Työnteko alkoi taas. Käsittämättömän vähän sähköpostia, heinäkuulla 58 viestiä, joista 10 spammia. Odotin ainakin kolmeasataa. Pääsin helpolla. Pari vuotta sitten lomalta palanneelta pomolta löytyi muistaakseni 300 000 lukematonta viestiä. Saimme taloon spammifiltterin.
Posteista kaksi oli graduntekijän kyselyä, yksi erään nettiartikkelin lukijan kysely vuoden 1918 tapahtymista, ilmoitus siitä, että minut on valittu vastaväittäjäksi erääseen syksyiseen väittelytilaisuuteen ja paljon talon sisäisiä pikaviestejä ohi menneistä asioista hiljaiselta heinäkuulta.
Vastailin toiseen kyselyyn, sovimme tapaamisesta huomiseksi. Tällaiseen kyselyyn vastaamiseen voi joskus mennä pitkäänkin. Nyt ei mennyt: löysin kysymykseen liittyvän käsikirjoituksen kollegani arkistosta ja kävin seitsenminuuttisen kässärin läpi kommentoiden ja pohdiskellen samalla kun kirjoitin vastausta. Tapaus oli kiintoisa. Se saattaa joskus herkistää kynäni parin sivun pohdiskeluun.
Sitten kävimme lomalle lähtevän kollegani kanssa palaverin. Mietimme työsuunnitelmaa syksyksi ja vaidoimme vielä vähän henkilökohtaisempiakin kuulumisia lounaalla eli juorusimme. Lounaan jälkeen kirjastoon uutuuksia katsomaan ja etsimään paria henkilöhistoriallista esittelyä. Uusia kiintoisia kirjoja löytyikin suoraan hyllystä.
Sen jälkeen olikin jo aika kirjoittaan keskiviikolta puuttuvan esitteen runko valmiiksi. Sitten betakasetti käteen ja katsomaan elokuva videokatseluhuoneeseen. Elokuva oli 106 minuuttia pitkä. Sain työn valmiiksi klo 18.30. Kotiin ehdin puoli kahdeksaksi. Olin lähtenyt töihin kahdeksalta, tullut työpaikalle 8.59. Päivä oli siis varsin tavallinen maanantai - yleensä tosin lähden töistä vasta pari minuuttia ennen seitsemää.
Iltapäivällä ehdin pohdiskellla itseksenikin tovin syksyn työtilannetta tutkimuspuolella, vaikka en pannut sitä paperille kuten tavallisesti. Työsuunnitelma on aina hyvä olla olemassa, vaikka sitä ei sitten toteuttaisikaan sellaisenaan.
Siispä. Ensi tilassa syksyn Orion-esitysten esitteiden puutelista, siihen liittyvät esitteiden kirjoittamiset (15-20 elokuvaa, veikkaisin), kaksi kirja-artikkelia (á 15-20 sivua), joista toinen myöhässä, yksi tieteellinen aikakauskirja-artikkeli (n. 15 sivua), joka viimeistelyä vailla, kirjan kirjoittaminen (dokkarihistorian ensimmäinen osa yhdessä kollegan kanssa, n. 300 sivua) niin, että käsis voitaisiin antaa ensi vuoden alkupuolella kustantajalle luettavaksi ja julkaistavaksi. Se tarkoittaa tietysti myös kuvituksen suunnittelua, mikä tässä tapauksessa ei ole aivan helppo nakki.
Itse asettamani summittainen peruskiintiö, 500 sivua julkaistua vuodessa on jo täytetty tänä vuonna - itse asiassa aika reilusti (filmografian 12 osa (oma osuus n. 160 sivua) + sensuurin historia (603 sivua)) -, joten voin kirjoitella laskennallisesti ensi vuoden kiintiötä, mikä minulle toivottavasti sallitaan huomioon otettavaksi tulevien kehityskeskustelujen yhteydessä. Mottitalkoita on siis tehty.
Päälle on tiedossa avustamista, palveluja, elokuvasarjojen suunnittelua, niiden valmistelua ja niiden esityksiä, julkisia esiintymisiä, kokoustamisia, seminaareja ja muita tilaisuuksia sekä muutama virkamatka.
Sitten onkin jo tammikuu ja alkaa kesän odottaminen, jollei nyt sitten jotakin puuhaa keväiseenkin vuodenaikaan keksi.
Saatte olla kateellisia.
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
sunnuntai, heinäkuuta 30, 2006
Lomakampa loppuu
Lomakamman piikit on nypitty pois. Ei siinä paljon katseltavaa ole. Patterit ovat ladatut ja isänmaa kutsuu huomisaamuna virkamiespalvelukseen. "Onko hyvä olla tänään", Lasse Mårtenson lauloi ja naisääni vakuutti vierestä: "On, on, on."Jos ei lomakammassa ole katseltavaa, Anu Korhosen uudessa kirjassa Silmän ilot. Kauneuden kulttuurihistoriaa uuden ajan alussa (Atena 2005) on. Yritin etsiä siitä taittajan nimeä, mutta en löytänyt. Kaunis on kirja. Atena näyttää muuten onnistuneen siinä, missä toinenkin arvokustantamo SKS ei: kirjoja löytyy useammastakin kirjakaupasta myynnistä. Niitä siis kaupataan eli on tarjolla kansalaisille. Kirjakaupathan ovat muuttuneet tällaiselle tarkalle ostajalle lähinnä tilausvälittäjiksi. Ja niitä ei nettiaikana tarvita.
Kenestähän mahtaa olla kyse: Hänen päänsä loistaa kuin kirkas kristalli. Hänen korkea otsansa hohtaa hopeaa ja kiharat hiuksensa kultaa, hänen silmänsä tuikkivat tähtinä, huulet ovat rubiinista, kullanhohtoinen kieli meripihkaa, hampaat norsunluuta, tosin purppuranpunaisen korallin ympäröimänä. Posket, leuka, kaula ja nenä olivat kaikki liljaa, ruusua, kädet valkoiset kuin valaanluu. Sileä povi, kuin Pariisin kipsiä, pitää kahta alabasteripalloa, jonka päässä kumottavat pikku kirsikat tai mansikat. Sääret ovat kapeat ja nopsat kuin kauriin ja jalat näpsät hypätä ja kävellä, mutta kulkivat kuitenkin arvokkain askelin. Vartalo on suora kuin seiväs ja kaikki jäsenet näkyvät sopivasti silkkihunnun varjosta. Ylhäältä alas hän on pitkä ja komea kuin seetripuu, jonka ylväs runko erottui edukseen muista metsän puista. (George Puttenham, Ballads from Manuscripts II).
Kyse oli tietysti nuoresta Englannin kuningattaresta Elizabeth I:stä.
Kirja johti ajattelemaan sitäkin tosiasiaa, että kuningatar ei sallinut julkisuudessa uusia kuvia itsestään ja varsinkaan kasvoistaan: yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Me emme siis tiedä, miltä Elizabeth I oikeasti näytti. Olisi tietysti ongelmallista julkaista realistisempia kuvia iästyneestä kuningattaresta tällaisten balladikuvausten jälkeen.
Näitä yhden kuvan ihmeitä ovat tietysti myös monet nykyiset ja entiset poliitikot, ja onpahan samaa politiikkaa joskus harrastettu myös elokuvohjaajien parissa. Terveisiä vain kaikille tutuille.
Mutta monilla on syytäkin olla huolissaan. Kasvot kuluvat. Televisiomainokset kuluttavat näyttelijän hetkessä. Siksi Madonnan - sehän on ikuisesti sama - kaltaiset muuntautumishahmot ovat kestävimpiä popkulttuurin ilmiöitä. Joidenkin kasvoista tulee kuoleman jälkeisiä ikoneita (Che Guevara, Marilyn, kärsivä Kristus, Kekkonen jo eläessään), toisista aiemmin ilmiselvästi vitaaleista - ja juuri siksi nationalismille tärkeistä - ihmisistä kipsipäitä, joille laitetaan mieluusti kipsipään koristukseksi seppele (Runeberg, Sibelius, Nurmi). Elävyys kertyy niihin ihmisiin, jotka näitä seppeleitä laittavat (V. A. Koskenniemi, Onni Okkonen).
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
Yksin kotona I
Hesarin arvostelu viimeisimmästä kirjastani (HS 29.7., C2) oli yllättävän laaja, 2/3-osaa sivusta. Elokuvasensuurin kaltaisesta ilmiöstä on lähes mahdotonta kirjoittaa lyhyesti. Näin on käynyt ennenkin. Kun arvostelu vielä oli pääosin myönteinen ja kritiikki sattuvaa, mikäs tässä viimeistä lomaviikonloppua viettäessä.
Onneksi naamaa ei näy missään, eikä kateellisia tuttujakaan tullut kaupungilla vastaan. Toinen onni on siinä, että kaikki tämä unohtuu parissa päivässä. Normalisoituu siis. Hesarin huomioarvo on aika kova, lähes television luokkaa, ja pienistäkin maininnoista kuulee kymmeniltä kommentteja. Joskus kuulee kuinka kulmahammas vähän kirskahtelee. Peli on kovaa Bostonissa.
Vietän iltaa yksin, kun perhe hävisi puutarhajuhlille. Ei kuitenkaan Bostoniin vaan Tampereelle Pispalan suuntaan. Siksi oli keksittävä itselle näperrettävää. Ostin pari päivää sitten lapselle ämppärin ja tulin niin kateelliseksi, että ostin itsellenikin.
Rahat vempaimeen säästyivät, kun jäin kotiin katsomaan televisiota. Suunnittelemani lomanpäätösbakkanaalit jäivät väliin. Eikä ostos ollut kallis sen jälkeen, kun rahapelionni kolisutti ränniä - 50 euroa voittoa varttitunnissa kolikkopelihelvetissä. Sitten vain kolikot kukkaroon ja klassiset sanat naapurikoneen eläkeläiselle: "Eiköhän tässä ole jo aamiaisen verran." Se on lainaus Alexander Dumas juniorilta. Kirjailija kirjoitteli sanomalehtiin aamutarinoita seisaaltaan. Yksisanaista dialogi riitti, kun palkkio oli rivien mukaan.
Minäkin olen siis niitä, joiden on vaikea kulkea pajatson ohi muistamatta kansanterveyttä.
Tiedättekö pajatson historian? 1900-luvun alussa keksitty pajatso on saanut nimensä Saksasta 1920-luvulla maahantuoduista "Bajazzo"-koneista. Nimi tarkoittaa ilveilijää. Aluksi laitteita saattoi omistaa kuka hyvänsä, mutta vuodesta 1933 saivat koneista hyötyä vain hyväntekeväisyysjärjestöt. Asetusta tiukennettiin vuonna 1937: pelejä sai olla vain ensimmäisen luokan ravintoloissa. Vuonna 1938 perustettiin Raha-automaattiyhdistys, joka osti markkinoilta yksityiset pajatsot ja aloitti oman pelikonevalmistuksen. 20 pennin pajatso, jolla minäkin olen rahapelivillityksen aloittanut, tuli käyttöön 1958. Markkinoilta ne vedettiin lopullisesti vasta 1993. 50-pennin pajatsolla saattoi pelata 1967, markan peliä vajaa vuosikymmen myöhemmin ja elektronisesti toimivaa pajatsoa 1992. Viimeisin muutos on tietysti europajatso, mutta ainakin minun silmissäni sen viehätys on jo mennyt. Enkä siihen juuri etusormeani kuluta.
Gigabittisen kanssa olen sitten iltapäivän näpräillyt. Bossa novaa, sambaa, heavy rockia ja klassista sopivasti sekaisin. Väliin viiltelen parit bifvit edullisesta fileepötköstä, nuijin ne, pippuroin ja paistaa käräytän ne possunrasvassa. Nautitaan raakojen kasvisten kanssa. Yötä myöten ajattelin katsella blogeja ja joitakin elokuvia. Eikös sieltä tule Hitchcockia?
Onneksi naamaa ei näy missään, eikä kateellisia tuttujakaan tullut kaupungilla vastaan. Toinen onni on siinä, että kaikki tämä unohtuu parissa päivässä. Normalisoituu siis. Hesarin huomioarvo on aika kova, lähes television luokkaa, ja pienistäkin maininnoista kuulee kymmeniltä kommentteja. Joskus kuulee kuinka kulmahammas vähän kirskahtelee. Peli on kovaa Bostonissa.
Vietän iltaa yksin, kun perhe hävisi puutarhajuhlille. Ei kuitenkaan Bostoniin vaan Tampereelle Pispalan suuntaan. Siksi oli keksittävä itselle näperrettävää. Ostin pari päivää sitten lapselle ämppärin ja tulin niin kateelliseksi, että ostin itsellenikin.
Rahat vempaimeen säästyivät, kun jäin kotiin katsomaan televisiota. Suunnittelemani lomanpäätösbakkanaalit jäivät väliin. Eikä ostos ollut kallis sen jälkeen, kun rahapelionni kolisutti ränniä - 50 euroa voittoa varttitunnissa kolikkopelihelvetissä. Sitten vain kolikot kukkaroon ja klassiset sanat naapurikoneen eläkeläiselle: "Eiköhän tässä ole jo aamiaisen verran." Se on lainaus Alexander Dumas juniorilta. Kirjailija kirjoitteli sanomalehtiin aamutarinoita seisaaltaan. Yksisanaista dialogi riitti, kun palkkio oli rivien mukaan.
Minäkin olen siis niitä, joiden on vaikea kulkea pajatson ohi muistamatta kansanterveyttä.
Tiedättekö pajatson historian? 1900-luvun alussa keksitty pajatso on saanut nimensä Saksasta 1920-luvulla maahantuoduista "Bajazzo"-koneista. Nimi tarkoittaa ilveilijää. Aluksi laitteita saattoi omistaa kuka hyvänsä, mutta vuodesta 1933 saivat koneista hyötyä vain hyväntekeväisyysjärjestöt. Asetusta tiukennettiin vuonna 1937: pelejä sai olla vain ensimmäisen luokan ravintoloissa. Vuonna 1938 perustettiin Raha-automaattiyhdistys, joka osti markkinoilta yksityiset pajatsot ja aloitti oman pelikonevalmistuksen. 20 pennin pajatso, jolla minäkin olen rahapelivillityksen aloittanut, tuli käyttöön 1958. Markkinoilta ne vedettiin lopullisesti vasta 1993. 50-pennin pajatsolla saattoi pelata 1967, markan peliä vajaa vuosikymmen myöhemmin ja elektronisesti toimivaa pajatsoa 1992. Viimeisin muutos on tietysti europajatso, mutta ainakin minun silmissäni sen viehätys on jo mennyt. Enkä siihen juuri etusormeani kuluta.
Gigabittisen kanssa olen sitten iltapäivän näpräillyt. Bossa novaa, sambaa, heavy rockia ja klassista sopivasti sekaisin. Väliin viiltelen parit bifvit edullisesta fileepötköstä, nuijin ne, pippuroin ja paistaa käräytän ne possunrasvassa. Nautitaan raakojen kasvisten kanssa. Yötä myöten ajattelin katsella blogeja ja joitakin elokuvia. Eikös sieltä tule Hitchcockia?
torstaina, heinäkuuta 27, 2006
Pehmeä pää
Kesäkuumat ovat pehmittäneet oman pääni niin, että alistuin kaksi vuotta kestäneeseen ruikutukseen ja ostin tyttärelle mp3-soittimen. Sen verran valutin kylmää vettä ja jäitä hattuun, että vonguin siihen rahat tyttären äidiltä. Ravasimme Itäkeskuksen päästä päähän ja reunasta reunaan pariin otteeseen, sillä metodimme oli vertailu.
Semmoista vekotinta en ollut ennen kädessäni pitänyt. Vaikeinta oli laittaa se päälle ja keksiä mikä on niin hieno asia kuin vierityspainike. Ajattelin jo hetken, että sen referentti on Sisyfos.
Patterikin meni aluksi väärin päin: toiset eivät millään ymmärrä, mikä on oikea ja mikä väärä tai vasen. Minulle näyttää olevan vaikeaa plussan ja miinuksen erottaminen. Pitäisi varmaan pyöriä enemmän napojen ympärillä että oppisi. Manuaaliinhan en ryhdy ennen kuin on pakko. Nyt oli. Taas.
Biisien siirrotkin sujuivat kätsästi - tekniikka on tuttu valokuvista. Sitten opettelin näitä elektroniikkaan sisällytettyjä hieroglyfejä, jotka väliin aukenevat, väliin eivät. Sain kuitenkin radioasemat viritetyksi, taisi löytyä noin 15. Korvanapitkin olivat yllättävän siedettävät, minulla kun on vähän herkät korvat, sillä niistä minua ei nuorempana useinkaan talutettu pestalozzinhattua pukemaan.
Taidanpa ostaa huomenna itselleni oman lomanloppulahjaksi.
Semmoista vekotinta en ollut ennen kädessäni pitänyt. Vaikeinta oli laittaa se päälle ja keksiä mikä on niin hieno asia kuin vierityspainike. Ajattelin jo hetken, että sen referentti on Sisyfos.
Patterikin meni aluksi väärin päin: toiset eivät millään ymmärrä, mikä on oikea ja mikä väärä tai vasen. Minulle näyttää olevan vaikeaa plussan ja miinuksen erottaminen. Pitäisi varmaan pyöriä enemmän napojen ympärillä että oppisi. Manuaaliinhan en ryhdy ennen kuin on pakko. Nyt oli. Taas.
Biisien siirrotkin sujuivat kätsästi - tekniikka on tuttu valokuvista. Sitten opettelin näitä elektroniikkaan sisällytettyjä hieroglyfejä, jotka väliin aukenevat, väliin eivät. Sain kuitenkin radioasemat viritetyksi, taisi löytyä noin 15. Korvanapitkin olivat yllättävän siedettävät, minulla kun on vähän herkät korvat, sillä niistä minua ei nuorempana useinkaan talutettu pestalozzinhattua pukemaan.
Taidanpa ostaa huomenna itselleni oman lomanloppulahjaksi.
Kesien lopusta
Isäni oli kansakoulunopettaja. Lapsuuteni kesistä muistan muun muassa sen, kuinka hän alkoi heinäkuun alussa muuttua tuskaiseksi. Kuukausi oli mennyt ja enää kaksi kuukautta lomaa jäljellä.
Heinäkuun alussa loma oli hänelle ohitse. Loppuaika oli vain töihin lähtemisen odottelua. Ainoa lohtu asiaan oli möyriä kasvimaalla vähintään kaksitoistatuntisia päiviä.
Myöhempinä vuosina ilmiö vain pahentui. Opettajien piti mennä töihin jo elokuun puolessavälissä syyskuun ensimmäisen sijaan. Kesäloma loppui sen mukaisesti jo aiemmin, juhannuksen jälkeen. Kyllä velipoikaakin varmasti keljuttaa, kun pitää vielä kaksi viikkoa vain odottaa koulun alkua.
Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi en ole ryhtynyt opettajaksi. Yliopistoa ei lasketa mukaan. Siellähän ei ketään voi opettaa, kun niiden pitäisi itse. Yliopistossa opettaja ei ole tehtävän suorittaja vaan arvostuksen osoitus - se kun joku sanoo sellaiseksi. Tai niin minä ennen luulin. Nykyään on turha luulla mitään ja tietäähän ei voi.
Huomasin samankaltaistumisen ilmiön itsessäni. Heinäkuun puolessavälissä tuntemus iski rajusti kuin rujoilma. Eilen puolenpäivän aikaan loma oli jo totaalisesti loppu, kaputt, vaikka yritin matemaattisesti todistella itselleni, että siitä on sentään merkittävä laskennallinen osuus jäljellä. Matemaattinen erehdys. Tämä ja huominen päivä. Sitten on edessä vielä tavallinen viikonloppu. Minun tekisi mieli karata pienelle risteilylle.
Heinäkuun alussa loma oli hänelle ohitse. Loppuaika oli vain töihin lähtemisen odottelua. Ainoa lohtu asiaan oli möyriä kasvimaalla vähintään kaksitoistatuntisia päiviä.
Myöhempinä vuosina ilmiö vain pahentui. Opettajien piti mennä töihin jo elokuun puolessavälissä syyskuun ensimmäisen sijaan. Kesäloma loppui sen mukaisesti jo aiemmin, juhannuksen jälkeen. Kyllä velipoikaakin varmasti keljuttaa, kun pitää vielä kaksi viikkoa vain odottaa koulun alkua.
Tämä on varmasti yksi syy siihen, miksi en ole ryhtynyt opettajaksi. Yliopistoa ei lasketa mukaan. Siellähän ei ketään voi opettaa, kun niiden pitäisi itse. Yliopistossa opettaja ei ole tehtävän suorittaja vaan arvostuksen osoitus - se kun joku sanoo sellaiseksi. Tai niin minä ennen luulin. Nykyään on turha luulla mitään ja tietäähän ei voi.
Huomasin samankaltaistumisen ilmiön itsessäni. Heinäkuun puolessavälissä tuntemus iski rajusti kuin rujoilma. Eilen puolenpäivän aikaan loma oli jo totaalisesti loppu, kaputt, vaikka yritin matemaattisesti todistella itselleni, että siitä on sentään merkittävä laskennallinen osuus jäljellä. Matemaattinen erehdys. Tämä ja huominen päivä. Sitten on edessä vielä tavallinen viikonloppu. Minun tekisi mieli karata pienelle risteilylle.
keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006
Grand Prix
Grand Prix -kisat Helsingissä ovat ohitse. Hyvässä säässä katsomossa oli ihan mukavaa. Kisan dramaturgia petti hieman loppua kohden. Huipennusta ei tullut, loppu oli haalea kuin syömäni hot dog.
Viimeinen laji 800 metrin juoksu oli kovatasoinen, mutta Kukkamon tuloa maaliin jäykin jaloin puoli suoranmittaa perässä oli tietenkin jo vaikeampaa katsella. Tuli ihan Ari-Pekka Lattu mieleen. Mieluummin keräili 35 euron lipun hintaan kuuluneita peflettejä laukun kätköihin. Otin mukaani neljä, kun amerikkalaisturistit vierestä eivät niitä halunneet.
Kuulantyönnössä amerikkalaiset rulettivat. Mika Vasaran hieno uusi ennätys (20,18) vähän kohensi penkkiurheilijan mieltä sen lisäksi, että amerikkalaiset työnsivät komeita yli 21 metrin kaaria. Moukarissakin nähtiin yli 80 metrin heittoja. Vahinko ettei Söderberg päässyt Göteborgin karsintarajaa yli. Yritystä hänellä oli liikaakin, sillä viimeinen heitto rävähti suojaverkkoihin noin 90 astetta sivuun portista. Moukarinheiton tuloksia ei pääkatsomon keskeltä juuri nähnyt. Tuloskoneenkäyttäjä laittoi seuraavan heittäjän nimen tuloksen päälle ennen kuin pääkatsomo ne näki. Vielä suurempia ongelmia oli ajanottolaitteissa. Ne näyttivät mitä sattuu, milloin näyttivät. Järjestelyt siis ontuivat tässä mielessä.
Naisten keihäässä Kirsi Ahosen ilo uudesta ennätyksestä, ensimmäisestä yli 60-metrisestä oli tietysti koko stadionin jakama. Göteborgiin sillä taitaa päästä. Paula Tarvaisella oli tehoja vain yhdessä heitossa. Sen tarkoituksella oli ilmeisesti pudottaa fasaani pilven päältä, mutta silti keppi lensi vajaan kuusikymppisen. Taina Kolkkala ja M. Ingberg olivat pettymyksiä varmasti muillekin kuin itselleen. Seipäässä parhaat yrittivät yli kuuden metrin korkeudella keikkuvasta rimasta, Mononen jäi puolisen metriä alemmaksi. Evilä ontui viimeisen läpijuoksunsa jälkeen, mutta Gansah näyttää pitävän Helsingin hyppypaikasta. 830 rikki jälleen kerran. Naisten kolmella loikalla ylitettiin 15 metriä. Pääkatsomosta hyppyjä oli vaikea seurata, sillä hyppypaikan reunoilla olevat mitat peittävät näkyvyyden.
Ainakin stadionin kamera plokkasi minut katsomosta. Yllättävän ällikälle ihminen joutuu, kun kasvot näkyvät stadionin suurelta taululta. Ehdin kuitenkin muutamssa millisekunnissa toivuttuani heiluttelemaan teille kaikille terveisiä. Liekö tullut televisiosta eetteriin?
Viimeinen laji 800 metrin juoksu oli kovatasoinen, mutta Kukkamon tuloa maaliin jäykin jaloin puoli suoranmittaa perässä oli tietenkin jo vaikeampaa katsella. Tuli ihan Ari-Pekka Lattu mieleen. Mieluummin keräili 35 euron lipun hintaan kuuluneita peflettejä laukun kätköihin. Otin mukaani neljä, kun amerikkalaisturistit vierestä eivät niitä halunneet.
Kuulantyönnössä amerikkalaiset rulettivat. Mika Vasaran hieno uusi ennätys (20,18) vähän kohensi penkkiurheilijan mieltä sen lisäksi, että amerikkalaiset työnsivät komeita yli 21 metrin kaaria. Moukarissakin nähtiin yli 80 metrin heittoja. Vahinko ettei Söderberg päässyt Göteborgin karsintarajaa yli. Yritystä hänellä oli liikaakin, sillä viimeinen heitto rävähti suojaverkkoihin noin 90 astetta sivuun portista. Moukarinheiton tuloksia ei pääkatsomon keskeltä juuri nähnyt. Tuloskoneenkäyttäjä laittoi seuraavan heittäjän nimen tuloksen päälle ennen kuin pääkatsomo ne näki. Vielä suurempia ongelmia oli ajanottolaitteissa. Ne näyttivät mitä sattuu, milloin näyttivät. Järjestelyt siis ontuivat tässä mielessä.
Naisten keihäässä Kirsi Ahosen ilo uudesta ennätyksestä, ensimmäisestä yli 60-metrisestä oli tietysti koko stadionin jakama. Göteborgiin sillä taitaa päästä. Paula Tarvaisella oli tehoja vain yhdessä heitossa. Sen tarkoituksella oli ilmeisesti pudottaa fasaani pilven päältä, mutta silti keppi lensi vajaan kuusikymppisen. Taina Kolkkala ja M. Ingberg olivat pettymyksiä varmasti muillekin kuin itselleen. Seipäässä parhaat yrittivät yli kuuden metrin korkeudella keikkuvasta rimasta, Mononen jäi puolisen metriä alemmaksi. Evilä ontui viimeisen läpijuoksunsa jälkeen, mutta Gansah näyttää pitävän Helsingin hyppypaikasta. 830 rikki jälleen kerran. Naisten kolmella loikalla ylitettiin 15 metriä. Pääkatsomosta hyppyjä oli vaikea seurata, sillä hyppypaikan reunoilla olevat mitat peittävät näkyvyyden.
Ainakin stadionin kamera plokkasi minut katsomosta. Yllättävän ällikälle ihminen joutuu, kun kasvot näkyvät stadionin suurelta taululta. Ehdin kuitenkin muutamssa millisekunnissa toivuttuani heiluttelemaan teille kaikille terveisiä. Liekö tullut televisiosta eetteriin?
Viimeistä viedään
Viimeinen kesälomaviikko. Katkaisin eilen särkylääkeputken ja testasin samalla kestääkö hammaskolo alkoholia. Hyvin tuntui kestävän. Jäitä oli riittävästi.
Uutta lääkettä en tarvinnut aamullakaan vaikka monivuotisen kantapaikkani karaokesäädöt ovat paikan uuden työnjohdon ehdottomista määräyksistä johtuen näemmä pysyvästi ala-arvoiset. Lähiö on tullut keskustaan.
Vuosien varrella on opittu, että laitteet ovat hyvät, laulajat parhaimmillaan mainioita, mutta nykyään säädöt mättävät, jopa ohjeellisesti. Aivan korvatonta menoa, mikä tekee vaikeaksi maksaa läsnäolosta. "Pidä hauskaa", tuttava sanoi lähtiessä. "Varmasti", sanoin. "Jeesus on antanut sen minulle geeneissä."
Täytynee katsastella uutta paikkaa olohuoneeksi, kunnes kierrätys tekee tehtävänsä. En usko, että siihen menee pitkä aika.
Tänään toisenlaista kulttuuria. Vuorossa ovat yleisurheilun GP-kisat. Täytynee mennä stadionille jännäämään ylittävätkö naiset 60 metriä keihäässä. Yksissä kisoissa kesässä on toki käytävä. Pesäpallo-ottelu vielä puuttuu repertuaarista.
Muistelen, tosin hyvin hatarasti, enkä googlettamalla sitä löytänyt, että Kemppinen haukkui taannoin jossakin postauksessaan Friedrich Dürrenmatin (1921-1990) kirjallisen tuotannon. Se jäi vaivaamaan, koska muistelin lukeneeni nuorna poikasena hyvän dekkarin, Tuomari ja hänen pyövelinsä (Der Richter und sein Henker, 1952).
Kirja tuli hyllyssä vastaan ja luin sen siksi uudestaan. Mielikuva muuttui: rakenteeltaan kirja on nerokas, mutta sisältö mättää inhimillisesti. Tympeitä yksityiskohtia riitti muutenkin hyljeksittäväksi. Elämän päätehtäväksi asettuu siinä pelissä määräytynyt kosto. Kirjailija pysyttäytyy moraalittomana alusta loppuun. Ehkä siitä sen vuoksi otetaan jatkuvasti uusia painoksia.
Uutta lääkettä en tarvinnut aamullakaan vaikka monivuotisen kantapaikkani karaokesäädöt ovat paikan uuden työnjohdon ehdottomista määräyksistä johtuen näemmä pysyvästi ala-arvoiset. Lähiö on tullut keskustaan.
Vuosien varrella on opittu, että laitteet ovat hyvät, laulajat parhaimmillaan mainioita, mutta nykyään säädöt mättävät, jopa ohjeellisesti. Aivan korvatonta menoa, mikä tekee vaikeaksi maksaa läsnäolosta. "Pidä hauskaa", tuttava sanoi lähtiessä. "Varmasti", sanoin. "Jeesus on antanut sen minulle geeneissä."
Täytynee katsastella uutta paikkaa olohuoneeksi, kunnes kierrätys tekee tehtävänsä. En usko, että siihen menee pitkä aika.
Tänään toisenlaista kulttuuria. Vuorossa ovat yleisurheilun GP-kisat. Täytynee mennä stadionille jännäämään ylittävätkö naiset 60 metriä keihäässä. Yksissä kisoissa kesässä on toki käytävä. Pesäpallo-ottelu vielä puuttuu repertuaarista.
Muistelen, tosin hyvin hatarasti, enkä googlettamalla sitä löytänyt, että Kemppinen haukkui taannoin jossakin postauksessaan Friedrich Dürrenmatin (1921-1990) kirjallisen tuotannon. Se jäi vaivaamaan, koska muistelin lukeneeni nuorna poikasena hyvän dekkarin, Tuomari ja hänen pyövelinsä (Der Richter und sein Henker, 1952).
Kirja tuli hyllyssä vastaan ja luin sen siksi uudestaan. Mielikuva muuttui: rakenteeltaan kirja on nerokas, mutta sisältö mättää inhimillisesti. Tympeitä yksityiskohtia riitti muutenkin hyljeksittäväksi. Elämän päätehtäväksi asettuu siinä pelissä määräytynyt kosto. Kirjailija pysyttäytyy moraalittomana alusta loppuun. Ehkä siitä sen vuoksi otetaan jatkuvasti uusia painoksia.
maanantaina, heinäkuuta 24, 2006
Matkalla ja kuumeessa
Onnistuin avaamaan matkustajahanan kaupunkikesälomalla. Puutalon hengitys on jotakin muuta kuin kivitalon.Vaikka olo ei ollut parhain mahdollinen - penisilliinikuuri ja vahvat särkylääkkeet hammastulehduksen ja leikkauksen jäljiltä, pikkukaupungin loma-asunnot ovat rentouttavia.
Laivojakin olisi ollut tarjolla, mutta niitä tyydyin vain valokuvaamaan. Enkä viitsinyt edes nousta seisovilleen, mikä näkyy laiturinaitana alareunassa. Ehkä joskus toisen kerran.
Kaupunkiin oli rakennettu muutamia vuosisatoja sitten kirkkokin. Kävimme tutkailemassa kaiken mahdollisen paikasta.Illalla kello kahdeksan muu porukka kuuli iltavesperin. Minä olin unohtanut ottaa särkylääkkeen ja oksentelin siksi vessassa.
En antanut sen häiritä kesälomamatkaa, vaan pysyttelin pirteänä koko ajan.
Kirkon siluetti kohoaa korkealle.
Lähikaupunkiin matkattiin suuremman kaupungin kautta. Siellä pistäydyimme kotona.
Vierailukohteisiimme kuului siis Ett hem. Siellä ei saanut valokuvata, mutta sain sentään kuvan paikan hengettäristä. Kiitos kauniista opastuksesta.perjantaina, heinäkuuta 21, 2006
Isänpäiväromaanilla rikkauksiin
Ilmastonmuuton myötä synkät ja myrskyiset yöt loppuivat. Kotikaupunkini tähtitarhaiset hetket ovat nyt kuulaita ja vaaleita. Vain silloin tällöin merestä nouseva sumu valtaa parhaan hyppypaikan.
Laiffi ei tuolloin ollut mitään verrattuna näiden aikojen siirtolaisvirtoihin. Muistan hyvin, kuinka ulkomaalaisista miehistä tapeltiin vimmaisesti kaupungin ravintoloissa. Nyt monet tappelevat heidän kanssaan. Enonikin on jo toista maata, varmaan muukalaislegioonassa. Eikä nakkikioskeja enää ole. Niiden liepeiltä sai katulapsia bongata turhaan. Oli mentävä kauemmaksi, sivukaduille. Sisäelimiä sai mummonmarkoilla ilmaiseksi, kun vain viitsi kotiin kantaa.
Muutos virtaa aina. Ensin kaikki halusivat olla kemikalioliikkeen myyjiä. Sitten koitti toimittajien etsikkoaika. Otti ja tuota hottia diiliä tehdään nykyisin mainostoimistoissa. En minä ollut muita kummempi Rovaniemen markkinoilla. Etsiydyin tositv:hen putoamaan kärryiltä, seikkailemaan saareen ja duuddailemaan.
***
Kirjallisuuden valtavirtaa tuottamassa isänpäiväksi. Tavoitteena valkoinen flyygeli, Les Paul Gibson ja mersu.
Laiffi ei tuolloin ollut mitään verrattuna näiden aikojen siirtolaisvirtoihin. Muistan hyvin, kuinka ulkomaalaisista miehistä tapeltiin vimmaisesti kaupungin ravintoloissa. Nyt monet tappelevat heidän kanssaan. Enonikin on jo toista maata, varmaan muukalaislegioonassa. Eikä nakkikioskeja enää ole. Niiden liepeiltä sai katulapsia bongata turhaan. Oli mentävä kauemmaksi, sivukaduille. Sisäelimiä sai mummonmarkoilla ilmaiseksi, kun vain viitsi kotiin kantaa.
Muutos virtaa aina. Ensin kaikki halusivat olla kemikalioliikkeen myyjiä. Sitten koitti toimittajien etsikkoaika. Otti ja tuota hottia diiliä tehdään nykyisin mainostoimistoissa. En minä ollut muita kummempi Rovaniemen markkinoilla. Etsiydyin tositv:hen putoamaan kärryiltä, seikkailemaan saareen ja duuddailemaan.
***
Kirjallisuuden valtavirtaa tuottamassa isänpäiväksi. Tavoitteena valkoinen flyygeli, Les Paul Gibson ja mersu.
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
Sorsastamaan
Vuosi sitten oli blogeissa oravakuvabuumi, mutta nyt on sorsien vuoro, mihin Menopaussi antoi vinkin. Kuvien laatu paranee, kun klikkailee. Ne ovat 9-vuotiaan tyttäreni ottamia kuvia.
Tämä yksilö uiskentelee Herttoniemen puistossa.
Aivan samalta ei kuulosta tämän yksilön vaakunta.
Se on menoa nyt
Vaimo on selvästi lähdössä humputtelemaan ja jättää miehensä ja lapsensa oman onnensa nojaan. Kukapa tällaista hampaatonta raasua huolisikaan...
Hampaan poiston jälkeen
Keräsin netistä ja maailmalta hampaan poiston jälkeiset ohjeet itselleni. Satunnaiselle googlettajalle sanottakoon, että en ole edes konitohtori, enkä väitä, että nämä ovat pitävät ja lukijan tapaukseen sopivat ohjeet. Todelliset noudatettavat ohjeet on syytä saada alan ammattilaisilta, ei netistä, vaikka kipu veisikin järjen. Keräsin ja muokkasin nämä siis lähinnä itselleni ja läheisilleni.
VERENVUOTO:
Haavakuoppaan asetetaan heti poistotoimenpiteen jälkeen sideharso- tai muu purunkestävä taitos. Se painetaan vasten haavaa puremalla tasaisesti ja kevyesti. Tämän jatkaminen riittävän pitkään varmistaa verihyytymän syntymisen poistokuoppaan. Näin luu pääsee paranemaan hyytymän alla ja turhien (ja vaarallisten) bakteerien meno kuoppaan vaikeutuu.
Veren pitäisi parhaimmillaan hyytyä kymmenessä minuutissa, mutta taitosta on syytä purra pidempäänkin (15 min - tunti), sillä aina kaikki ei ole kuin oppikirjasta. Vuodon jatkuessa tämänkin jälkeen on temppu syytä uusia. Se ei yleensä tunnu kovin mukavalta, mutta jos niin ei tee, voi jonkin ajan kuluttua tuntua vielä vähemmän mukavalta. Tänä aikana älä juo nestettä, älä missään tapauksessa purskuttele, älä syljeskele voimakkaasti, äläkä pyörittele kieltäsi haavassa. Niistä on vain harmia.
Hyytymä ei aluksi ole välttämättä kovin pitävä. Suuta auottaessa, liikuteltaessa tai väännellessä haavasta voi tulla verta (tai verta muistuttavaa punasolukasaumaa) sen jälkeenkin. Lohduton itku ei siis ole ratkaisu tähän ongelmaan. 12 tunnissa homman pitäisi kuitenkin olla pääosin kasassa eikä runsaita vuotoja pitäisi olla. Jos on, voi pirauttaa asiantuntijalle.
On kuitenkin tavallista, että toimenpidealueelta tihkuu hieman verta muutaman päivän ajan, hyytymä on aika hauras. Jos vuoto on runsasta tai alkaa yllättäen uudelleen, on syytä panna uudestaan sidehersotaitos poistokuopan päälle ja purra sitä yhtäjaksoisesti vähintään puolen tunnin ajan. Lisäksi posken päällä voi pitää kylmähaudetta. Mikäli vuoto jatkuu runsaana, on toimenpide toistettava kerran tai kahdesti. Silloin on syytä levätä puoli-istuvassa asennossa. [Mikäli vuoto ei lakkaa, ja ohjeita on noudatettu tunnollisesti, kannattaa olla yhteydessä hammaslääkäriinsä, kuten silloinkin, jos nousee kuume (tulehdus) tai on esimerkiksi hengenahdistusta (yleensä puudutusaine).]
Muutaman päivän ajan operaatiosta tulee välttää tupakointia, syljeskelyä, pillillä imemistä sekä suun huuhtomista esimerkiksi purskottamalla. Näillä imuliikettä tuottavilla liikesarjoilla poistokuoppaan muodostunut (tulehduksilta ja luun toipumista) suojaava verihyytymä saattaa irrota pois paikoiltaan ja homma on alettava alusta.
SYÖMINEN JA JUOMINEN:
Hampaan poiston jälkeen tulee olla syömättä kunnes toimenpiteestä annettu puudutus häviää. Sitä ei ole vaikea huomata. Yleensä puudutus häviää parissa tunnissa, ongelma se on jatkuttuaan yli 12 tuntia.
Toimenpidepäivänä riittävän pehmeät syömiset ja juomiset on syytä nauttia viileänä: kuuma ja karkea ruoka lisäävät haavan vuotoriskiä. Varo myös veden juontia liian aikaisin; muista että pillistä on vain haittaa. Haavan alkavaa hyytymää ei pidä liottaa missään nesteessä. Älä ota aspiriinia tai disperiiniä. Ne haittaavat hyytymistä. Älä dokaa: voimakas alkoholi haittaa hyytymistä, itse asiassa liottaa ne pois, ja jos tulehdusta on pelissä, pään saa räjäytettyä yhdelläkin olutpullolla. Tupakointia on syytä välttää: siitäkin muodostuu haavaan muheva bakteerialusta, aivan kuten jokavuotisissa kurkkutaudeissakin. Ai mistäkö tämän tiedän?
SUUN HOITO:
Hampaat voi toipilasaikana harjata normaalisti varoen toimenpidealuetta. Muutos tavalliseen aamu- ja iltahartaukseen on siinä, että suuta ei pidä huuhtoa, voimakkaasta purskuttelusta nyt puhumattakaan. Jos käytät hammastahnaa, laita sitä hammasharjaan niin vähän, että sen voi jättää suuhun. Toistan: älä purskuta vedellä. Vesi ei ole vanhin voitehista hampaanpoiston yhteydessä. Ei tietenkään myös suuvesiä.
Turvotusta ja mustelmaa voi ennaltaehkäistä pitämällä toimenpidepäivänä kylmähaudetta poistoalueen kohdalla. Sitä ei laiteta suun sisään, vaan käytetään ulkoisesti, mikä ei ole helppoa arvata itse, sillä ihminen on järkiperäinen olento vain silloin, kun hänellä on hampaat tallella.
SÄRKY:
Poiston jälkeiseen särkyyn voi ottaa ennen hyväksi koettua tai reseptillä määrättyä tulehduskipulääkettä. Resepti on parempi ja halvempikin konsti, minkä lisäksi siinä yhteydessä tarkistetaan allergiat ja muut yliherkkyydet. Tällä kertaa määräytytin itselleni Buranaa 800 mg kolmesti päivässä, mikä lienee tuon aineen kohdalla maksimiannos: sitä enempää sitä ei pidä syödä. Jos se ei riitä - tässä kyllä kokemus omasta kivunsiedosta ja kivunsietotavoista auttaa kertomaan lääkärille - kannattaisi kaappiin varata esimerkiksi edellistä vahvempaa Panacodia kaiken varalta, varsinkin jos tarkoituksena on poistua ihmisten (ja lääkärien) ilmoilta esimerkiksi käymättömiin korpimaisemiin.
Kyse särkylääkkeissä ei ole pelkästään kivun poistosta, vaan myös tulehduksen estämisestä. Penisilliini- tai muu antibioottikuuri ei liene sekään harvinaista jälkihoitoa, jos taustalla on tulehdus tai juurikanavien tai ikenien ärtyneisyys.
Tulehdusta ja ärtyneisyyttä ei kannata manata esiin. Siksi saunaa tulee välttää pari päivää. Urheilua on paettava noin viikon ajan, mikä selittää sen, miksi sanalla hammastulehdus googlatessa saa esiin lähinnä urheilijoiden poissaoloja tärkeistä matseista. Jos siis veikkaat, on syytä katsoa suosikkiurheilijoittesi suuhun, ei vain ravaavien konien kuonon sisälle.
Jos vuoto ei lakkaa tai särky käy sietämättömäksi - nämä EIVÄT ole harvinaista ilmiöitä - tai tulee muita hälyttäviä oireita, kuten hengenahdistus, kuumetta tms., on syytä ottaa yhteys hoitaneeseen hammaslääkäriin tai lähimpään hammashoitolaan, tai esimerkiksi kesälomamatkalla hätätilassa kehen tahansa lääkäriin. Järki käteen tässäkin, sillä turhia käyntejähän ei nykyään saa tehdä.
VERENVUOTO:
Haavakuoppaan asetetaan heti poistotoimenpiteen jälkeen sideharso- tai muu purunkestävä taitos. Se painetaan vasten haavaa puremalla tasaisesti ja kevyesti. Tämän jatkaminen riittävän pitkään varmistaa verihyytymän syntymisen poistokuoppaan. Näin luu pääsee paranemaan hyytymän alla ja turhien (ja vaarallisten) bakteerien meno kuoppaan vaikeutuu.
Veren pitäisi parhaimmillaan hyytyä kymmenessä minuutissa, mutta taitosta on syytä purra pidempäänkin (15 min - tunti), sillä aina kaikki ei ole kuin oppikirjasta. Vuodon jatkuessa tämänkin jälkeen on temppu syytä uusia. Se ei yleensä tunnu kovin mukavalta, mutta jos niin ei tee, voi jonkin ajan kuluttua tuntua vielä vähemmän mukavalta. Tänä aikana älä juo nestettä, älä missään tapauksessa purskuttele, älä syljeskele voimakkaasti, äläkä pyörittele kieltäsi haavassa. Niistä on vain harmia.
Hyytymä ei aluksi ole välttämättä kovin pitävä. Suuta auottaessa, liikuteltaessa tai väännellessä haavasta voi tulla verta (tai verta muistuttavaa punasolukasaumaa) sen jälkeenkin. Lohduton itku ei siis ole ratkaisu tähän ongelmaan. 12 tunnissa homman pitäisi kuitenkin olla pääosin kasassa eikä runsaita vuotoja pitäisi olla. Jos on, voi pirauttaa asiantuntijalle.
On kuitenkin tavallista, että toimenpidealueelta tihkuu hieman verta muutaman päivän ajan, hyytymä on aika hauras. Jos vuoto on runsasta tai alkaa yllättäen uudelleen, on syytä panna uudestaan sidehersotaitos poistokuopan päälle ja purra sitä yhtäjaksoisesti vähintään puolen tunnin ajan. Lisäksi posken päällä voi pitää kylmähaudetta. Mikäli vuoto jatkuu runsaana, on toimenpide toistettava kerran tai kahdesti. Silloin on syytä levätä puoli-istuvassa asennossa. [Mikäli vuoto ei lakkaa, ja ohjeita on noudatettu tunnollisesti, kannattaa olla yhteydessä hammaslääkäriinsä, kuten silloinkin, jos nousee kuume (tulehdus) tai on esimerkiksi hengenahdistusta (yleensä puudutusaine).]
Muutaman päivän ajan operaatiosta tulee välttää tupakointia, syljeskelyä, pillillä imemistä sekä suun huuhtomista esimerkiksi purskottamalla. Näillä imuliikettä tuottavilla liikesarjoilla poistokuoppaan muodostunut (tulehduksilta ja luun toipumista) suojaava verihyytymä saattaa irrota pois paikoiltaan ja homma on alettava alusta.
SYÖMINEN JA JUOMINEN:
Hampaan poiston jälkeen tulee olla syömättä kunnes toimenpiteestä annettu puudutus häviää. Sitä ei ole vaikea huomata. Yleensä puudutus häviää parissa tunnissa, ongelma se on jatkuttuaan yli 12 tuntia.
Toimenpidepäivänä riittävän pehmeät syömiset ja juomiset on syytä nauttia viileänä: kuuma ja karkea ruoka lisäävät haavan vuotoriskiä. Varo myös veden juontia liian aikaisin; muista että pillistä on vain haittaa. Haavan alkavaa hyytymää ei pidä liottaa missään nesteessä. Älä ota aspiriinia tai disperiiniä. Ne haittaavat hyytymistä. Älä dokaa: voimakas alkoholi haittaa hyytymistä, itse asiassa liottaa ne pois, ja jos tulehdusta on pelissä, pään saa räjäytettyä yhdelläkin olutpullolla. Tupakointia on syytä välttää: siitäkin muodostuu haavaan muheva bakteerialusta, aivan kuten jokavuotisissa kurkkutaudeissakin. Ai mistäkö tämän tiedän?
SUUN HOITO:
Hampaat voi toipilasaikana harjata normaalisti varoen toimenpidealuetta. Muutos tavalliseen aamu- ja iltahartaukseen on siinä, että suuta ei pidä huuhtoa, voimakkaasta purskuttelusta nyt puhumattakaan. Jos käytät hammastahnaa, laita sitä hammasharjaan niin vähän, että sen voi jättää suuhun. Toistan: älä purskuta vedellä. Vesi ei ole vanhin voitehista hampaanpoiston yhteydessä. Ei tietenkään myös suuvesiä.
Turvotusta ja mustelmaa voi ennaltaehkäistä pitämällä toimenpidepäivänä kylmähaudetta poistoalueen kohdalla. Sitä ei laiteta suun sisään, vaan käytetään ulkoisesti, mikä ei ole helppoa arvata itse, sillä ihminen on järkiperäinen olento vain silloin, kun hänellä on hampaat tallella.
SÄRKY:
Poiston jälkeiseen särkyyn voi ottaa ennen hyväksi koettua tai reseptillä määrättyä tulehduskipulääkettä. Resepti on parempi ja halvempikin konsti, minkä lisäksi siinä yhteydessä tarkistetaan allergiat ja muut yliherkkyydet. Tällä kertaa määräytytin itselleni Buranaa 800 mg kolmesti päivässä, mikä lienee tuon aineen kohdalla maksimiannos: sitä enempää sitä ei pidä syödä. Jos se ei riitä - tässä kyllä kokemus omasta kivunsiedosta ja kivunsietotavoista auttaa kertomaan lääkärille - kannattaisi kaappiin varata esimerkiksi edellistä vahvempaa Panacodia kaiken varalta, varsinkin jos tarkoituksena on poistua ihmisten (ja lääkärien) ilmoilta esimerkiksi käymättömiin korpimaisemiin.
Kyse särkylääkkeissä ei ole pelkästään kivun poistosta, vaan myös tulehduksen estämisestä. Penisilliini- tai muu antibioottikuuri ei liene sekään harvinaista jälkihoitoa, jos taustalla on tulehdus tai juurikanavien tai ikenien ärtyneisyys.
Tulehdusta ja ärtyneisyyttä ei kannata manata esiin. Siksi saunaa tulee välttää pari päivää. Urheilua on paettava noin viikon ajan, mikä selittää sen, miksi sanalla hammastulehdus googlatessa saa esiin lähinnä urheilijoiden poissaoloja tärkeistä matseista. Jos siis veikkaat, on syytä katsoa suosikkiurheilijoittesi suuhun, ei vain ravaavien konien kuonon sisälle.
Jos vuoto ei lakkaa tai särky käy sietämättömäksi - nämä EIVÄT ole harvinaista ilmiöitä - tai tulee muita hälyttäviä oireita, kuten hengenahdistus, kuumetta tms., on syytä ottaa yhteys hoitaneeseen hammaslääkäriin tai lähimpään hammashoitolaan, tai esimerkiksi kesälomamatkalla hätätilassa kehen tahansa lääkäriin. Järki käteen tässäkin, sillä turhia käyntejähän ei nykyään saa tehdä.
Tyylisuuntana haircuttaava naturalismi
Vai haircuttia pitää olla nykyaikana. Saamanne pitää.
Sain aamulla ajan, kun soitin atomikellon tarkkuudella päivystykseen klo 8.00. Hammaslääkäriin taksilla, ja sitten odoteltiin odotushuoneessa vartti ylimääräistä. Bussillakin olisi siis ehtinyt, mutta onhan se komeampaa taksilla.
Kuvauksessa paljastui, että hammas oli halki juuren pohjaan asti. Vihjasivat, että se on muka saattanut olla kipeä. Sanoin, että mitä elämään tulee, Dante oli vain pikku poika. Hammas oli joskus aikapäiviä sitten "osittain juurihoidettu".
Ei muuta kuin pois pirulainen. Hentoinen hammaslääkäri sai ensimmäisen osan irti muutamassa minuutissa. Toinen käsi puristi ylähuulta hampaita vasten, pihti rusensi suupieltä ja huulia. Verinaarmuilla näyttää olevan nyt kun turvotus on laskenut. Kallossa kuului vain rusahduksia, kun juurikanava hannasi vastaan. Ulos tuli ja halki oli. Päivittelivät, että on varmaan tehnyt kipeää. En vastannut, kun teki kuudesta puudutuspistoksesta huolimatta vielä kipeämpää.
Kun välillä vähän äännähtelin jatkotoimissa, pyysi lääkäri kertomaan, jos sattuu. Minä mumisin, että näytän vain merkin, ja sanoin, että lyön sitten kolme kertaa kämmenellä tatamiin. Lääkäri ei ymmärtänyt, vaikka hänen etunimensä näyttää olevan Yukiko, sen sijaan avustaja hörähteli sivummalla huvittuneena.
Toista juurta irroteltiinkin sitten puolisen tuntia. En ole tiennytkään, kuinka monesta asennosta hammasta voi yrittää irrottaa. Suuret pihdit irtosivat otteesta kerran ja kitalakeen tuli pienehkö ruhjevamma. Sitä on mukava kielenkärjellä pyörittää: onpahan veren maku suussa blogatessakin. Tosin välissä pyysin lupaa, että saisinko itkaista ihan vähän. Niin tein kahdeksanvuotiaanakin, kun hammas sahattiin neljään osaan ja aikuinen raavas mies repi irti neljäsosia ihmetellen, kuinka voi olla tiukassa hammas. Hän oli ollut hommissa vasta kolmekymmentä vuotta ja tämä oli ennätys. Kahdella kädellä, jalka tuolia vasten pönkkänä se sitten irtosi neljässä osassa. Ensin oli yritetty yhdessä, sitten kahdessa osassa. Itkaisin vähän.
Kyyneleet lensivät kaaressa nytkin. Aurinkolasit olivat tippuneet lattialle, kun pää alaspäin olin kuin avaruustestiläinen. Kallossa kuului ensin ratinaa ja sitten isohko rusahdus.
Tiesin, että jokin meni poikki, rikki tai halki. Sanoin sen. Eivät uskoneet, vetoharjoitus jatkui kuin kuntosalilla ikään.
Viitisen minuuttia vetkuteltua ulos tuli jumalattoman pitkä hampaan juuri, jossa ei ollut sitä asioita monimutkaistavaa koukkua päässä. Niinpä oli syytä katsoa vielä lihamössööön. Tutkittaessa sitten löytyi "kolmas juuri", joka vielä piti vetää koukulla irti luusta ja lihasta.
Ei siellä kolmatta juurta ollut, se oli vain sen katkenneen juuren koukkukärki, joka oli haljennut: pari senttiä silläkin vielä pituutta. Niitä sitten ihasteltiin. Tämä oli minun aamupäiväni kohokohta.
Olen kävellyt hiljakseen olohuoneesta keittiöön ja käytävää pitkin makuuhuoneeseen ja takaisin nyt tunnin ajan... Puudutusaine on lakannut vaikuttamasta... Kehoitin perhettä olemaan minulle kilttejä... Syljettyäni verta altaaseen ja sanottuani, että ei olisi pitänyt syödä sokeria, lLapsikin kävi pesemässä vapaaehtoisesti hampaansa yhden ylimääräisen kerran.
Sain aamulla ajan, kun soitin atomikellon tarkkuudella päivystykseen klo 8.00. Hammaslääkäriin taksilla, ja sitten odoteltiin odotushuoneessa vartti ylimääräistä. Bussillakin olisi siis ehtinyt, mutta onhan se komeampaa taksilla.
Kuvauksessa paljastui, että hammas oli halki juuren pohjaan asti. Vihjasivat, että se on muka saattanut olla kipeä. Sanoin, että mitä elämään tulee, Dante oli vain pikku poika. Hammas oli joskus aikapäiviä sitten "osittain juurihoidettu".
Ei muuta kuin pois pirulainen. Hentoinen hammaslääkäri sai ensimmäisen osan irti muutamassa minuutissa. Toinen käsi puristi ylähuulta hampaita vasten, pihti rusensi suupieltä ja huulia. Verinaarmuilla näyttää olevan nyt kun turvotus on laskenut. Kallossa kuului vain rusahduksia, kun juurikanava hannasi vastaan. Ulos tuli ja halki oli. Päivittelivät, että on varmaan tehnyt kipeää. En vastannut, kun teki kuudesta puudutuspistoksesta huolimatta vielä kipeämpää.
Kun välillä vähän äännähtelin jatkotoimissa, pyysi lääkäri kertomaan, jos sattuu. Minä mumisin, että näytän vain merkin, ja sanoin, että lyön sitten kolme kertaa kämmenellä tatamiin. Lääkäri ei ymmärtänyt, vaikka hänen etunimensä näyttää olevan Yukiko, sen sijaan avustaja hörähteli sivummalla huvittuneena.
Toista juurta irroteltiinkin sitten puolisen tuntia. En ole tiennytkään, kuinka monesta asennosta hammasta voi yrittää irrottaa. Suuret pihdit irtosivat otteesta kerran ja kitalakeen tuli pienehkö ruhjevamma. Sitä on mukava kielenkärjellä pyörittää: onpahan veren maku suussa blogatessakin. Tosin välissä pyysin lupaa, että saisinko itkaista ihan vähän. Niin tein kahdeksanvuotiaanakin, kun hammas sahattiin neljään osaan ja aikuinen raavas mies repi irti neljäsosia ihmetellen, kuinka voi olla tiukassa hammas. Hän oli ollut hommissa vasta kolmekymmentä vuotta ja tämä oli ennätys. Kahdella kädellä, jalka tuolia vasten pönkkänä se sitten irtosi neljässä osassa. Ensin oli yritetty yhdessä, sitten kahdessa osassa. Itkaisin vähän.
Kyyneleet lensivät kaaressa nytkin. Aurinkolasit olivat tippuneet lattialle, kun pää alaspäin olin kuin avaruustestiläinen. Kallossa kuului ensin ratinaa ja sitten isohko rusahdus.
Tiesin, että jokin meni poikki, rikki tai halki. Sanoin sen. Eivät uskoneet, vetoharjoitus jatkui kuin kuntosalilla ikään.
Viitisen minuuttia vetkuteltua ulos tuli jumalattoman pitkä hampaan juuri, jossa ei ollut sitä asioita monimutkaistavaa koukkua päässä. Niinpä oli syytä katsoa vielä lihamössööön. Tutkittaessa sitten löytyi "kolmas juuri", joka vielä piti vetää koukulla irti luusta ja lihasta.
Ei siellä kolmatta juurta ollut, se oli vain sen katkenneen juuren koukkukärki, joka oli haljennut: pari senttiä silläkin vielä pituutta. Niitä sitten ihasteltiin. Tämä oli minun aamupäiväni kohokohta.
Olen kävellyt hiljakseen olohuoneesta keittiöön ja käytävää pitkin makuuhuoneeseen ja takaisin nyt tunnin ajan... Puudutusaine on lakannut vaikuttamasta... Kehoitin perhettä olemaan minulle kilttejä... Syljettyäni verta altaaseen ja sanottuani, että ei olisi pitänyt syödä sokeria, lLapsikin kävi pesemässä vapaaehtoisesti hampaansa yhden ylimääräisen kerran.
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Progressiivinen rock
Eiköhän näillä sadalla pääse alkuun progressiivisen rokin ihanuuteen. Täydennyksiä ja suoranaisia yllytyksiä otetaan vastaan. Yö meni näiden parissa paremmin kuin konsanaan tetriksen.
YES
Close to the Edge
Relayer
Fragile
The YES Album
Symphonic Live
Yessongs
Going for the One
JETHRO TULL
Thick As A Brick
Aqualung
Songs From The Wood
PINK FLOYD
Wish You Were Here
Dark Side of the Moon
Animals
Meddle
The Wall
Live at Pompeii
GENESIS
Selling England By The Pound
Foxtrot
The Lamb Lies Down On Broadway
Nursery Cryme
A Trick Of The Tail
Wind And Wuthering
Trespass
Seconds Out
KING CRIMSON
In The Court Of The Crimson King
Red
Larks' Tongues in Aspic
Lizard
RUSH
Moving Pictures
Hemispheres
A Farewell to Kings
Permanent Waves
2112
DREAM THEATER
Scenes From A Memory Metropolis Part II
Images And Words
Live at Budokan
Live Scenes From New York
Awake
GENTLE GIANT
In a Glass House
Octopus
Free Hand
Playing The Fool - The Official Live
Acquiring The Taste
The Power And The Glory
VAN DER GRAAF GENERATOR
Pawn Hearts
Godbluff
H to He, Who Am the Only One
MARILLION
Script For A Jester's Tear
CAMEL
The Snow Goose
Mirage
Moonmadness
TOOL
Lateralus
Ænima
CARAVAN
In The Land Of Grey And Pink
If I Could Do It All Over Again, I'd Do It All Over You
ANGLAGARD
Hybris
PORCUPINE TREE
In Absentia
Coma Divine Live
Deadwing
The Sky Moves Sideways
AYREON
The Human Equation
RIVERSIDE
Second Life Syndrome
EMERSON LAKE & PALMER (ELP)
Brain Salad Surgery
Emerson, Lake and Palmer
Trilogy
HARMONIUM
Si On Avait Besoin D'une 5ième Saison
FOCUS
Hamburger Concerto
PAIN OF SALVATION
The Perfect Element Part 1
Be Live
Live Scenes From New York
12:5
Remedy Lane
OPETH
Ghost Reveries
Free Hand
Blackwater Park
Still Life
PREMIATA FORNERIA MARCONI (PFM)
Per Un Amico
Storia Di Un Minuto
ZAPPA, FRANK
Hot Rats
MAHAVISHNU ORCHESTRA
Birds of Fire
Inner Mounting Flame
SUPERTRAMP
Crime of the Century
STEVE HACKETT
Voyage Of The Acolyte
MARILLION
Misplaced Childhood
WISHBONE ASH
Argus
BACAMARTE
Depois do Fim
THE MARS VOLTA
De-loused in the Comatorium
GRYPHON
Red Queen to Gryphon Three
LIQUID TENSION EXPERIMENT
Liquid Tension Experiment 2
MIKE OLDFIELD
Amarok
Tubular Bells
BEYOND TWILIGHT
For The Love Of Art And The Making
IQ
Dark Matter
LE ORME
Felona E Sorona
KANSAS
Leftoverture
ALAN PARSONS PROJECT
Tales of Mystery and Imagination - Edgar Allan Poe
QUEEN
A Night At The Opera
Queen II
RIVERSIDE
Out Of Myself
GROBSCHNITT
Solar Music - Live
ARENA
The Visitor
YES
Close to the Edge
Relayer
Fragile
The YES Album
Symphonic Live
Yessongs
Going for the One
JETHRO TULL
Thick As A Brick
Aqualung
Songs From The Wood
PINK FLOYD
Wish You Were Here
Dark Side of the Moon
Animals
Meddle
The Wall
Live at Pompeii
GENESIS
Selling England By The Pound
Foxtrot
The Lamb Lies Down On Broadway
Nursery Cryme
A Trick Of The Tail
Wind And Wuthering
Trespass
Seconds Out
KING CRIMSON
In The Court Of The Crimson King
Red
Larks' Tongues in Aspic
Lizard
RUSH
Moving Pictures
Hemispheres
A Farewell to Kings
Permanent Waves
2112
DREAM THEATER
Scenes From A Memory Metropolis Part II
Images And Words
Live at Budokan
Live Scenes From New York
Awake
GENTLE GIANT
In a Glass House
Octopus
Free Hand
Playing The Fool - The Official Live
Acquiring The Taste
The Power And The Glory
VAN DER GRAAF GENERATOR
Pawn Hearts
Godbluff
H to He, Who Am the Only One
MARILLION
Script For A Jester's Tear
CAMEL
The Snow Goose
Mirage
Moonmadness
TOOL
Lateralus
Ænima
CARAVAN
In The Land Of Grey And Pink
If I Could Do It All Over Again, I'd Do It All Over You
ANGLAGARD
Hybris
PORCUPINE TREE
In Absentia
Coma Divine Live
Deadwing
The Sky Moves Sideways
AYREON
The Human Equation
RIVERSIDE
Second Life Syndrome
EMERSON LAKE & PALMER (ELP)
Brain Salad Surgery
Emerson, Lake and Palmer
Trilogy
HARMONIUM
Si On Avait Besoin D'une 5ième Saison
FOCUS
Hamburger Concerto
PAIN OF SALVATION
The Perfect Element Part 1
Be Live
Live Scenes From New York
12:5
Remedy Lane
OPETH
Ghost Reveries
Free Hand
Blackwater Park
Still Life
PREMIATA FORNERIA MARCONI (PFM)
Per Un Amico
Storia Di Un Minuto
ZAPPA, FRANK
Hot Rats
MAHAVISHNU ORCHESTRA
Birds of Fire
Inner Mounting Flame
SUPERTRAMP
Crime of the Century
STEVE HACKETT
Voyage Of The Acolyte
MARILLION
Misplaced Childhood
WISHBONE ASH
Argus
BACAMARTE
Depois do Fim
THE MARS VOLTA
De-loused in the Comatorium
GRYPHON
Red Queen to Gryphon Three
LIQUID TENSION EXPERIMENT
Liquid Tension Experiment 2
MIKE OLDFIELD
Amarok
Tubular Bells
BEYOND TWILIGHT
For The Love Of Art And The Making
IQ
Dark Matter
LE ORME
Felona E Sorona
KANSAS
Leftoverture
ALAN PARSONS PROJECT
Tales of Mystery and Imagination - Edgar Allan Poe
QUEEN
A Night At The Opera
Queen II
RIVERSIDE
Out Of Myself
GROBSCHNITT
Solar Music - Live
ARENA
The Visitor
tiistaina, heinäkuuta 18, 2006
Peruttu
Toimittaja soitti ja sanoi peruvansa huomisen televisiokeikan.
On tärkeämpiä asioita "joita ei voi ohittaa". Veikkaan että laiffii Libanonissa.
Tämä ja huominen tulivat yllättäen "vapaiksi"...
On tärkeämpiä asioita "joita ei voi ohittaa". Veikkaan että laiffii Libanonissa.
Tämä ja huominen tulivat yllättäen "vapaiksi"...
Elämää ja estetiikkaa
Näinä aikoina, kun elämä on hammastenkiristystä ja siitä seuraavaa itkua ja vaikerrusta, on syytä kiinnittää huomio hetkeksi muualle. Helpommin sanottu kuin tehty, muuten.
Käsittämätön rauha. Lintu kirskuu lähimailla, piha on tyhjä ja omakin pesue on siirtynyt hetkeksi Tampereelle kyläilemään. Niinpä aamupäivä on sujunut toimittajan taustakyselyihin vastatessa ja valmiiksi purtua ruokaa laittaessa. Keittokirjojen (Unkari, Italia) lisäksi olen lueskellut Arja Elovirran ja Ville Lukkarisen toimittamaa teosta Katseen rajat. Taidehistorian metodologiaa sekä Aarne Kinnusen kirjaa Estetiikka.
Tämä on minulle tyypillistä kesäluettavaa. Yleisistä kirjastoistahan en juuri saa oman alan teoksia; historiahyllyt ovat vaatimattomia tasoltaan ja jos jotakin uutta on raaskittu hankkia, ne ovat varsin usein lainassa. Vanhat on toki luettu, parhaimmat useampaan kertaan.
Estetiikka on jäänyt vieraaksi oppiaineeksi, vaikka yhtä ja toista lukulistalle on vuosien mittaan tietysti kertynyt: koti- ja ulkomaisia väitös- ja oppikirjoja ja monia alan klassikoita, esimerkiksi Theodor Adornon Aesthetic Theory ja mahtuu mukaan Immanuel Kantia ja Hegeliäkin. Pintapuolisesti tietenkin, mutta yleissivistyksellä itselleen perustellen. Vaikka on minua kuulemma kerran pohdittu luennoijaksi Suomen estetiikan seuran kuukausikokoukseen.
Tämä onkin estetiikan juju, me olemme sen piirissä halusimmepa tai emme. Kaikilla joten kuten maailmassa keplottelevalla eli meillä on omat esteettiset arvostuksemme. Ja esitämme niistä mieluusti mielipiteemme, usein kokemuksen saattelemana. Näistä on muodostettavissa sitten kulloinkin tilanteeseen pätevä esteettinen käsite. Ja siinä ne Kinnusen mukaan välttämättömät esteetin tarvitseman infrastruktuurin palaset ovatkin: esteettinen arvo, arvostus, esteettinen arvoasvostelma, esteettinen käsite ja esteettinen kokemus. Muutakin toki on tarjolla, jos esteetin ura kiinnostaa.
Keskeistä on sensus communis. Asioista on keskusteltava. Ja Kant lisäsi tähän, että oletus on ymmärretyksi tuleminen. "Ellei kukaan ymmärrä, lopetan puhumisen." Näinhän blogeissakin käy aika ajoin. "Muutaman epäonnistumisen jälkeen oppii edelleen, että keskustelukumppani on valittava yllättävän huolellisesti", Kinnunen kirjoittaa. Interaktiivisuudella on siis rajoituksensa.
Aika yllättäväksi Kinnunen menee, kun hän puhuu sosiaalistumisesta. "Sosiaalistuminen on estetisoitumista, esteettisten normien ja arvojen omaksumista, kykyä osata lausua esteettisiä arvoarvostelmia oikein ja sattuvasti." Kyse ei ole pelkästään siitä, vaan myös kyvystä osata käyttäytyä, "omata tuo vaikea Einfuhlungsfähigkeit, eli kyky nähdä, mitä toinen ihminen tuntee".
Esteettisen arvoarvostelman esittäminen joissakin sosiaalisissa tilanteissa on sopimatonta, hyvän maun vastaista. Toisin sanoen osuva esteettinen arvostelu edellyttää koko tilanteen seuraamista, mikä ei ole helppoa Sensus communiksesta johtuen esteettinen arvostelu on teko, jonka seuraukset on osattava punnita etukäteen. Estetiikka säätelee itseään tällä tavalla.
Estetiikan sosiaalisuus tarkoittaa Kinnusen mukaan viittä seikkaa. Niillä on mielestäni merkitystä myös bloggareille:
1) Ongelmat alkavat arvoarvostelman esittämisestä ääneen toisille ryhmän jäsenille, mikä arvioinnin säännöttömyyden vuoksi vaatii onnistuakseen kielen hallinnan;
2) Esteettisiä arvoarvostelmia ei sovi lausua missä tilanteessa tahansa. Tämä on arkipäivän metaestetiikkaa, jonka rikkominen, mauttomuus, on sosiaalista osaamattomuutta ja tahdittomuutta;
3) Ryhmä painostaa omaksumaan esteettiset norminsa, jotka yksilö voi joko hyväksyä tai käydä kapinaan niitä vastaan;
4) Ihmisyhteisössä on erilaisia esteettisiä arvostusryhmiä: niistä mainittakoon vaikkapa nuorisokultuuri, aikuisten kulttuuri, ensi-iltayleisö, alakulttuuri, yläkulttuuri, viihdekulttuuri, jazz-kulttuuri, rock-kulttuuri. Joukko on kirjava ja yhteiskunta tässä suhteessa pirsoutunut;
5) On tärkeää huolehtia siitä, miltä näyttää muiden silmissä.
"Yhteisö punnitsee jokaisen ihmisen suhteet esteettisiin arvoihin, sillä ne ilmaisevat tärkeitä sosiaalisia ominaisuuksia."
Estetiikan sosiaalisuudessa on siis yllättäviä piirteitä: mielestäni erityisesti tuo viitoskohta.
Siitähän me bloggarit kaikkein vähiten välitämme?
Käsittämätön rauha. Lintu kirskuu lähimailla, piha on tyhjä ja omakin pesue on siirtynyt hetkeksi Tampereelle kyläilemään. Niinpä aamupäivä on sujunut toimittajan taustakyselyihin vastatessa ja valmiiksi purtua ruokaa laittaessa. Keittokirjojen (Unkari, Italia) lisäksi olen lueskellut Arja Elovirran ja Ville Lukkarisen toimittamaa teosta Katseen rajat. Taidehistorian metodologiaa sekä Aarne Kinnusen kirjaa Estetiikka.
Tämä on minulle tyypillistä kesäluettavaa. Yleisistä kirjastoistahan en juuri saa oman alan teoksia; historiahyllyt ovat vaatimattomia tasoltaan ja jos jotakin uutta on raaskittu hankkia, ne ovat varsin usein lainassa. Vanhat on toki luettu, parhaimmat useampaan kertaan.
Estetiikka on jäänyt vieraaksi oppiaineeksi, vaikka yhtä ja toista lukulistalle on vuosien mittaan tietysti kertynyt: koti- ja ulkomaisia väitös- ja oppikirjoja ja monia alan klassikoita, esimerkiksi Theodor Adornon Aesthetic Theory ja mahtuu mukaan Immanuel Kantia ja Hegeliäkin. Pintapuolisesti tietenkin, mutta yleissivistyksellä itselleen perustellen. Vaikka on minua kuulemma kerran pohdittu luennoijaksi Suomen estetiikan seuran kuukausikokoukseen.
Tämä onkin estetiikan juju, me olemme sen piirissä halusimmepa tai emme. Kaikilla joten kuten maailmassa keplottelevalla eli meillä on omat esteettiset arvostuksemme. Ja esitämme niistä mieluusti mielipiteemme, usein kokemuksen saattelemana. Näistä on muodostettavissa sitten kulloinkin tilanteeseen pätevä esteettinen käsite. Ja siinä ne Kinnusen mukaan välttämättömät esteetin tarvitseman infrastruktuurin palaset ovatkin: esteettinen arvo, arvostus, esteettinen arvoasvostelma, esteettinen käsite ja esteettinen kokemus. Muutakin toki on tarjolla, jos esteetin ura kiinnostaa.
Keskeistä on sensus communis. Asioista on keskusteltava. Ja Kant lisäsi tähän, että oletus on ymmärretyksi tuleminen. "Ellei kukaan ymmärrä, lopetan puhumisen." Näinhän blogeissakin käy aika ajoin. "Muutaman epäonnistumisen jälkeen oppii edelleen, että keskustelukumppani on valittava yllättävän huolellisesti", Kinnunen kirjoittaa. Interaktiivisuudella on siis rajoituksensa.
Aika yllättäväksi Kinnunen menee, kun hän puhuu sosiaalistumisesta. "Sosiaalistuminen on estetisoitumista, esteettisten normien ja arvojen omaksumista, kykyä osata lausua esteettisiä arvoarvostelmia oikein ja sattuvasti." Kyse ei ole pelkästään siitä, vaan myös kyvystä osata käyttäytyä, "omata tuo vaikea Einfuhlungsfähigkeit, eli kyky nähdä, mitä toinen ihminen tuntee".
Esteettisen arvoarvostelman esittäminen joissakin sosiaalisissa tilanteissa on sopimatonta, hyvän maun vastaista. Toisin sanoen osuva esteettinen arvostelu edellyttää koko tilanteen seuraamista, mikä ei ole helppoa Sensus communiksesta johtuen esteettinen arvostelu on teko, jonka seuraukset on osattava punnita etukäteen. Estetiikka säätelee itseään tällä tavalla.
Estetiikan sosiaalisuus tarkoittaa Kinnusen mukaan viittä seikkaa. Niillä on mielestäni merkitystä myös bloggareille:
1) Ongelmat alkavat arvoarvostelman esittämisestä ääneen toisille ryhmän jäsenille, mikä arvioinnin säännöttömyyden vuoksi vaatii onnistuakseen kielen hallinnan;
2) Esteettisiä arvoarvostelmia ei sovi lausua missä tilanteessa tahansa. Tämä on arkipäivän metaestetiikkaa, jonka rikkominen, mauttomuus, on sosiaalista osaamattomuutta ja tahdittomuutta;
3) Ryhmä painostaa omaksumaan esteettiset norminsa, jotka yksilö voi joko hyväksyä tai käydä kapinaan niitä vastaan;
4) Ihmisyhteisössä on erilaisia esteettisiä arvostusryhmiä: niistä mainittakoon vaikkapa nuorisokultuuri, aikuisten kulttuuri, ensi-iltayleisö, alakulttuuri, yläkulttuuri, viihdekulttuuri, jazz-kulttuuri, rock-kulttuuri. Joukko on kirjava ja yhteiskunta tässä suhteessa pirsoutunut;
5) On tärkeää huolehtia siitä, miltä näyttää muiden silmissä.
"Yhteisö punnitsee jokaisen ihmisen suhteet esteettisiin arvoihin, sillä ne ilmaisevat tärkeitä sosiaalisia ominaisuuksia."
Estetiikan sosiaalisuudessa on siis yllättäviä piirteitä: mielestäni erityisesti tuo viitoskohta.
Siitähän me bloggarit kaikkein vähiten välitämme?
maanantaina, heinäkuuta 17, 2006
Mätä mättää
En saanut hoitoa hampaaseen. Aikuisten ajanvaraus ja hoito on keskitetty Helsingissä Ruskeasuolle, eikä tälle päivälle löytynyt aikoja.
Jäin myös ilman korvaushoitoa: yksityisten asemien ajanvaraus tarjosi myös "ei oota" kello 9:n ja 10:n välillä. Testasin viisi hammaslääkäriasemaa: suurimmassa osassa vain yksi lääkäri, muut lomalla, ei aikoja. Yksi sentään kehotti soittamaan uudestaan peruutuspaikkojen toivossa. Kaikki asemat ystävällisiä, mutta nopeita kertomaan ettei hoitoa ole tarjolla.
Särkeviä hampaita ei siis Helsingissä saa hoidetuksi yhdessä päivässä kesäkuumalla. Poskihammas sykkii kuin perkele. Toivottavasti se sietämätön tuskatila ei tule yöllä. Mutta arvaahan sen, kun näin sanoo.
Helsingin kokoisessa kaupungissa hoidon "keskitys" kaupungin yhdelle laidalle on idiotiaa. Sen säästökampanjan keksijä pitäisi hirttää en sano mistä. Mieshän sen kuitenkin on keksinyt.
Jäin myös ilman korvaushoitoa: yksityisten asemien ajanvaraus tarjosi myös "ei oota" kello 9:n ja 10:n välillä. Testasin viisi hammaslääkäriasemaa: suurimmassa osassa vain yksi lääkäri, muut lomalla, ei aikoja. Yksi sentään kehotti soittamaan uudestaan peruutuspaikkojen toivossa. Kaikki asemat ystävällisiä, mutta nopeita kertomaan ettei hoitoa ole tarjolla.
Särkeviä hampaita ei siis Helsingissä saa hoidetuksi yhdessä päivässä kesäkuumalla. Poskihammas sykkii kuin perkele. Toivottavasti se sietämätön tuskatila ei tule yöllä. Mutta arvaahan sen, kun näin sanoo.
Helsingin kokoisessa kaupungissa hoidon "keskitys" kaupungin yhdelle laidalle on idiotiaa. Sen säästökampanjan keksijä pitäisi hirttää en sano mistä. Mieshän sen kuitenkin on keksinyt.
sunnuntai, heinäkuuta 16, 2006
Norman McLarenin Naapurit nähtävissä
Norman McLaren on kanadalainen elokuvantekijä. Kanadan National Film Board juhlii animaation 65-vuotisjuhlaa julkaisemalla hänen tärkeimmät työnsä DVD:llä. Kokeellista ja uutta aikoinaan luonutta elokuvataidetta riittää peräti seitsemälle levylle.
Makupalojakin on tarjolla. Suomen elokuvasensuuri ei aikoinaan hyväksynyt McLarenin elokuvaa The Neighbors (1952), jota Aito Mäkinen yritti tuoda maahan. Asiasta nousi melkomoinen kohu.
Naapureiden lisäksi kanadalaiset ovat panneet esille myös toisen elokuvan, La Merlen, joten olkaapa hyvä. Sivun oikeasta reunasta löytyvät linkit.
Vinkin antoi Kasa.
Makupalojakin on tarjolla. Suomen elokuvasensuuri ei aikoinaan hyväksynyt McLarenin elokuvaa The Neighbors (1952), jota Aito Mäkinen yritti tuoda maahan. Asiasta nousi melkomoinen kohu.
Naapureiden lisäksi kanadalaiset ovat panneet esille myös toisen elokuvan, La Merlen, joten olkaapa hyvä. Sivun oikeasta reunasta löytyvät linkit.
Vinkin antoi Kasa.
Helppoa elämää Einsteineilla
Einstein on ollut jo pitkään haukkumasana niille, joilla ei välähtele. Albert Einsteinistakin on sanottu jo melkein kaikki mahdollinen aina huonosta koulumenestyksestä siihen, että kyllä ne hänen aivoituksensa ovatkin varmaan joltakin naiselta peräisin.
Mutta se on uutta, että Einstein olikin varsinainen kukkajamehiläis-tyyppi ja lenteli siis kukasta kukkaan. Vaimot olivat vain joulukoristeita. Tyttöystäviin - ja niitä oli loputtoman paljon - hän suhtautui lähinnä suhteellisuusteorian mukaisesti. Einstein oli komea flirttailija, tasoltaan vaihteleva rakastaja, julma aviomies ja etäinen isä.
Ja kirjoitti "rakkausrunojakin" esimerkiksi Milevalle, unkarilaistytölle, joka opiskeli fysiikkaa:
So crazy with desire,
While thinking of his Dollie,
His pillow catches fire
Ja nyt kun hänen kirjeensä järjestysluvultaan toiselle vaimolle Elsalle ja ottotytär Margotille on julkaistu, hän saa lisää syytöksiä: nyt hän on ajattelematon näitä naisia kohtaan, koska hän kertoo vapaasti omista asioistaan ja tuntemuksistaan; hän rohkeaa jopa valittaa sitä, että hullun lailla rakastuneet naiset ahdistelevat häntä.
Harjoitteluvaiheessa hän kirjoitti ensimmäisestä vaimostaan rakastajattarelleen ja tulevalle vaimolleen, että tämä oli "epäystävällinen, huumoriton olento". Tulevan vaimonkaan, 44, valitseminen ei ollut helppoa Albertille, koska hän ei tiennyt pitäisikö ottaa sittenkin tytär, 20.
Ratkaisu oli looginen: kun tytär sanoi rakastavansa Albertia "vain isänä", äiti joutui naimisiin. Eikä tämäkään jäänyt ainoaksi, kuten Sunday Timesin artikkeli kertoo.
Ja mitä ajatteli Albert Einstein itse: "Gravitaatio ei ole syypää siihen, että ihmiset rakastuvat."
Apropos. New York Timesin (ilmainen rekisteröityminen vaadittaneen) matkakohteena on tänään Helsinki.
Mutta se on uutta, että Einstein olikin varsinainen kukkajamehiläis-tyyppi ja lenteli siis kukasta kukkaan. Vaimot olivat vain joulukoristeita. Tyttöystäviin - ja niitä oli loputtoman paljon - hän suhtautui lähinnä suhteellisuusteorian mukaisesti. Einstein oli komea flirttailija, tasoltaan vaihteleva rakastaja, julma aviomies ja etäinen isä.
Ja kirjoitti "rakkausrunojakin" esimerkiksi Milevalle, unkarilaistytölle, joka opiskeli fysiikkaa:
So crazy with desire,
While thinking of his Dollie,
His pillow catches fire
Ja nyt kun hänen kirjeensä järjestysluvultaan toiselle vaimolle Elsalle ja ottotytär Margotille on julkaistu, hän saa lisää syytöksiä: nyt hän on ajattelematon näitä naisia kohtaan, koska hän kertoo vapaasti omista asioistaan ja tuntemuksistaan; hän rohkeaa jopa valittaa sitä, että hullun lailla rakastuneet naiset ahdistelevat häntä.
Harjoitteluvaiheessa hän kirjoitti ensimmäisestä vaimostaan rakastajattarelleen ja tulevalle vaimolleen, että tämä oli "epäystävällinen, huumoriton olento". Tulevan vaimonkaan, 44, valitseminen ei ollut helppoa Albertille, koska hän ei tiennyt pitäisikö ottaa sittenkin tytär, 20.
Ratkaisu oli looginen: kun tytär sanoi rakastavansa Albertia "vain isänä", äiti joutui naimisiin. Eikä tämäkään jäänyt ainoaksi, kuten Sunday Timesin artikkeli kertoo.
Ja mitä ajatteli Albert Einstein itse: "Gravitaatio ei ole syypää siihen, että ihmiset rakastuvat."
Apropos. New York Timesin (ilmainen rekisteröityminen vaadittaneen) matkakohteena on tänään Helsinki.
Freudilainen testi
Freudian Inventory Results |
| Oral (50%) you appear to have a good balance of independence and interdependence knowing when to accept help and when to do things on your own. Anal (60%) you appear to have a good balance of self control and spontaneity, order and chaos, variety and selectivity. Phallic (50%) you appear to have a good balance of sexual awareness and sexual composure. Latency (40%) you appear to have a good balance of abstract knowledge seeking and practicality, dealing with real world responsibilities while still cultivating your abstract and creative faculties and interests. Genital (70%) you appear to have a progressive and openminded outlook on life unbeholden to regressive forces like traditional authority and convention. |
personality tests by similarminds.com
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
Koti täynnä Hokuto Mangaa
Tytär alkoi pari vuotta sitten harrastaa sarjakuvapiirustusta. Nyt on ollut vähintään kuusi tuntia päivässä kestävän harjoituksen alla Manga-tyyli.Omiakin hahmoja tarvitaan, sillä Otava on julistanut Hokuto Manga sarjakuvakilpailun, johon yhdeksänvuotiaani samanikäisen toverinsa kanssa ovat vakaasti päättäneet osallistua.
Uskomatonta päättävyyttä, ahkeruutta ja intoa.
perjantaina, heinäkuuta 14, 2006
Suomalaisen kesän antia
Vihdoinkin suomalainen kesä. Kun aamulla on noin 17 astetta, pilvistä ja viileäncooleaa, on Madeleinen leivos valmis. Juuri tällaisia olivat lapsuuteni ja nuoruuteni kesät.
Sain puhelun. Nyt näyttää siltä, että olen ensi viikon keskiviikkona A-studion kesävieras (TV1, klo 21.10). [EDIT: Toimittaja perui jutun tiistai-iltapäivällä - kv. kriisit ajoivat ohi.] Täytynee vältellä suoraa auringonpaistetta, vaikka klyyvari on jo mennyttä. Sukuvika.
Tarkenin kahvikupin äärellä sen verran, että luin lehdet kannesta kanteen, kuten teen muutenkin päivästä päivään. Onneksi minun historianopettajani eivät ole opettaneet välttelemään sanomalehtiä. Oulussa historian emeritusprofessori Kyösti Julku kuulemma sanoi, että sanomalehtiä pitää lukea seisaallaan. Jää aikaa parempaan levottomuuteen. Ehkäpä siksi ei minunkaan urastani ollut tuhkimotarinaksi, jos ei tätä blogia lasketa.
Nyt-liitteestä (28/2006) näen sitten ensi kertaa Anne Mattilan. Karaokesta olen oppinut, että hän on suosittu populaarimusiikin esittäjä. Hänellä on niin "tavallinen" nimi, että en varmasti enää huomenna sitä muista, vaikka kuvan muistaisinkin. Minä olisin tuottajana antanut nimeksi vaikkapa Annex.
Hänellä oli myös hauska vastaus, kun kysyttiin, mikä on sopiva määrä siskoja. Hän sanoi, että kolme, ja luetteli omansa, Anittan, Anniinan ja Annelin: "Mutta kyllä niitä enemmänkin voi olla". Vastauksen loppu pani hörpiskelemään kahvia niin kuin se olisi kuumaa. Liekö naisasianaisia, eikä konditionaalin isi-pääte kiinnosta? [Poistettu häiritsevä linkki.]
Nyt'in Matti Rämö on huitaissut viinipullon korkkeihin pureutuvan kokosivun jutun yhdeksi alaotsikoksi "Korkin haistaminen on yhdentekevää snobbailua." [Kyllä: väliotsikossa on piste.] Se on omituista, sillä jos haistaa korkin olevan pilaantunut, niin kuin ne usein ovat, ei viinilasia tarvitse sotkea juomakelvottomalla. Se on järkevää, ei snobbailua. Kukaan ei tietääkseni ole tähän mennessä purskutellut korkkia suussaan "aromien" tunnistamiseksi.
Rämö esitteli samassa lehdessä myös "joka puolella" vastaan tulevan huumorilaulujasoitinyhtyeen, "haparoivan teatterin" kantaesittäjän Sydän, sydän, joka soittaa metallimusiikkia.
Mutta kuten Mika Roth tuossa jälkimmäisessä jutussa toteaa: "Musiikillisesti Sydän, sydän orkesteria on melkoisen vaikeaa – ellei peräti mahdotonta – lokeroida." Niin, kukapa haluaisi ryhtyä rokin lokeroijaksi. Ammatti sekin.
Toimittaja Sanna Hongisto halusi monikulttuurista avioliittoartikkelia esitellessään ilmoittaa, että toimittajalle kontakteja järjestänyt dosentti Matti Myllykoski "halusi lausua aiheesta oman mielipiteensä". En voi sille mitään, mutta kyllä tuo minusta taitamattomalta kirjoittelulta vaikuttaa. NYT-liitteen tyylilaji rehvakkuus johtaa varsin usein tuommoiseen tilanteeseen. Ei tiedä, onko toimittaja taitamaton vai taitava. Nyt veikkaisin taitamatonta vivahteiden tajun puutetta.
Samaa korniutta oli mys NytTen-listalla. Nousussa-listan "Matin rakkausrunosta" voisi hyvin antaa palkkioksi toimittajalle potkut. Sen sijaan Laskussa-listan Matti-pläjäys oli mainio: "Paskaduuni. Valtio maksaa perustulona noin 14000 euroa kuukaudessa pääministeri Matti Vanhaselle, joka muistuttaa (HS 11.7.), että rahaa ei riitä muille bilettäjille."
Lukekaa myös Hesarin mielipidepalstalta viisas ex-siviilipalvelusmiehen eli ylisivarin kirjoitus. Se oli lehden paras journalistinen osuus. Yksi suomalaisen sensuurin muoto on se, että koskaan ei kirjoiteta siitä, mitkä tahot (ministeriöt, virkamiehet) vastustavat sitä, että siviilipalvelusasiat Suomessa saataisiin sopusointuun muuten linjaksi omaksutun, useimmiten kansainvälisen vertailun ja tarkastelun kestävän ihmisoikeuspolitiikan kanssa. Tässä asiassa oman maan asiat on pantava kuntoon. Kaikki tukeni yleisönosastokirjoittajalle!
Sain puhelun. Nyt näyttää siltä, että olen ensi viikon keskiviikkona A-studion kesävieras (TV1, klo 21.10). [EDIT: Toimittaja perui jutun tiistai-iltapäivällä - kv. kriisit ajoivat ohi.] Täytynee vältellä suoraa auringonpaistetta, vaikka klyyvari on jo mennyttä. Sukuvika.
Tarkenin kahvikupin äärellä sen verran, että luin lehdet kannesta kanteen, kuten teen muutenkin päivästä päivään. Onneksi minun historianopettajani eivät ole opettaneet välttelemään sanomalehtiä. Oulussa historian emeritusprofessori Kyösti Julku kuulemma sanoi, että sanomalehtiä pitää lukea seisaallaan. Jää aikaa parempaan levottomuuteen. Ehkäpä siksi ei minunkaan urastani ollut tuhkimotarinaksi, jos ei tätä blogia lasketa.
Nyt-liitteestä (28/2006) näen sitten ensi kertaa Anne Mattilan. Karaokesta olen oppinut, että hän on suosittu populaarimusiikin esittäjä. Hänellä on niin "tavallinen" nimi, että en varmasti enää huomenna sitä muista, vaikka kuvan muistaisinkin. Minä olisin tuottajana antanut nimeksi vaikkapa Annex.
Hänellä oli myös hauska vastaus, kun kysyttiin, mikä on sopiva määrä siskoja. Hän sanoi, että kolme, ja luetteli omansa, Anittan, Anniinan ja Annelin: "Mutta kyllä niitä enemmänkin voi olla". Vastauksen loppu pani hörpiskelemään kahvia niin kuin se olisi kuumaa. Liekö naisasianaisia, eikä konditionaalin isi-pääte kiinnosta? [Poistettu häiritsevä linkki.]
Nyt'in Matti Rämö on huitaissut viinipullon korkkeihin pureutuvan kokosivun jutun yhdeksi alaotsikoksi "Korkin haistaminen on yhdentekevää snobbailua." [Kyllä: väliotsikossa on piste.] Se on omituista, sillä jos haistaa korkin olevan pilaantunut, niin kuin ne usein ovat, ei viinilasia tarvitse sotkea juomakelvottomalla. Se on järkevää, ei snobbailua. Kukaan ei tietääkseni ole tähän mennessä purskutellut korkkia suussaan "aromien" tunnistamiseksi.
Rämö esitteli samassa lehdessä myös "joka puolella" vastaan tulevan huumorilaulujasoitinyhtyeen, "haparoivan teatterin" kantaesittäjän Sydän, sydän, joka soittaa metallimusiikkia.
Mutta kuten Mika Roth tuossa jälkimmäisessä jutussa toteaa: "Musiikillisesti Sydän, sydän orkesteria on melkoisen vaikeaa – ellei peräti mahdotonta – lokeroida." Niin, kukapa haluaisi ryhtyä rokin lokeroijaksi. Ammatti sekin.
Toimittaja Sanna Hongisto halusi monikulttuurista avioliittoartikkelia esitellessään ilmoittaa, että toimittajalle kontakteja järjestänyt dosentti Matti Myllykoski "halusi lausua aiheesta oman mielipiteensä". En voi sille mitään, mutta kyllä tuo minusta taitamattomalta kirjoittelulta vaikuttaa. NYT-liitteen tyylilaji rehvakkuus johtaa varsin usein tuommoiseen tilanteeseen. Ei tiedä, onko toimittaja taitamaton vai taitava. Nyt veikkaisin taitamatonta vivahteiden tajun puutetta.
Samaa korniutta oli mys NytTen-listalla. Nousussa-listan "Matin rakkausrunosta" voisi hyvin antaa palkkioksi toimittajalle potkut. Sen sijaan Laskussa-listan Matti-pläjäys oli mainio: "Paskaduuni. Valtio maksaa perustulona noin 14000 euroa kuukaudessa pääministeri Matti Vanhaselle, joka muistuttaa (HS 11.7.), että rahaa ei riitä muille bilettäjille."
Lukekaa myös Hesarin mielipidepalstalta viisas ex-siviilipalvelusmiehen eli ylisivarin kirjoitus. Se oli lehden paras journalistinen osuus. Yksi suomalaisen sensuurin muoto on se, että koskaan ei kirjoiteta siitä, mitkä tahot (ministeriöt, virkamiehet) vastustavat sitä, että siviilipalvelusasiat Suomessa saataisiin sopusointuun muuten linjaksi omaksutun, useimmiten kansainvälisen vertailun ja tarkastelun kestävän ihmisoikeuspolitiikan kanssa. Tässä asiassa oman maan asiat on pantava kuntoon. Kaikki tukeni yleisönosastokirjoittajalle!
keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006
Tosua kehiin
Ilmassa jo viileyden tuntua, vaikka lämmintä onkin. Eilinen karaokematka oli kehnohko, palasin jo iltayhdeksältä istuttuani tyhjässä ravintolassa kolmisen tuntia yksin, käytännöllisesti katsoen sanomatta sanaakaan. Kuten Moskova Info todistaa Moskovassa on paljon mukavampaa.
Ehtipä näkemään televisiosta yleisurheilua ja 110 metrin aitojen maailmanennätyksen synnyn. Aitajuoksuhan on estetiikkaa, kuten muistan Tymden eli Martti Honkasen aikoinaan lisensiaattityössään todistaneen.
Kerrankin päivän ohjelma auki. Luen edelleenkin Maalaispapin päiväkirjaa, lähden varmaan lounaalle, koska en viitsi laittaa ruokaa ja sitten pitää shoppailla vähän. Väliin mahtunee yksi elokuva, jota en ole vielä valinnut.
Illalla näyttäisi Laura olevan keikalla Juttutuvassa kello 21. Ehkäpä sinne. Onko bloggareilla oma pöytä?
Tämähän oli oikeastaan hyvä tosu. (Tosu = toimintasuunnitelma).
Ehtipä näkemään televisiosta yleisurheilua ja 110 metrin aitojen maailmanennätyksen synnyn. Aitajuoksuhan on estetiikkaa, kuten muistan Tymden eli Martti Honkasen aikoinaan lisensiaattityössään todistaneen.
Kerrankin päivän ohjelma auki. Luen edelleenkin Maalaispapin päiväkirjaa, lähden varmaan lounaalle, koska en viitsi laittaa ruokaa ja sitten pitää shoppailla vähän. Väliin mahtunee yksi elokuva, jota en ole vielä valinnut.
Illalla näyttäisi Laura olevan keikalla Juttutuvassa kello 21. Ehkäpä sinne. Onko bloggareilla oma pöytä?
Tämähän oli oikeastaan hyvä tosu. (Tosu = toimintasuunnitelma).
tiistaina, heinäkuuta 11, 2006
Vaihteluita
Raikas, kuiva, vilpoisa, vaikka helleraja lienee yli. Olin juuri asettautumassa parvekkeelle. Vieressä mehua (heh!) ja edessä puistoinen rauha.
Nostin Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjan esille, ojentauduin mukavaan asentoon korituolissa, asetin jalat pitkäksi toisen tuolin päälle.
"Seurakuntani nääntyy ikävään, kas siinä oikea sana. Kuten niin monet muut seurakunnat. Ikävä kalvaa niitä silmiemme edessä, emmekä voi sille mitään. Jonakin päivänä se ehkä tarttuu - syöpä on meissä. Siitä huolimatta voi elää kauan."
Ja samalla saatanallinen moottorinääni, teräslaikka ja kaupunkisinfonia.
Alkoi menojalkaa vipattamaan. Hain oluen. Mietin, kuinka voisi tehdä oikean heavybiisin, jonka tehosteäänet olisivat kaikki oikeita metalliääniä pajoista, romuttamoista, tehtaista.
Ja samalla ovikello soi vaativasti. Mutta uimarannalta palanneet kehräsivät tyytyväisyyttään. Kukaan ei kitissyt. "Sade tihuutti sen joka puolelle, se näytti nukkuvan läpimärässä ruohikossa kuin nääntynyt eläin. Miten pieni se olikaan, kyläpahanen! Ja se oli minun seurakuntani."
Tänään voisi mennä veisaamaan karaokeen.
Nostin Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirjan esille, ojentauduin mukavaan asentoon korituolissa, asetin jalat pitkäksi toisen tuolin päälle.
"Seurakuntani nääntyy ikävään, kas siinä oikea sana. Kuten niin monet muut seurakunnat. Ikävä kalvaa niitä silmiemme edessä, emmekä voi sille mitään. Jonakin päivänä se ehkä tarttuu - syöpä on meissä. Siitä huolimatta voi elää kauan."
Ja samalla saatanallinen moottorinääni, teräslaikka ja kaupunkisinfonia.
Alkoi menojalkaa vipattamaan. Hain oluen. Mietin, kuinka voisi tehdä oikean heavybiisin, jonka tehosteäänet olisivat kaikki oikeita metalliääniä pajoista, romuttamoista, tehtaista.
Ja samalla ovikello soi vaativasti. Mutta uimarannalta palanneet kehräsivät tyytyväisyyttään. Kukaan ei kitissyt. "Sade tihuutti sen joka puolelle, se näytti nukkuvan läpimärässä ruohikossa kuin nääntynyt eläin. Miten pieni se olikaan, kyläpahanen! Ja se oli minun seurakuntani."
Tänään voisi mennä veisaamaan karaokeen.
maanantaina, heinäkuuta 10, 2006
Kirjailijakohtaloita
Ilta-Sanomista selvisi, että kotirannan taannoisen uimaonnettomuuden uhri oli kirjailija, teatterinohjaaja ja toimittaja Kari Kontio (8.8.1956-8.7.2006). Marko Junkkarin juttu Ylioppilaslehdestä kertonee olennaisen miehen tyylistä.
Vaikka naapuripitäjän poika Kontio oli melkein samanikäinen, pyöri vuosikaudet melkein samoissa ympyröissä ja asuikin lähistöllä, emme tunteneet muuten kuin ulkonäöltä, emmekä edes moikanneet vastaantullessa, mieluiten annoimme varovasti toiselle tilaa.
En muista koskaan edes istuneeni samassa porukassa. Yhteisiä tuttuja oli - arvaisin - kymmeniä. Jos olisin tavannut, olisin aloittanut puheen kala-allergiassa, sillä kukaan jolla on kala-allergia ei voi olla paha toiselle kala-allergikolle. Vaikka hänen ja Tuomas Nevanlinnan teoksessa Kirjava lehmä esiintyy saman sukunimen omaava hahmo kuin mikä sattuu olemaan minun nimeni, kyse ei ole minusta, enkä ollut tekijöiden mielessä edes nimeä valittaessa. Kysyin sitä joskus Tuomakselta, kun nimeni on kuitenkin aika harvinainen.
Ilta-Sanomien keräämät kommentaattorit ovat lähinnä tylyjä. "Karia pelättiin, kiitettiin ja kartettiin. Hän oli kulttuuripiirien sivistynyt häirikkö." Pelkääminen taisi olla joskus fyysistäkin, koska miehen nyrkkeilytaidot opittiin tuntemaan. Karttaminen lienee totta sekin. Kiitoksiahan saa - jos saa - vain työn kautta, ja mittaviahan ne ovat saavutuksetkin. Ilmeisesti häneltä odotettiin vain aina enemmän.
Helle jatkuu vielä viikon. Be careful out there.
Vaikka naapuripitäjän poika Kontio oli melkein samanikäinen, pyöri vuosikaudet melkein samoissa ympyröissä ja asuikin lähistöllä, emme tunteneet muuten kuin ulkonäöltä, emmekä edes moikanneet vastaantullessa, mieluiten annoimme varovasti toiselle tilaa.
En muista koskaan edes istuneeni samassa porukassa. Yhteisiä tuttuja oli - arvaisin - kymmeniä. Jos olisin tavannut, olisin aloittanut puheen kala-allergiassa, sillä kukaan jolla on kala-allergia ei voi olla paha toiselle kala-allergikolle. Vaikka hänen ja Tuomas Nevanlinnan teoksessa Kirjava lehmä esiintyy saman sukunimen omaava hahmo kuin mikä sattuu olemaan minun nimeni, kyse ei ole minusta, enkä ollut tekijöiden mielessä edes nimeä valittaessa. Kysyin sitä joskus Tuomakselta, kun nimeni on kuitenkin aika harvinainen.
Ilta-Sanomien keräämät kommentaattorit ovat lähinnä tylyjä. "Karia pelättiin, kiitettiin ja kartettiin. Hän oli kulttuuripiirien sivistynyt häirikkö." Pelkääminen taisi olla joskus fyysistäkin, koska miehen nyrkkeilytaidot opittiin tuntemaan. Karttaminen lienee totta sekin. Kiitoksiahan saa - jos saa - vain työn kautta, ja mittaviahan ne ovat saavutuksetkin. Ilmeisesti häneltä odotettiin vain aina enemmän.
Helle jatkuu vielä viikon. Be careful out there.
sunnuntai, heinäkuuta 09, 2006
Italia
Italia voitti. Hyvä. Minä en ole ollut Ranskan puolella edes (Ranskan) vallankumouksessa.
Mutta on jalkapallo rumaa. Tallomisia, kyynärlyöntejä, kamppeja. Zidanelle pitää antaa piiiitkä pelikielto.
Mutta on jalkapallo rumaa. Tallomisia, kyynärlyöntejä, kamppeja. Zidanelle pitää antaa piiiitkä pelikielto.
Pari viikkoa
Pari viikkoa on mennyt siivillä. Vieraita (eli tuttuja ja ystäviä) on käynyt kaupunkikesässämme, mutta aina tähän väliin jää aikaa kuunnella mezzosopraanoa.
Cecilia Bartoli Berliinin vanhan musiikin akatemiasta laulaa cd:ltä italialaisia aarioita Christoph Willibald Gluckin (1714-1787) oopperoista.
Parvekkeen pöydällä on pari kupposta espressoa. Tarjolla on myös belgialaisen Biscuiterie Jules Destrooperin mantelilevyjä (krokante koekjes eli keksejä), joita saa Stockalta. Ne aiheuttavat riippuvuutta.
Aurinko ei vielä paista suoraan, joten olo on kerrassaan mukava. Puiston keskellä olevalla kävelytiellä ei liiku juuri kukaan, ja jos liikkuu liikkuu hiljaa, kiirehtimättä.
Tänään on leudompaa kuin eilen, vieno tuulikin viilentää. Tosin sisälämpö on 25,6; eilen se nousi illalla 27,4 asti.
Menojalkaa lipsuttaa.
Cecilia Bartoli Berliinin vanhan musiikin akatemiasta laulaa cd:ltä italialaisia aarioita Christoph Willibald Gluckin (1714-1787) oopperoista.
Parvekkeen pöydällä on pari kupposta espressoa. Tarjolla on myös belgialaisen Biscuiterie Jules Destrooperin mantelilevyjä (krokante koekjes eli keksejä), joita saa Stockalta. Ne aiheuttavat riippuvuutta.
Aurinko ei vielä paista suoraan, joten olo on kerrassaan mukava. Puiston keskellä olevalla kävelytiellä ei liiku juuri kukaan, ja jos liikkuu liikkuu hiljaa, kiirehtimättä.
Tänään on leudompaa kuin eilen, vieno tuulikin viilentää. Tosin sisälämpö on 25,6; eilen se nousi illalla 27,4 asti.
Menojalkaa lipsuttaa.
lauantaina, heinäkuuta 08, 2006
Yksi risti lisää
Ei selvitty kotirannassa tänäkään vuonna ilman hukkumisia. Iltapäivällä uimaan mennyt mies ei palannut eikä toennut elvytyksestä huolimatta.
+30 astetta
Vetää vähän voimattomaksi. Onneksi ehdin käydä ostamassa viiden kilon laatikon mansikoita. Olut viilenee jääkaapissa. Jos sitä pystyisi illalla pronssiottelua katsoessa nostamaan kättänsä sen verran, että voisi torjua susista pelottavimman eli nestehukan.
Vierailut jatkuvat. Eilen oli käymässä E. tyttärineen, tänään J. poikineen. Parveke, uimaranta, mansikkainen ruokapöytä muodostaa aivan riittävän ohjelman tämmöiselle päivälle.
Hellepäivän keskustelusta sivistynein oli pitkähkö pohdiskelu siitä, että miksi ihmeessä me emme ole miljonäärejä. Emme osanneet ratkaista dilemmaa.
Vierailut jatkuvat. Eilen oli käymässä E. tyttärineen, tänään J. poikineen. Parveke, uimaranta, mansikkainen ruokapöytä muodostaa aivan riittävän ohjelman tämmöiselle päivälle.
Hellepäivän keskustelusta sivistynein oli pitkähkö pohdiskelu siitä, että miksi ihmeessä me emme ole miljonäärejä. Emme osanneet ratkaista dilemmaa.
torstaina, heinäkuuta 06, 2006
Myyntitykki
Shoppailin eilen kirjakaupassa. En ollut ehtinyt pitkäänkään etsiä kirjaani hyllyistä, kun viereen pelmahti myyjätär.
- Mitä saisi olla?
- Eipä juuri mitään, vastasin.
- Itse asiassa ihmettelin miksette myy kirjaani.
Kävimme läpi nimen ja oikeat hyllyt. Sanoi muistavansa, lkävi tarkistamassa koneelta. Oli myyty pois. Tilataan lisää. Näin kapitalismi toimii.
Mutta se ihme tapahtui vasta sen jälkeen.
Hän katsoi minua lähinnä topakasti ja sanoi, että tarvitset selvästi kesäpäivälukemista ja hän tietää sopivan kirjan. Ihan ei kädestä ottanut, mutta vastaavalla varmuudella toteutunut vetovoima vei minut hänen perässään toisella puolen kauppaa olevalle hyllylle.
- Tämä on hyvä kirja. Luin sen äskettäin. Se on aivan hurmaava kirja, oikeastaan nuorisoromaani.
Sanoin tuntevani suuria epäilyksiä sellaista kirjaa kohtaan, joka määritellään "hurmaavaksi" ja "nuorisokirjaksi".
Kahta minuuttia myöhemmin olin maksutiskillä kirja kädessäni. Ihmettelin tilannetta.
Kukaan ei ollut koskaan ennen myynyt minulle kirjaa.
Sanoin kysyvästi, että olet varmaan uusi alalla.
- Kolme viikkoa. Työtoverit sanovat liian innokkaaksi.
- Arvaan.
Kertokaa Suomalaisessa käydessä terveisiä Jennille. Myyntitykille.
Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus on mitä mainiointa kesäluettavaa.
- Mitä saisi olla?
- Eipä juuri mitään, vastasin.
- Itse asiassa ihmettelin miksette myy kirjaani.
Kävimme läpi nimen ja oikeat hyllyt. Sanoi muistavansa, lkävi tarkistamassa koneelta. Oli myyty pois. Tilataan lisää. Näin kapitalismi toimii.
Mutta se ihme tapahtui vasta sen jälkeen.
Hän katsoi minua lähinnä topakasti ja sanoi, että tarvitset selvästi kesäpäivälukemista ja hän tietää sopivan kirjan. Ihan ei kädestä ottanut, mutta vastaavalla varmuudella toteutunut vetovoima vei minut hänen perässään toisella puolen kauppaa olevalle hyllylle.
- Tämä on hyvä kirja. Luin sen äskettäin. Se on aivan hurmaava kirja, oikeastaan nuorisoromaani.
Sanoin tuntevani suuria epäilyksiä sellaista kirjaa kohtaan, joka määritellään "hurmaavaksi" ja "nuorisokirjaksi".
Kahta minuuttia myöhemmin olin maksutiskillä kirja kädessäni. Ihmettelin tilannetta.
Kukaan ei ollut koskaan ennen myynyt minulle kirjaa.
Sanoin kysyvästi, että olet varmaan uusi alalla.
- Kolme viikkoa. Työtoverit sanovat liian innokkaaksi.
- Arvaan.
Kertokaa Suomalaisessa käydessä terveisiä Jennille. Myyntitykille.
Mark Haddonin Yöllisen koiran merkillinen tapaus on mitä mainiointa kesäluettavaa.
keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006
Riskejä ydinvoimasta luomulihaan
Maanpuolustuskorkeakoulun professori Aki-Mauri Huhtinen näyttää nousseen otsikoihin sanomalla, että ulkomainen omistus on turvallisuusriski.
On tietysti vahinko, että asian esimerkkinä käytetään sitä itsestään selvää eli energiaa. Näin Akikin joutuu - ehkä tahtomattaan - osaksi sitä propagandakampanjaa, joka ajaa Suomeen uusia ydinvoimaloita. Venäjän maakaasun ja muun energian vastainen kampanjahan on nimenomaan ydinvoimakampanja. Alunperin haastattelu on ollut Kansan Uutisissa. Ydinvoimayhteydestä ei ilmeisesti ole ollut puhe - en ole KU:n juttua vielä nähnyt. Olisi kannattanut puhua.
Huhtinen toteaa myös, että pörssiomistuksen aikakaudella Suomesta on tullut yksi villeimmistä ja vapaimmista toimintakentistä maailmassa.
Aki on tietysti koulutuksensa kautta propagandan ammattilainen, yksi harvoista nykyaikaisen informaatiosodan spesialisteista. Mutta osataan sitä muallakin.
Luomuliiton toiminnanjohtaja Arja Peltomäki nimittäin täräyttää Helsingin Sanomissa (HS, D1, 5.7.06) itselleen propagandatehtävän sanomalla, etteivät kuluttajat näe luomulihan lisäarvoa. Sehän ei ole lihassa itsessään vaan "eettisyydessä". Kun taloudellispohjaiset asiat siirtyvät konkreettiselta tasolta "eettisyyteen" eli filosofiaan, on todennäköistä, että joudumme kohtaamaan propagandaa.
Emme tässä pety, sillä Peltomäki sanoo: "Suomessa elää edelleenkin puhtaan ruoan myytti. Ajatellaan, että kaikki on hyvin tavallisessakin tuotannossa."
Mikä ihmeen myytti? Otetaan esimerkiksi lehmät. Meillä lehmät laskettelevat laitumilla, lääkkeiden käyttöä säännellään, viranomaistoiminta on varsin tarkkaa, tuotetta voidaan jäljittää kaupasta tilalle yksittäiseen lehmään, teurastustoiminta on tarkoin säänneltyä, tarkastettua ja toteutettua, kuljetukset kunnossa (luomulehmät kuljetetaan samalla tavalla samoille teurastamoille ja samoihin kauppoihin).
Myytistä käy ennemminkin luomuliha, jonka paremmuudesta ei todellakaan ole mitään näyttöä. Sen paremmuus perustuu myyttiseen näkemykseen ja statusta tuovaan ja uskoa luovaan hintaan, joka voi olla perustuotteisiin nähden moninkertainen.
Luomulihasta luomutuotteisiin. Olen oikeasti katsonut ihmeissäni eräänkin vähävaraisen, kasvisruokavaliolla elävän ystäväni ostoslistaa: porkkanat, perunat ja kasvikset, joita voi hyvillä mielin syödä tavallisista kaupan laareista noudettuna maksavat hänelle pitkän pennin, ja sitä kautta meillekin. Avustusrahat kun kuluvat tämän myytin toteuttamiseen. Järkipuhe ei muuten näihin uskovaisiin auta.
Kun fysiologista etua ei ole, vedotaan "eettisyyteen" kuten Peltomäki: "Uskon, että seuraava sukupolvi peräänkuulutaa eettisyyttä enemmän: mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu."
Tämä menee jo luomuruoka-myytin luomisesta viholliskuvan luomiseen. Sattumoisin sekä luomu- että muun lihan kohdalla nykyiset säännökset ovat tiukat: jokaisesta erästä tiedetään nimenomaan se, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.
Varsin monet ravintolatkin saavat puhelinsoitolla tietää, onko lautasella Mansikki vai Muurikki ja senkin mitä ne ovat syöneet. Jos se nyt sitä eettisyyttä parantaa: enemmän kannattanee keskittyä makuun.
On tietysti vahinko, että asian esimerkkinä käytetään sitä itsestään selvää eli energiaa. Näin Akikin joutuu - ehkä tahtomattaan - osaksi sitä propagandakampanjaa, joka ajaa Suomeen uusia ydinvoimaloita. Venäjän maakaasun ja muun energian vastainen kampanjahan on nimenomaan ydinvoimakampanja. Alunperin haastattelu on ollut Kansan Uutisissa. Ydinvoimayhteydestä ei ilmeisesti ole ollut puhe - en ole KU:n juttua vielä nähnyt. Olisi kannattanut puhua.
Huhtinen toteaa myös, että pörssiomistuksen aikakaudella Suomesta on tullut yksi villeimmistä ja vapaimmista toimintakentistä maailmassa.
Aki on tietysti koulutuksensa kautta propagandan ammattilainen, yksi harvoista nykyaikaisen informaatiosodan spesialisteista. Mutta osataan sitä muallakin.
Luomuliiton toiminnanjohtaja Arja Peltomäki nimittäin täräyttää Helsingin Sanomissa (HS, D1, 5.7.06) itselleen propagandatehtävän sanomalla, etteivät kuluttajat näe luomulihan lisäarvoa. Sehän ei ole lihassa itsessään vaan "eettisyydessä". Kun taloudellispohjaiset asiat siirtyvät konkreettiselta tasolta "eettisyyteen" eli filosofiaan, on todennäköistä, että joudumme kohtaamaan propagandaa.
Emme tässä pety, sillä Peltomäki sanoo: "Suomessa elää edelleenkin puhtaan ruoan myytti. Ajatellaan, että kaikki on hyvin tavallisessakin tuotannossa."
Mikä ihmeen myytti? Otetaan esimerkiksi lehmät. Meillä lehmät laskettelevat laitumilla, lääkkeiden käyttöä säännellään, viranomaistoiminta on varsin tarkkaa, tuotetta voidaan jäljittää kaupasta tilalle yksittäiseen lehmään, teurastustoiminta on tarkoin säänneltyä, tarkastettua ja toteutettua, kuljetukset kunnossa (luomulehmät kuljetetaan samalla tavalla samoille teurastamoille ja samoihin kauppoihin).
Myytistä käy ennemminkin luomuliha, jonka paremmuudesta ei todellakaan ole mitään näyttöä. Sen paremmuus perustuu myyttiseen näkemykseen ja statusta tuovaan ja uskoa luovaan hintaan, joka voi olla perustuotteisiin nähden moninkertainen.
Luomulihasta luomutuotteisiin. Olen oikeasti katsonut ihmeissäni eräänkin vähävaraisen, kasvisruokavaliolla elävän ystäväni ostoslistaa: porkkanat, perunat ja kasvikset, joita voi hyvillä mielin syödä tavallisista kaupan laareista noudettuna maksavat hänelle pitkän pennin, ja sitä kautta meillekin. Avustusrahat kun kuluvat tämän myytin toteuttamiseen. Järkipuhe ei muuten näihin uskovaisiin auta.
Kun fysiologista etua ei ole, vedotaan "eettisyyteen" kuten Peltomäki: "Uskon, että seuraava sukupolvi peräänkuulutaa eettisyyttä enemmän: mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu."
Tämä menee jo luomuruoka-myytin luomisesta viholliskuvan luomiseen. Sattumoisin sekä luomu- että muun lihan kohdalla nykyiset säännökset ovat tiukat: jokaisesta erästä tiedetään nimenomaan se, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.
Varsin monet ravintolatkin saavat puhelinsoitolla tietää, onko lautasella Mansikki vai Muurikki ja senkin mitä ne ovat syöneet. Jos se nyt sitä eettisyyttä parantaa: enemmän kannattanee keskittyä makuun.
tiistaina, heinäkuuta 04, 2006
Helle jatkuu - sukulaisvierailu ohitse
Sukulaisvierailu tältä erää ohitse, sillä heidän vuokra-autonsa topattu tuhto etenee kohti Turkua. Kaksi viikkoa karussa ollut lapsi katosi välittömästi tsekkaamaan stadin kavereiden antimet. Vaimo häärii kotitöissä. Ei puutu kuin Mantovani.
Hellettä. Ostin eilen Igmar Bergmanin dvd-elokuvat. Stockalla 11,60 zipale. Pistänpä tähän vanhan Hets-esittelyni (elokuulta 2003). Se on Bergmanin käsikirjoitus, ilmestyi 1944. Tajusin vasta nyt dvd-kokemuksen jälkeen, että suomennos Kiihko on aivan väärä. Erinäisten näytelmäkirjailijoiden tapaan Bergman sijoittaa koulutarinansa poikkeuksellisen lämpöaallon keskelle. Siksi ihmiset pyyhkivät alinomaan hikeä otsalta. Eräässä kohdassa tämä avainlause: "Hets" sitten sanotaan. Sehän olisi oikeastaan suomeksi "Voi tätä kuumuutta". Sen voi sitten tulkita myös kiihkoksi, vaikka sitä elokuvassa on niukalti. Muita tunteita kyllä, kaikkia niitä joita kuumuus ajaa niin helposti esiin.
Vain harvat elokuvat ovat aiheuttaneet Ruotsissa niin kuuman julkisen keskustelun sanomalehdistössä kuin Kiihko. Mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan – ajankohta elokuvalle oli epäilemättä kypsä. Suurin osa keskustelusta kiinnittyi koululaitokseen. Nuoremmat näkivät elokuvan jonkinlaisena vapaudenhuutona, mutta monien vanhempien mielestä elokuva oli epäoikeudenmukainen hyökkäys koululaitosta vastaan. Käsikirjoittajan Ingmar Bergmanin omat kokemukset Palmcrantzin koulussa olivat myös esillä.
Elokuva on yleisesti ottaen kuvaus tärkeästä murrosajasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Nuoriso ja sen ongelmat oli tietysti ikivanha keskustelunaihe, mutta Ruotsissa nuorisokulttuuri alkoi saada muotoaan vasta 1930-luvulla ja täyteen kukkaansa se puhkesi vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, sodan jälkeen. Ingmar Bergmania on pidetty koko sukupolvensa puhemiehenä ja juuri siinä on elokuvan pysyvä ansio. Käytännössä muutos tarkoitti vanhan saksalaisen autoritäärisyyden väistymistä eloisamman ja vapaamman anglosaksisen elämäntyylin tieltä.
Elokuvan ohjaaja Alf Sjöberg (1903-1980) oli ennen muuta teatterimies, ja ekspressionismi – tässä mustan ja valkoisen vahva kontrasti kuten myös varjojen ja valojen brutaali vastakohtaisuus – leimaa hänen kuvakerrontaansa. Sjöbergin ilmaisuvoima ja tarkkaan mietityt yksityiskohdat luovat perustan levottomalle tunnelmalle ja koulun kuvaamiselle vankilana. Eikä kyse ole vain koulusta, jopa päähenkilö Jan-Erikin koti on saman tunteen leimaama: kyse on porvarillista kodista, sellaisesta, josta hyvinkin kasvatetaan viulunsoittajia ja kirjailijoita.
Psyykkisesti sairaan latinanopettajan, Caligulan, rooli vertautuu näyttelijätyöltään murhapolttajan rooliin Hasse Ekmanin varhaisemmassa elokuvassa Lågor i dunklet. Caligulan näyttelijälle Stig Järrelille Caligulan rooli oli ratkaiseva kokemus: se oli ainoa rooli, jonka hän saattoi hyväksyä: "Roolini siinä elokuvassa on ainoa, jossa annan itselleni hyväksynnän. Samastuin rooliin tavalla, joka on hyvin harvinaista ihmiselämässä. Kun tein Caligulan roolin tunsin sen melkein ratkaisuksi omaan itseeni", Järrell kertoi ruotsalaisen iltapäivälehden Aftonbladetin haastattelussa 2.7.1998. Tämän hahmon vastapainoksi Bergman löytää myös positiivisen opettajan: rehtorin, jonka pedagoginen lähtökohta on humaanissa ihmissuhteissa opiskelijan ja opettajan välillä.
Suom. nimi: Kiihko. Valmistusmaa: Ruotsi 1944. Tuotantoyhtiö: Svensk Filmindustri. Tuottajat: Harald Molander, Victor Sjöström. Ohjaus: Alf Sjöberg. Apulaisohjaaja: Ingmar Bergman. Käsikirjoitus: Ingmar Bergman. Kuvaus: Martin Bodin. Lavastus: Arne Åkermark. Puvut: Mimmi Törnqvist-Zedell. Musiikki: Hilding Rosenberg. Leikkaus: Oscar Rosander. Ääni: Gaston Cornelius, Sven Rudestedt (mikseri), Lennart Svensson. Pääosissa: Stig Järrel (Caligula), Alf Kjellin (Jand-Erik Widgren), Mait Zetterling (Bertha Olsson), Olof Winnerstrand (rehtori), Gösta Cederlund (Pippi), Hugo Björne (lääkäri), Stig Olin (Sandman), Olav Riego (hra Widgren). Märta Abin (rva Widgren), Jan Molander (Pettersson). Helsingin ensiesitys: 18.2. 1946 Maxim. Televisiolähetys: 18.2. 1977 YLE TV2 – maahantuoja: Bio Maxim, levitys: Walhalla Oy – VET 25872 – K16 – 2500 m / 100 min
Hellettä. Ostin eilen Igmar Bergmanin dvd-elokuvat. Stockalla 11,60 zipale. Pistänpä tähän vanhan Hets-esittelyni (elokuulta 2003). Se on Bergmanin käsikirjoitus, ilmestyi 1944. Tajusin vasta nyt dvd-kokemuksen jälkeen, että suomennos Kiihko on aivan väärä. Erinäisten näytelmäkirjailijoiden tapaan Bergman sijoittaa koulutarinansa poikkeuksellisen lämpöaallon keskelle. Siksi ihmiset pyyhkivät alinomaan hikeä otsalta. Eräässä kohdassa tämä avainlause: "Hets" sitten sanotaan. Sehän olisi oikeastaan suomeksi "Voi tätä kuumuutta". Sen voi sitten tulkita myös kiihkoksi, vaikka sitä elokuvassa on niukalti. Muita tunteita kyllä, kaikkia niitä joita kuumuus ajaa niin helposti esiin.
Vain harvat elokuvat ovat aiheuttaneet Ruotsissa niin kuuman julkisen keskustelun sanomalehdistössä kuin Kiihko. Mielipiteitä esitettiin puolesta ja vastaan – ajankohta elokuvalle oli epäilemättä kypsä. Suurin osa keskustelusta kiinnittyi koululaitokseen. Nuoremmat näkivät elokuvan jonkinlaisena vapaudenhuutona, mutta monien vanhempien mielestä elokuva oli epäoikeudenmukainen hyökkäys koululaitosta vastaan. Käsikirjoittajan Ingmar Bergmanin omat kokemukset Palmcrantzin koulussa olivat myös esillä.
Elokuva on yleisesti ottaen kuvaus tärkeästä murrosajasta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Nuoriso ja sen ongelmat oli tietysti ikivanha keskustelunaihe, mutta Ruotsissa nuorisokulttuuri alkoi saada muotoaan vasta 1930-luvulla ja täyteen kukkaansa se puhkesi vasta 1940-luvun jälkipuoliskolla, sodan jälkeen. Ingmar Bergmania on pidetty koko sukupolvensa puhemiehenä ja juuri siinä on elokuvan pysyvä ansio. Käytännössä muutos tarkoitti vanhan saksalaisen autoritäärisyyden väistymistä eloisamman ja vapaamman anglosaksisen elämäntyylin tieltä.
Elokuvan ohjaaja Alf Sjöberg (1903-1980) oli ennen muuta teatterimies, ja ekspressionismi – tässä mustan ja valkoisen vahva kontrasti kuten myös varjojen ja valojen brutaali vastakohtaisuus – leimaa hänen kuvakerrontaansa. Sjöbergin ilmaisuvoima ja tarkkaan mietityt yksityiskohdat luovat perustan levottomalle tunnelmalle ja koulun kuvaamiselle vankilana. Eikä kyse ole vain koulusta, jopa päähenkilö Jan-Erikin koti on saman tunteen leimaama: kyse on porvarillista kodista, sellaisesta, josta hyvinkin kasvatetaan viulunsoittajia ja kirjailijoita.
Psyykkisesti sairaan latinanopettajan, Caligulan, rooli vertautuu näyttelijätyöltään murhapolttajan rooliin Hasse Ekmanin varhaisemmassa elokuvassa Lågor i dunklet. Caligulan näyttelijälle Stig Järrelille Caligulan rooli oli ratkaiseva kokemus: se oli ainoa rooli, jonka hän saattoi hyväksyä: "Roolini siinä elokuvassa on ainoa, jossa annan itselleni hyväksynnän. Samastuin rooliin tavalla, joka on hyvin harvinaista ihmiselämässä. Kun tein Caligulan roolin tunsin sen melkein ratkaisuksi omaan itseeni", Järrell kertoi ruotsalaisen iltapäivälehden Aftonbladetin haastattelussa 2.7.1998. Tämän hahmon vastapainoksi Bergman löytää myös positiivisen opettajan: rehtorin, jonka pedagoginen lähtökohta on humaanissa ihmissuhteissa opiskelijan ja opettajan välillä.
Suom. nimi: Kiihko. Valmistusmaa: Ruotsi 1944. Tuotantoyhtiö: Svensk Filmindustri. Tuottajat: Harald Molander, Victor Sjöström. Ohjaus: Alf Sjöberg. Apulaisohjaaja: Ingmar Bergman. Käsikirjoitus: Ingmar Bergman. Kuvaus: Martin Bodin. Lavastus: Arne Åkermark. Puvut: Mimmi Törnqvist-Zedell. Musiikki: Hilding Rosenberg. Leikkaus: Oscar Rosander. Ääni: Gaston Cornelius, Sven Rudestedt (mikseri), Lennart Svensson. Pääosissa: Stig Järrel (Caligula), Alf Kjellin (Jand-Erik Widgren), Mait Zetterling (Bertha Olsson), Olof Winnerstrand (rehtori), Gösta Cederlund (Pippi), Hugo Björne (lääkäri), Stig Olin (Sandman), Olav Riego (hra Widgren). Märta Abin (rva Widgren), Jan Molander (Pettersson). Helsingin ensiesitys: 18.2. 1946 Maxim. Televisiolähetys: 18.2. 1977 YLE TV2 – maahantuoja: Bio Maxim, levitys: Walhalla Oy – VET 25872 – K16 – 2500 m / 100 min
maanantaina, heinäkuuta 03, 2006
Sensuuriasiaa
Nopeata luopumista. Kirjani näyttää päätyneen jo halpamyyntiin: hinta 16 euroa. 2,5 senttiä sivu.
Tosin postikulut nostanevat hinnan kaupan tasolle. Paha kyllä sen arvo on ehkä laskenut edelleen johtuen toimenpiteistöni, sillä kuten firma toteaa: "Kirjat ovat normaaliasuisia ja uudenveroisia. Joissakin kirjoissa voi olla leima tai edellisen omistajan nimikirjoitus tms." Varmaan myös tekijän omistuskirjoitus laskee hintaa... Ehkä se oli ilmaiskappale.
Mutta oli minulla asiaakin. Toukokuun lopulla kansainvälinen Amnesty International avasi kampanjan sensuuria vastaan. Suomen sivuilta en tuota kampanjaa onnistunut nopeasti löytämään - miksiköhän ei? - brittiallekirjoittajia oli äsken (vasta) 23612.
Klikkaamalla saa enemmän tietoa tuosta kampanjasta, jonka yksi ulottuvuus on tukea vapaata bloggaamista niissä maissa, joissa tyrannimaiset satraapit sitä estävät.
Kampanja suhtautuu erityisen kriittisisti niihin yrityksiin, jotka näiden tyrannien kanssa mielinkielisin sopimuksin saattavat yksityisiä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä pulaan käytöksellään. Mukana maailman menestyksekkäimpiä ja suurimpia it-alan toimijoita, kuinkas muuten.
Tosin postikulut nostanevat hinnan kaupan tasolle. Paha kyllä sen arvo on ehkä laskenut edelleen johtuen toimenpiteistöni, sillä kuten firma toteaa: "Kirjat ovat normaaliasuisia ja uudenveroisia. Joissakin kirjoissa voi olla leima tai edellisen omistajan nimikirjoitus tms." Varmaan myös tekijän omistuskirjoitus laskee hintaa... Ehkä se oli ilmaiskappale.
Mutta oli minulla asiaakin. Toukokuun lopulla kansainvälinen Amnesty International avasi kampanjan sensuuria vastaan. Suomen sivuilta en tuota kampanjaa onnistunut nopeasti löytämään - miksiköhän ei? - brittiallekirjoittajia oli äsken (vasta) 23612.
Klikkaamalla saa enemmän tietoa tuosta kampanjasta, jonka yksi ulottuvuus on tukea vapaata bloggaamista niissä maissa, joissa tyrannimaiset satraapit sitä estävät.
Kampanja suhtautuu erityisen kriittisisti niihin yrityksiin, jotka näiden tyrannien kanssa mielinkielisin sopimuksin saattavat yksityisiä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä pulaan käytöksellään. Mukana maailman menestyksekkäimpiä ja suurimpia it-alan toimijoita, kuinkas muuten.
sunnuntai, heinäkuuta 02, 2006
Suurperhe
Suurperheen vilinää. Pari viikkoa sukulaisissa kadoksissa olleen tyttären lisäksi ilmapiiriä elähdyttää siskon miehineen aikaan saamat kaksi poikaviikaria.
Olivat saaneet Pohjanmaan lakeuksia ihailemaan pysähtyneen, itse asiassa huoltoliikkeen hajottaman autonsa sijaan vuokra-auton ja ehtivät nauttimaan etelän hetelmistä, ensimmäisenä Lindströmin pihveistä, joita oli tuhottu omatoimisesti vasta vajaa kilo.
Hätiin perjantaina kutsuttu jälkijuhannusorpo oli kadonnut aurinkolasit syvällä silmillään Larun hiekkarannoille jatkotoimia varten öljyhoitoon. Öljystä ei ollut pulaa meilläkään.
Kapriskastike (öljyä, suolaa, valkosipulia puristettuna, persiljaa ja kapriksia - ainekset sekaisin ja se on hetivalmis) oli nimittäin aivan erinomaista uusien perunoiden ja mainittujen pihvien yhteydessä. Suosittelen kaiken lihan kanssa, mutta erityisen hyvää se on vähän kuivemman lihan seuralaisena: esimerkiksi ylikypsytetyn, lehmältä riistetyn kielen yläpuolelle keottuna.
Siskon mies on ollut paikalla vasta vuorokauden ja nyt on vessan käsisuihku vaihdettu ja irronnut pöntön kansi korvattu uutuudella, jossa on kaksivärinen kuviointi.
Sanoin heti näiden puutteiden tultua ilmi ja julkiseen käsittelyyn, että vaatimattomassa asuinympäristössämme havaitut tekniset vajaavaisuudet voi puolestani korjata välittömästi, mikäli ne haittaavat silmää, mieltä tai käytäntöä.
Mainittu kansi oli ollut irti viimeiset kolme-neljä vuotta, ehkä viisikin. Ja vessan käsisuihkun tiiviste rikki sekin ainakin pari viikkoa: hana ruiskautti vettä säärille aina kun sen avasi vaikka täydellä paineella toimikin. Laittaisin kuvaakin, mutta kun jahkailen eli emmin yhä.
Olivat saaneet Pohjanmaan lakeuksia ihailemaan pysähtyneen, itse asiassa huoltoliikkeen hajottaman autonsa sijaan vuokra-auton ja ehtivät nauttimaan etelän hetelmistä, ensimmäisenä Lindströmin pihveistä, joita oli tuhottu omatoimisesti vasta vajaa kilo.
Hätiin perjantaina kutsuttu jälkijuhannusorpo oli kadonnut aurinkolasit syvällä silmillään Larun hiekkarannoille jatkotoimia varten öljyhoitoon. Öljystä ei ollut pulaa meilläkään.
Kapriskastike (öljyä, suolaa, valkosipulia puristettuna, persiljaa ja kapriksia - ainekset sekaisin ja se on hetivalmis) oli nimittäin aivan erinomaista uusien perunoiden ja mainittujen pihvien yhteydessä. Suosittelen kaiken lihan kanssa, mutta erityisen hyvää se on vähän kuivemman lihan seuralaisena: esimerkiksi ylikypsytetyn, lehmältä riistetyn kielen yläpuolelle keottuna.
Siskon mies on ollut paikalla vasta vuorokauden ja nyt on vessan käsisuihku vaihdettu ja irronnut pöntön kansi korvattu uutuudella, jossa on kaksivärinen kuviointi.
Sanoin heti näiden puutteiden tultua ilmi ja julkiseen käsittelyyn, että vaatimattomassa asuinympäristössämme havaitut tekniset vajaavaisuudet voi puolestani korjata välittömästi, mikäli ne haittaavat silmää, mieltä tai käytäntöä.
Mainittu kansi oli ollut irti viimeiset kolme-neljä vuotta, ehkä viisikin. Ja vessan käsisuihkun tiiviste rikki sekin ainakin pari viikkoa: hana ruiskautti vettä säärille aina kun sen avasi vaikka täydellä paineella toimikin. Laittaisin kuvaakin, mutta kun jahkailen eli emmin yhä.
Sommen taistelu
Tasan 90 vuotta sitten alkoi Sommen taistelu, maailmanhistorian verisin taistelu. Kyse oli ensimmäisestä maailmansodasta. Kyse oli brittijoukkojen hyökkäyksestä saksalaisten asemiin.
Tappiolukuihin laskettiin jo hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 1.7. 1916 yli 58 000 brittisotilasta, joista yksi kolmasosa kuolleita, loput haavoittuneita. Kahdeksan päivää kestäneet pommitukset ja sitä jatkaneet tykistökeskitykset eivät olleet toimineet odotetulla tavalla. Hyökkäys oli ranskalaisten idea, mutta kymmenen kuukautta kestänyt Verdunin taistelu oli syönyt Ranskan joukot kuiviin. Saksalaisten tappioluvut olivat siinä 337 000 miestä ranskalaisten 377 000. 750 000 miehen voimin tapahtunut Sommen hyökkäys toteutui kolmenkymmenen kilometrin levyisellä alueena Somme-joen pohjoisella alueella, Arrasin ja Albertin kaupungin välillä. 80 prosenttia hyökkääjistä oli brittejä. Monet miehistä, yli 500 000 olivat vapaaehtoisia. Näiltä ajoilta ovat kiihkonationalismia kuvaavat termit chauvinismi (sovinismi) ja jingoismi. Edellinen viittaa yksittäiseen sotamies Chauviniin, jälkimmäinen teatterimaailmaan. Saksalaisvastaisuus kasvoi lopulta Britanniassa niin suureksi, että Englannin kuningasperhe joutui muuttamaan von Guelph -nimensä brittiläisempään Windsoriin vuonna 1917.
Sommen taistelun ensimmäisen hyökkäyksen tappion konkreettinen syy oli siinä, että brittien erikoisjoukot epäonnistuivat saksalaisten piikkilankojen ja sementtibunkkereiden tuhoamisessa. Brittien ammukset eivät täyttäneet vaatimuksia. Piikkilankoihin juuttuneet miehet kohtasivat saksalaisten konekivääritulen ei-kenenkään-alueella, (engl. No Man's Land).
Hyökkäys jatkui marraskuun 18. päivään. Sen loppuessa yli miljoona ihmistä oli kuollut. Arvioissa brittien osuudeksi tuli 420 000 miestä, Ranskan joukoissa 200 000 miestä ja Saksan joukoille noin 500 000 miestä. Nämä ovat osoituksia siitä, että Suomessa vähän tunnetulla sodalla on yleinen nimitys Suuri sota (The Great War). Sodasta on otettu valokuviakin, joita on julkaissut Photos of the Great War -sivusto.
Tamperelaiset koululaiset Jere Virtanen ja Teemu Nieminen Amurista ovat tehneet ensimmäisen maailmansodan taistelulistan, jota tähän hieman täydentäen ja varovasti korjaillen lainaan. Tässä on Euroopan ulkopuolisetkin alueet mukana ja on toivottavasti täydellinen (korjatkaa nimiasuja jos tarpeen):
Liegen taistelu
Frontiersin taistelu
Mulhousen taistelu
Haelenen taistelu
Lorrainen hyökkäys
Stalluponen taistelu
Gumbinnen taistelu
Ardennesin taistelu
Charleroin taistelu
Namurin piiritys
Monsin taistelu
Dinantin tasistelu
Maubeugen piiritys
Louvainin tuho
Le Cateaun taistelu
Tannenbergin taistelu
Helgolandin lahden taistelu
Guisen taistelu
Tsingtaon piiritys
Marnen ensimmäinen taistelu
Masurian järvien ensimmäinen taistelu
Bita Pakan taistelu
Aisnen ensimmäinen taistelu
Albertin ensimmäinen taistelu
Sandfonteinin taistelu
Antwerpenin piiritys
Arrasin taistelu
Ypresin ensimmäinen taistelu
Ysersin taistelu
Coronelin taistelu
Tangan taistelu
Basran valtaus
Quman taistelu
Falklandin saarten taistelu
Operaatio Scarboroughiin ja Hartlepooliin
Givenchyn taistelu
Champagnen ensimmäinen taistelu
1915:
Dogger Bankin taistelu
Bolimovin taistelu
Suezin kanavan puolustustaistelu
Dardanellien pommitusten aloitus
Masurian järvien toinen taistelu
Naroch-järven taistelu
Lutskin taistelu
Neuve-Chapellellin taistelu
Yritys vallata Dardanellien kapeikko
Shaiban taistelu
Ypresin toinen taistelu
Maihinnousu Hellesiin ja Anzac Coveen
Krithian ensimmäinen taistelu
Eski-Hissarlikin vastahyökkäys
Krithian toinen taistelu
Festubertin taistelu
Turkkilaisten hyökkäys Anzac Coveen
Krithian kolmast taistelu
Isonzon taistelu
Isonzon ensimmäinen taistelu
Gully Ravinen taistelu
Achi Baban hyökkäys
Isonzon toinen taistelu
Suvlan lahden maihinnousu
Lone Pinen taistelu
Sari Barin taistelu
Nekin taistelu
Taistelu kukkulasta nro 60
Scimitar-kukkulan taistelu
Battle of Loos
Kut-al-Amaran taistelu
Gallipolin evakuointi
1916:
Sheikki Sa'adin taistelu
Wadin taistelu
Hannan taistelu
Verdunin taistelu
Dujailan taistelu
Isonzon toinen taistelu
Naroch-järven taistelu
Kutin taistelu
Asiagon taistelu
Trentinon offensiivi
Jutlandin taistelu
Lutskin taistelu
Khanaqin taistelu
Sommen taistelu
Bazentin kukkuloiden taistelu
Delvillen metsän taistelu
Pozieren kukkuloiden taistelu
Romanin taistelu
Isonzon kuudes taistelu
Gorizian taistelu
Guillemontin taistelu
Isonzon seitsemäs taistelu
Flers-Courceletten taistelu
Isonzon kahdeksas taistelu
Isonzon yhdeksäs taistelu
Kutin toinen taistelu
1917:
Khadairin taistelu
Nahr-al-Kalekin taistelu
Bagdadin valtaus
Samarrahin offensiivi
Fallujan haltuunotto
Gazan ensimmäinen taistelu
Jebel Hamlinin taistelu
Vimy-kukkuloiden taistelu
Shialan taistelu
Aisnen toinen taistelu
Gazan toinen taistelu
Istabulatin taistelu
Bootin taistelu
Isonzon kymmenens taistelu
Otranton salmien taistelu
Messinesin taistelu
Ypresin kolmas taistelu
Passchendaelen taistelu
Isonzon yhdestoista taistelu
Ramadin taistelu
Isonzon kahdestoista taistelu
Caporetton taistelu
Gazan kolmas taistelu
Baarsheban taistelu
Tikritin taistelu
Mughar-kukkuloiden taistelu
Cambrain taistelu
Jerusalemin antautuminen
1918:
Zeebruggen operaatio
Aisnen kolmas taistelu
Cantignyn taistelu
Chateau-Thierryn taistelu
Belleaun metsän taistelu
Piave-joen taistelu
Le Hamelin taistelu
Marnen toinen taistelu
Havrincourtin taistelu
Epehyn taistelu
Vittorio Veneton taistelu
Sharqatin taistelu
Tappiolukuihin laskettiin jo hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä 1.7. 1916 yli 58 000 brittisotilasta, joista yksi kolmasosa kuolleita, loput haavoittuneita. Kahdeksan päivää kestäneet pommitukset ja sitä jatkaneet tykistökeskitykset eivät olleet toimineet odotetulla tavalla. Hyökkäys oli ranskalaisten idea, mutta kymmenen kuukautta kestänyt Verdunin taistelu oli syönyt Ranskan joukot kuiviin. Saksalaisten tappioluvut olivat siinä 337 000 miestä ranskalaisten 377 000. 750 000 miehen voimin tapahtunut Sommen hyökkäys toteutui kolmenkymmenen kilometrin levyisellä alueena Somme-joen pohjoisella alueella, Arrasin ja Albertin kaupungin välillä. 80 prosenttia hyökkääjistä oli brittejä. Monet miehistä, yli 500 000 olivat vapaaehtoisia. Näiltä ajoilta ovat kiihkonationalismia kuvaavat termit chauvinismi (sovinismi) ja jingoismi. Edellinen viittaa yksittäiseen sotamies Chauviniin, jälkimmäinen teatterimaailmaan. Saksalaisvastaisuus kasvoi lopulta Britanniassa niin suureksi, että Englannin kuningasperhe joutui muuttamaan von Guelph -nimensä brittiläisempään Windsoriin vuonna 1917.
Sommen taistelun ensimmäisen hyökkäyksen tappion konkreettinen syy oli siinä, että brittien erikoisjoukot epäonnistuivat saksalaisten piikkilankojen ja sementtibunkkereiden tuhoamisessa. Brittien ammukset eivät täyttäneet vaatimuksia. Piikkilankoihin juuttuneet miehet kohtasivat saksalaisten konekivääritulen ei-kenenkään-alueella, (engl. No Man's Land).
Hyökkäys jatkui marraskuun 18. päivään. Sen loppuessa yli miljoona ihmistä oli kuollut. Arvioissa brittien osuudeksi tuli 420 000 miestä, Ranskan joukoissa 200 000 miestä ja Saksan joukoille noin 500 000 miestä. Nämä ovat osoituksia siitä, että Suomessa vähän tunnetulla sodalla on yleinen nimitys Suuri sota (The Great War). Sodasta on otettu valokuviakin, joita on julkaissut Photos of the Great War -sivusto.
Tamperelaiset koululaiset Jere Virtanen ja Teemu Nieminen Amurista ovat tehneet ensimmäisen maailmansodan taistelulistan, jota tähän hieman täydentäen ja varovasti korjaillen lainaan. Tässä on Euroopan ulkopuolisetkin alueet mukana ja on toivottavasti täydellinen (korjatkaa nimiasuja jos tarpeen):
Liegen taistelu
Frontiersin taistelu
Mulhousen taistelu
Haelenen taistelu
Lorrainen hyökkäys
Stalluponen taistelu
Gumbinnen taistelu
Ardennesin taistelu
Charleroin taistelu
Namurin piiritys
Monsin taistelu
Dinantin tasistelu
Maubeugen piiritys
Louvainin tuho
Le Cateaun taistelu
Tannenbergin taistelu
Helgolandin lahden taistelu
Guisen taistelu
Tsingtaon piiritys
Marnen ensimmäinen taistelu
Masurian järvien ensimmäinen taistelu
Bita Pakan taistelu
Aisnen ensimmäinen taistelu
Albertin ensimmäinen taistelu
Sandfonteinin taistelu
Antwerpenin piiritys
Arrasin taistelu
Ypresin ensimmäinen taistelu
Ysersin taistelu
Coronelin taistelu
Tangan taistelu
Basran valtaus
Quman taistelu
Falklandin saarten taistelu
Operaatio Scarboroughiin ja Hartlepooliin
Givenchyn taistelu
Champagnen ensimmäinen taistelu
1915:
Dogger Bankin taistelu
Bolimovin taistelu
Suezin kanavan puolustustaistelu
Dardanellien pommitusten aloitus
Masurian järvien toinen taistelu
Naroch-järven taistelu
Lutskin taistelu
Neuve-Chapellellin taistelu
Yritys vallata Dardanellien kapeikko
Shaiban taistelu
Ypresin toinen taistelu
Maihinnousu Hellesiin ja Anzac Coveen
Krithian ensimmäinen taistelu
Eski-Hissarlikin vastahyökkäys
Krithian toinen taistelu
Festubertin taistelu
Turkkilaisten hyökkäys Anzac Coveen
Krithian kolmast taistelu
Isonzon taistelu
Isonzon ensimmäinen taistelu
Gully Ravinen taistelu
Achi Baban hyökkäys
Isonzon toinen taistelu
Suvlan lahden maihinnousu
Lone Pinen taistelu
Sari Barin taistelu
Nekin taistelu
Taistelu kukkulasta nro 60
Scimitar-kukkulan taistelu
Battle of Loos
Kut-al-Amaran taistelu
Gallipolin evakuointi
1916:
Sheikki Sa'adin taistelu
Wadin taistelu
Hannan taistelu
Verdunin taistelu
Dujailan taistelu
Isonzon toinen taistelu
Naroch-järven taistelu
Kutin taistelu
Asiagon taistelu
Trentinon offensiivi
Jutlandin taistelu
Lutskin taistelu
Khanaqin taistelu
Sommen taistelu
Bazentin kukkuloiden taistelu
Delvillen metsän taistelu
Pozieren kukkuloiden taistelu
Romanin taistelu
Isonzon kuudes taistelu
Gorizian taistelu
Guillemontin taistelu
Isonzon seitsemäs taistelu
Flers-Courceletten taistelu
Isonzon kahdeksas taistelu
Isonzon yhdeksäs taistelu
Kutin toinen taistelu
1917:
Khadairin taistelu
Nahr-al-Kalekin taistelu
Bagdadin valtaus
Samarrahin offensiivi
Fallujan haltuunotto
Gazan ensimmäinen taistelu
Jebel Hamlinin taistelu
Vimy-kukkuloiden taistelu
Shialan taistelu
Aisnen toinen taistelu
Gazan toinen taistelu
Istabulatin taistelu
Bootin taistelu
Isonzon kymmenens taistelu
Otranton salmien taistelu
Messinesin taistelu
Ypresin kolmas taistelu
Passchendaelen taistelu
Isonzon yhdestoista taistelu
Ramadin taistelu
Isonzon kahdestoista taistelu
Caporetton taistelu
Gazan kolmas taistelu
Baarsheban taistelu
Tikritin taistelu
Mughar-kukkuloiden taistelu
Cambrain taistelu
Jerusalemin antautuminen
1918:
Zeebruggen operaatio
Aisnen kolmas taistelu
Cantignyn taistelu
Chateau-Thierryn taistelu
Belleaun metsän taistelu
Piave-joen taistelu
Le Hamelin taistelu
Marnen toinen taistelu
Havrincourtin taistelu
Epehyn taistelu
Vittorio Veneton taistelu
Sharqatin taistelu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)