse asian käsittelyssä. Elämme kovien kuvausten aikaa.

Näytöksen jälkeen Plevnaan oluelle. Pomo mukana. Yhdessä kaupungin vastaanotolle. Myöhästymme puheet. Booli samaa kuin viime vuonna. Ei hyvää, päänsärky varma. Lihapullat OK. Pikaisia cocktail-keskusteluja. Sitten avajaisnäytökseen Tullikamarille.

Viime vuosien tähtihetkiä puheiden jälkeen. Seitsemän lyhyttä elokuvaa, mukana Aki Kaurismäen Markus Allan-taltiointi. Täälläkin jalkapallojuttuja. Lopuksi huima animaatio 25 tavasta lopettaa tupakointi.

En jaksa mennä avajaisbailuihin syömään ja juomaan. Jään Tullikamarille keskustelemaan, ja tunnin päästä Telakalta alkavat ensimmäiset valua. Vessassa kuulen, että oli ihmetelty, missä olen.

Kolmanteen näytökseen. Neil Young konsertissa Nashvillessa. Jaksan 105-minuuttisen melkein loppuun. Muut tulevat perässä. Sanovat että lähdin vain siksi, että saisin istumapaikan Telakalta. Oikeasti lähdin siksi, että ajattelin hengen lähdön olevan lähellä. Väsyttää.

Telakalla neljä viskiä. Huimia juttuja elokuvaohjaajalta. Me toiset peesaamme, vähän kiusoittelemme. Ei nimiä. Tämä on huono blogi.